17.11.2017

Until Dawn -peli ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa on aikaa kirjotella vähän kuulumisiakin, kun meillä on tänään saikkupäivä...
Kevinin päiväkodissa pyörii siis kaikki mahdolliset taudit; matoja, märkärupea, eri rokot, joku kokki... ja olenkin jännäillyt, että minkä mahtaa kerätä meille kaveriksi ja eilen tarhasta hakiessani sitten huomasinkin heti, että suupielessä on vähän ikävän näköinen rupi ja lääkäri vahvisti sen märkäruveksi. Onni onnettomuudessa, lääkäri huomasi sitten samalla alkavan korvatulehduksen, josta mulla ei ollut aavistustakaan. No nyt on sitten lääke, joka hoitaa nämä molemmat ja tänään pyykkäillään kaikki lakanat, pyyhkeet ja pehmolelut.


Isänpäivää meillä ei vietetty mitenkään, Kevin tietty meni isälleen ja mulla ja miehellä oli vapaa-aikaa sitten. Hyödynnettiin lapsivapaa käymällä leffassa katsomassa Home Again, joka oli kyllä tosi hyvä ja sai nauramaan, kannattaa käydä katsomassa, jos tykkää hömppä elokuvista!



Ladattiin myös PS4:lle erittäin koukuttava peli: Until Dawn, joka on vuorovaikutteinen selviytymiskauhupeli.
Pelin keskeinen mekaniikka on ns. perhosvaikutus, eli teot ja valinnat mitä teet pitkin peliä, vaikuttaa myöhempiin tapahtumiin. Esim. jos olet löytänyt aseen aiemmassa luvussa, saat mahdollisuuden käyttää sitä seuraavassa luvussa tai jos suututat jollain teolla tai sanomisella jonkun kavereista, se saattaa koitua jommankumman kohtaloksi myöhemmin. Näin pelissä on myös useita eri loppuratkaisuja.
Pitkin peliä tulevat valinnat käsittelevät myös moraalia ja koettelee pelaajaa valintojen suhteen.
Pelissä liikutaan vuorotellen eri hahmoilla, jotka on kaikki kavereita ja jollain vuoristoalueella mökkeilemässä ja lopulta yrittämässä selviytyä hengissä. Pelissä pitää tutkia alueita, tehdä valintoja ja etsiä todisteita, koko pelin sisältö ei ole löydettävissä ensimmäisellä läpipeluulla, joten kaikkien todisteiden saamiseksi on aloitettava uusi peli. Pelissä on myös ankara ja todentuntuinen tallennusjärjestelmä; jos pelaaja haluaa pelastaa kuolemaan tuomitun hahmon, pitää aloittaa peli alusta.
Suosittelen kyllä tätäkin kaikille joilla on ylimääräistä aikaa ja miettii mitä tekisi vaikka iltaisin.


Olen myös alkanut hankkimaan joululahjoja valmiiksi ja järjestellyt varastoa,
muuten aikaa kuluu töissä/tarhassa, ja näiden jälkeen kotihommia ja nyt tietysti tutustunut tähän uuteen 2-in-1 laitteeseen, josta ei ole vieläkään löytynyt mitään valitettavaa!
Viikonloppuna pitäisi ainakin nähdä kavereita ja käydä ottamassa influenssarokotukset.

Mitäs teidän marraskuuhun kuuluu?

14.11.2017

HP spectre x360 2-in-1

Olin jo jonkun aikaa haaveillut ja pohtinut hankkivani tabletin ja läppärin yhdistelmän.
Minulla oli entuudestaan joku vanha puoli-ilmaiseksi kaupanpäällisinä saatu aivan surkea tabletti, jossa muistikin loppui kesken neljän ilmaispelin jälkeen. Minulla oli myös Fujitsun läppäri, jossa ei ole mitään vikaa, mutta se on sen verran kookas, että ei sitä ota mukaan mielellään ja sillä työskentelen vain pöydän ääressä.
Halusin koneen, jossa on tarpeeksi muistia erilaisille sovelluksille, tarpeeksi pieni ja kevyt mukaan otettavaksi ja käytettäväksi missä vaan, mutta kuitenkin näyttö josta näkee hyvin. Halusin koneen, joka on kokoaika käyttövalmis, josta voin katsella sarjoja, s-postit ja kirjoittaa tännekin -myös reissussa.


Olin jo tilaamassa yhtä 2-in-1 laitetta, mutta minun onnekseni en sitä tehnyt silloin, koska hieman myöhemmin tuli tämä HP huikeaan alennukseen ja sainkin parempaa samalla hinnalla.
Jätin silloin tilaamatta epävarmuuden vuoksi. Jäin miettimään, että tarvitsenko minä todella tällaista laitetta, kun onhan minulla se läppäri ja hyvä kännykkä. Mutta, kuten jo kuvailin, tarvitsin jotain näiden väliltä. Hyvä normi tablettihan ajaisi myös tämän asian, mutta lisäksi halusin, että kirjoittaminen olisi yhtä vaivatonta, kuin läppärillä eli näppäimistö oli ehdoton ja halusin nimenomaan kiinteän näppäimistön enkä irrallista bluetoothilla/piuhalla yhdistettävää. Mulla menee niin usein hermo kännykän näytön näppäinten kanssa, että ei ollut pienessä mielessäkään ostaa tablettia, jossa ei ole näppäimistöä.



HP spectre x360 2-in-1 on vastannut odotuksiani täydellisesti ja olen ihan rakastunut. Miten olen voinut pärjätäkään ennen tätä?
Windows 10 -järjestelmä vaatii totuttelua ja tietty jotkut pienet asiat mihin on läppärillä tai kännykällä tottunut ja on tässä toisin, ärsyttää, mutta ne nyt on vain tottumiskysymyksiä.
Linkistä pääsette gigantin sivuille katsomaan tuotetietoja, joten en ala niitä tähän luettelemaan, vaan keskityn omaan käytännön kokemukseen.
          Kosketusnäyttö on herkkä sekä sormella, että mukana tulleella kynällä ja näppäimistö toimii niin kuin pitää ja siihen saa hyödyllisen taustavalon päälle napin painalluksella. Kone vaihtaa automaattisesti tietokone- ja tablet tilan välillä sen mukaan onko näppäimistö auki edessä vai taakse taitettuna.
Kone käynnistyy nopeasti ja tunnistaa kasvoista käyttäjän, joten salasanojakaan ei tarvitse näpytellä.
Koneeseen saa liitettyä kätevästi pienen sekä ison USB:n eli pystyn käyttämään mun ulkoisella kovalevyllä olevia kuvia tälläkin laitteella, joka olikin vaatimuslistalla.




Kone on 13.3'' ja mahtuu juuri sopivasti jopa käsilaukkuuni (käytän melko isoa laukkua kyllä..) mutta suojakotelon kanssa ei ihan mene... mikä loistava syy ostaa uusi laukku ;)



Äänentoisto on hyvä ja bluetoothilla saa näppärästi liitettyä kaiuttimiinkin.
Akku latautuu nopeasti ja kestää päivän käytön.
Yksi mistä olen todella iloinen, on koneen oma kuvien parantelu ohjelma samassa kun selailee kuvia, ihan mielettömän näppärä pikku korjailuihin!


Jos jollain on suht samat tarpeet kuin minulla ja pohtii eri laitteiden välillä, niin itse voisin tällä kokemuksella suositella 2-in-1 laitetta, joita löytyykin eri merkeiltä erilaisilla ominaisuuksilla.

Jos tulee kysymyksiä, niin heittäkää kommentteihin, vastailen mielelläni! :)
Onko jollain muulla kokemusta tällaisesta tabletin ja läppärin yhdistelmästä? Mitä olet tykännyt?


Tämä postaus ei ole ostettu mainos, eikä yhteistyö, vaan oma mielipiteeni.


7.11.2017

Kevinin nimipäivä 2017

Sunnuntaina oli taas hyvä syy saada läheisiä yhtäaikaa saman pöydän ääreen, kun vietettiin Kevinin nimipäiviä.
Tarjoiltavaksi olin ostanut piparia ja Kevinin toiveesta popcornia ja riisipiirakoita, sekä tein munavoin, kinkkupiirakan ja kolmensuklaan juustokakun.
Lauantaina mulla oli hyvin aikaa siivota ja leipoa, kun Kevin oli isänsä kanssa monsterjamissa.



Kevin ei olisi sunnuntai aamuna jaksanut millään odottaa vieraita, mutta mulla oli onneksi aikaa laittaa itseni, koristella kakku ja paistaa piirakat valmiiksi.
Kahviakin valutin yhden pannullisen termariin että sai toisen pannun valumaan.
Ja voi miten oli taas pieni poika onnellinen kun rakkaita ihmisiä vihdoin saapui ♥






Lahjoiksi Kevin sai:
• Autot -pikkulegoja x3pakettia
• kitaran
• ryhmähau lautasen ja -mukin
• rahaa
• ison paloauton, jossa mukana ukkoja ja mönkijä ja palomieskypärä


Ärsyttää, kun ei ole aikaa tälle blogillekkaan niin paljon kuin haluaisin. Mun piti tämäkin postaus tehdä ja julkaista heti sunnuntai iltana, mutta enpä ehtinyt vaan venyi kahdella päivällä!
Mulla on luonnoksetkin täynnä ideoita ja aloitettuja postauksia, joissa on ehkä lause tai kaksi eikä ole ollut aikaa jatkaa ja lopulta saattaa jopa unohtaa mistä oli oikeastaan tarkoitus edes kirjoittaa...
Mutta niin, halusin vain kertoa, että halu kirjoittaa ei ole hävinnyt mihinkään, ja täällä yhä ollaan, mutta aikaa ei vaan ole... Kirjoittelen jatkossakin aina kun vaan suinkin ehdin ja jaksan keskittyä tarpeeksi. Mukavaa marraskuuta kaikille!

3.11.2017

Stumppaa tähän -kirja

Aloitin tupakoinnin nuorena ja tyhmänä 14-vuotiaana. 16-vuotiaana kaksi viivaa raskaustestissä sai lopettamaan tupakoinnin seinään. Olin koko raskaus- ja (lyhyen) imetysajan polttamatta eikä tehnyt edes tiukkaa. Kuitenkin retkahdin uudelleen vuoden savuttomuuden jälkeen.
Tauon jälkeen poltin viisi vuotta, kunnes n. kuukausi sitten päätin, että nyt riitti.
Kuitenkaan oma itsekuri ei riitä, joten päätin yrittää lopettaa kehutun stumppaa tähän -kirjan avulla.


Kirjaa lukiessa ei saanut edes yrittää vähentää tupakointia ja yhdessä kohdassa jopa käsketään sytyttämään tupakka.
Itse kuitenkin huomasin välillä, että ei vaan kyennytkään polttamaan koko tupakkaa kun teki niin pahaa.
Kirjan lukemiseen mulla meni pari viikkoa, sillä luin aina vain iltaisin, kun oli täydellinen oma rauha ja hiljaisuus, sillä kirja perustuu siihen, oletko itse päättänyt lopettaa ja sisäistätkö oikeasti lukemasi.

Välillä lukiessa turhautti tiettyjen asioiden toisto ja tyyli miten kirja on kirjoitettu, mutta toisaalta se toisto oli ihan hyväkin.
Asiat, joita kirjassa esitetään, on varmasti jokaisella tiedossa olevia asioita, mutta silti ainakin itsellä tuli monista jutuista ahaa -elämyksiä, sillä ne asiat esitettiin jotenkin paljon oivaltavaisemmin.

Kun kirja oli vielä kesken, ja siinä oli moneen kertaan luvattu, että lopettaminen on helppoa eikä vieroitusoireista tarvitse kärsiä, naureskelin itsekseni ´´niin varmaan. tulen kuitenkin kärsimään, mutta onhan kokeiltu tämäkin.``
Tiesin kuitenkin haluavani lopettaa ja olin tehnyt vakaan päätöksen, että kun kirja on luettu, lopetan, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa.

Kun lopulta kirja oli luettu loppuun, menin polttamaan viimeisen tupakan, pesin ja tuuletin parvekkeen, pesin kaikki hupparit, takit ja huivit ja heitin roskiin kaikki tupakkavälineet.

Nyt on mennyt pari viikkoa eikä mulla ole mitään hätää ollut missään vaiheessa. Tai no, keuhkojen puhdistuminen ei tuntunut järin mukavalle, mutta sekin herätti vaan siihen, kuinka täynnä p*skaa mun keuhkot on ja ihan omasta syystä!
Tottakai tupakointi on mielessä, mutta kuten kirjassa sanottiin, ei se haittaa, antaa olla.
Hetkinä jolloin oli tottunut menemään tupakalle, tulee tunne, että nyt pitää mennä johonkin ja tuntuu kuin koko sisin olisi jo menossa, mutta sitten muistaa, että ainiin ei mun tarvikkaa enää ja voi jatkaa sitä mitä ikinä olikaan tekemässä, oli se sitten vaikka paikallaan istuminen.

Eron ilman tupakkaa elämisen ja tupakoimisen välillä huomaa jo nyt: olen herännyt aamuisin pirteämpänä, olen ollut läpi päivien paljon pirteämpi kuin tupakoidessani, hermoni ei ole niin kireällä koko aika, tuntuu jopa kuin päivissä olisi enemmän tunteja kun se päivä ja tekeminen ei katkea tunnin välein siihen, että on pakko mennä myrkyttämään itseään.
Eikä mulla ole ruokaa/herkkuja kohtaan mitään kummempia himoja kuin tupakoidessanikaan, niinkuin monet syyttää lihomistaan lopettamisen jälkeen.
Ja onhan se kiva, kun ei haise tuhkakupille.
Eniten pelkäsin miten pärjään seurassa, jossa muut polttaa, mutta ihme kyllä sekään ei ole tuntunut oikein miltään.

Olen vihdoin vapaa tupakasta!
Jos sinäkin olet päättänyt vapautua tuosta pahimmasta ja salakavalimmasta huumeriippuvuudesta, suosittelen oman sekä monien tuhansien muiden hyvän kokemuksen perusteella lukemaan stumppaa tähän -kirjan avoimin mielin. Ethän sinä menetä siinä mitään jos kokeilet, pahin mitä voi tapahtua on epäonnistuminen, jolloin olet ihan samassa pisteessä kuin nytkin.


Tämä postaus ei ole maksettu mainos, vain oma rehellinen kokemukseni.

24.9.2017

Kevinin letkautuksia

Pienten lasten letkautuksia on ollut hauska lukea muiden blogeista, facebook päivityksistä jne. Meillä näistä ihanista höpötyksistä on vastikää saatu alkaa nauttia ja nyt haluankin jakaa niistä muutaman teidän kanssa.
Kurjaa kun niitä parhaita juttuja ei ikinä muista jälkeenpäin, joten nämäkin on niitä, jotka olen tajunnut ja pystynyt kirjoittamaan heti itselle muistiin.

1. Kevin veti kilarit kun ei mahtunut nalle haalariin, jonka ostin kaverin tulevalle vauvalle, keskustelu meni kutakuinkin näin:
K: "minä pieni minä mahtuu kyllä!"
P: "ei kun nää on sille Kristan vauvalle et sinä enää mahdu tämmösii"
K: "minä tulen uudellee pieni minä mahtuu sitten!"
P: "ei. Et sä mahdu. Vaan vastasyntyneet vauvat mahtuu"
K: "minä synnyn uudelleen!"
P: "et synny etkä enää pieneksi muutu, nyt mä paketoin nää!"
Tätä seurasi lohduton itku  "Byhyyyääää minä haluun olla pieni vauvaaaaa byhyäää``



2. -pese kädet
"En vooooi"
-mitennii et voi, pitää ne pestä
"Ei pysty, minun kädet on huoonot" 
 
3. "Jälkkärii haluun!"
- no turha kuvitella ku et oo koskenukka leipiis!
*tökkää sormella kumpaaki leipää* "nyt koskenu!"
 
4. Laulan joka ilta kevinille unilauluksi jaakko kulta laulun sävelellä, että "kevin kulta, äidin kulta, nuku jo, nuku jo, silmäsi sä sulje, silmäsi sä sulje, kuorsaa jo krpoh pyyh" eräänä iltana pääsin vain kohtaan "nuku jo"  kun tuli hätänen "no nukun nukun!"
 
5. Kaverin lasta kiukutti ja halusi jotakin, Kevin katseli hetken tyynen rauhallisesti, kunnes hieman närkästyneen kuulosena tokas napakasti: "ei toi vinkumiin mitää auta!``

6. Multa tippu tippa maitoa pöydälle, Kevin rääkäsee ´´Äiti! Sinä sotkit!!``
- joo mutta minä sen myös siivoan...
´´Anna olla viiminen kerta!!``

7. Kevin oli äitini miehen kanssa saunassa, kun tälle soitettiin. Puhelun jälkeen Jussi sanoi Kevinille jotain, että kaveri tulee käymään kohta, toivottavasti ei ihan vielä.
Kun se kaveri sitten saapui, kirmasi Kevin hänen luokse ja sanoi hyvin vakuuttavalla äänellä: ´´Nyt Jussi kyllä suuttuu`` Oli kaveri vähän hämmentynyt..

8. Hain Kevinin tarhasta kesken päivän, että mennään lääkäriin, Kevin muisti,  että lääkäristä saa aina kumisen liskon palkinnoksi, kieli vaan ei taipunut ihan oikein, kun innoissaan kertoi hoitajalle, että: ´´me mennään lääkäriin, minä saan siskon!``
Hoitajaa kovin nauratti ja totesi mulle, että nyt on tainnut jäädä jotain kertomatta :D


 

4.9.2017

mustikkametsässä ja lammassaarella

Meillä olikin ulkoilu viikonloppu, pitää ottaa kaikki ilo irti ulkoilusta ennen läheneviä pakkasia ja kylmää viimaa, vesisadetta ja loskaa.
Lauantaina lähdettiin ensin lähimetsään etsimään mustikoita, mutta eipä löytynyt ainuttakaan, joten ajettiin autolla vähän pidemmälle metsään, jossa tiesin varmasti olevan.
Sieltä rupesikin löytymään, Kevin jaksoi alkuun poimia muutaman mustikan, mutta sitten hän lähinnä römysi pusikoissa ja minä poimin marjat.




Marjojen poiminnan lomassa käppäiltiin metsässä ja lopuksi mentiin sorsalammelle. Sorsat oli tosi kesyjä ja harmitti, ettei tullut leipää tai pullaa mukaan, mutta onneksi niille kelpasi meidän keräämät mustikatkin.
Kotiin saavuttiin sopivasti iltapalalle ja -pesuille ja Kevin simahti silmänräpäyksessä yöunille.



Sunnuntaina aamusta leivottiin piirakka keräämistämme mustikoista ja sitten lähdettiin ajamaan Helsinkiin pornaistenniemelle ja siitä jalan lammassaareen.
Maisemat oli kauniit, vaikkakin pellolle kaislojen sekaan rakennetulla puusillalla ei paljon maisemat vaihtuneetkaan. Onneksi sen jälkeen oli suht pitkä luontopolku, itse tykkään kävellä enemmin maassa/luonnossa, kehittää lastakin paljon paremmin kuin tasaisella tehdyllä polulla tallustelu.
Löydettiin myös pornaistenniemen lintutornille sekä lammassaaren lintutornille. Toiseen minäkin kiipesin korkeanpaikan kammosta huolimatta, mutta seuraavaan en enään lähtenyt, kun ekassakin alkoi reidet kramppaamaan ja tärisyttämään alastullessa, kun näki suoraan maahan portaissa.
Jos tykkää lintubongauksesta, niin kannattaa suunnata Lammassaareen. Siellä olikin monia ihmisiä kiikareiden ja kameroiden kanssa.















Sieläkin meni sen verran aikaa, että kun vielä kaupassa käytiin ja syötiin, niin ihan hirveästi ei ehditty hereillä olla, kun olikin taas nukkumaanmenoaika.
Oli kyllä tosi kiva ja rentouttava viikonloppu, vaikkakin viikonloppu menee joka kerta ihan liian nopsaa.