28.11.2016

Yksin lapsen kanssa

Meinasin ensin kirjoittaa otsikoksi ´´Arki yksinhuoltajana``, mutta jottei kukaan rykäise sitä palkokasvia sieraimiinsa samantien, päätin hieman lieventää otsikkoa.

Niinpä tähän alkuun voisikin miettiä, milloin voi käyttää nimitystä yksinhuoltaja?
•Silloin, kun isä on reissuhommissa tai armeijassa?
-Ei mielestäni, koska hän on kuitenkin tulossa takaisin ja toivonmukaan edes henkisesti tukena, vaikka ajoittain onkin fyysisesti hieman kaukana.

•Silloin, kun on erottu, mutta etävanhempi on silti ihan yhtä paljon lapsen elämässä mukana kuin lähivanhempikin ja ottaa saman vastuun ja taakan harteilleen?
- Ei, niin kauan, kun yhteishuoltajuus toteutuu käytännössäkin ja vanhemmat on tasavertaisia, ei voi mielestäni puhua yksinhuoltajuudesta.

•Silloin, kun on erottu, mutta etävanhempi tapaa lastaan, paperilla lukee yhteishuoltajuus, mutta käytännössä lähivanhempi hoitaa kaiken yksin?
- Kyllä, mielestäni jo silloin, kun toinen vanhemmista hoitaa käytännössä kaiken yksin,ja etävanhempi vain silloin tällöin tapaa lasta, voidaan puhua yksinhuoltajasta. Minun mielestä se paperin pala, jossa lukee ´´yhteishuoltajuus`` ei tee toisesta automaattisesti huoltajaa, vaikka niin tietenkin PITÄISI olla...

•Silloin, kun on erottu, mutta etävanhempi ei tapaa lastaan, paperilla lukee yhteishuoltajuus?
- Ehdottomasti kyllä, jos ei toista vanhempaa ole kuvioissa millään tapaa, on yksi lysti mitä paperin palassa lukee.

• Vai vasta silloin, kun on erottu ja kirjoitettu paperi, jossa lukee: yksinhuoltajuus ja lähivanhempi hoitaa käytännössä asiat yksin?
-...No viimeistään silloin. Mutta edelleenkään, en pidä sellaisia vanhempia huoltajana, jotka eivät kuitenkaan pistä tikkua ristiin hoitaakseen lapsen asioita.

Miten te ajattelette tästä asiasta?
Olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä!


Miten yksinhuoltajan arki eroaa ydinperheen arjesta?
(Huomautan tähän väliin, että nämähän on vain minun näkemyksiä omien kokemuksien ja tuntemusteni pohjalta)

• oma aika on silloin, kun lapsi nukkuu, tai silloin harvoin, kun hän on hoidossa tai etävanhemmalla.
Ei pysty sanoa kellekkään, että nyt tarvitsen omaa aikaa ja lähteä johonkin. Ei ole sitä jolle sen voisi sanoa ja jonka vastuulle sen lapsen voisi jättää juuri silloin kun tarve vaatii.

• Lapsen päivähoitoajat on pitkiä, koska se olet sinä yksin, joka hänet vie sekä hakee, jos menen töihin 6.15, on lapsi vietävä tasan kello kuusi hoitoon, kun ennen sen olisi tehnyt lapsen isä kello seitsemän.
Lisäksi vielä se, että mikäli lapsi sairastuu, joudut hyvin todennäköisesti ottamaan palkattomia päiviä ellei viikonloppu osu pelastamaan, koska ei ole ketään jonka kanssa vaihtaa sairaanlapsenhoitopäiviä (3 pv mulla ja 3 toisella).

• Arkena aika loppuu oikeasti kesken, sillä joudut yksin hoitamaan lapsen, tekemään ruuan, huoltamaan kodin, käymään kaupassa. Illalla töiden jälkeen on kuitenkin vain se 3tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa.

• Kuuntelet yksin kaiken kiukuttelun, et voi tökätä toista ja sanoa ´´hei sun vuoro``.
Ei, se on aina vain ja ainoastaan sinun vuoro. Pakko jaksaa vaikka ei enää jaksaisi.
Lisäksi mikäli tilanne on jollain tapaa onnellinen ja etävanhempi tapaa lastaan joskus, saat kuunnella extra määrän kiukuttelua, kun lapsi palaa viikonlopun jäljiltä luoksesi.
Hän ei ole koko viikonloppuna viitsinyt kiukutella, koska tapaa toista vanhempaansa harvemmin, usein kuulee myös ettei etävanhemman luona ole niin tiukkoja sääntöjä tai jopa kuria ollenkaan. No, riemuhan siinä repeää kun joutuu taas takaisin arkeen sen tyhmän mäkättävän lähivanhemman luokse, jolla on aina kiirekin.

• Suosittelen miettimään valmiiksi vastauksia kiperiin kysymyksiin, kuten
´´missä isi on?`` ´´...Miksi?``
´´milloin isi tulee?`` ´´...Miksi?``

´´milloin isi hakee?`` ´´nii milloin?`` ´´..miksi?``
´´milloin isi leikkii?`` ´´..miksi?``

Kysymys MIKSI on jokaisen perässä, koska se on meillä hyvinkin tuttu, sillä minä en vielä keksinyt hyviä valmiita vastauksia, vaan olen tyytynyt vastaamaan, että isi on toisessa kodissa ja loppuihin, etten valitettavasti tiedä. MIKSI.
• Valmistaudu myöskin pitämään hermosi ja kielesi kurissa ja harjoittele hyvä tekohymy naamallesi.
Sillä edeltävän kohdan lopussa voi hyvinkin omassa päässäsi olla erittäin selvä vastaus lapsen kysymyksiin, mutta se ei ehkä ole se, jonka lapsi haluaisi kuulla omasta rakkaasta toisesta vanhemmastaan. Muista aina, että vaikka etävanhempi olisi kuinka pataluha luuseri ja haluaisit kirota hänet alimpaan helvettiin, et saa sitä näyttää etkä kertoa lapselle, lapsi on syytön tilanteeseen eikä ymmärrä asioita vielä.
Voin kertoa, että minunkin kiukkuni on monesti purkautunut itkuna, jonka olen valheellisesti selittänyt lapselle ´´nii kun äitilläkin on ikävä`` -ei ole, äiti ei vain haluaisi aina vastata en tiedä, eikä äiti voi vetää itkupotkuraivareita ja haukkua toista pystyyn kirosanojen saattelemana.

• Mikäli joskus ydinperheen aikana sinulla oli tilanne, jossa myös toinen vanhempi hoiti lapseen liittyviä asioita, kannattaa totutella siihen, että yksinhuoltajana varaat neuvolat, lääkärit, hammaslääkärit, haet hoitopaikan, eskaripaikan sekä koulupaikan todennäköisemmin yksin, käyt vanhempainillat sekä erilaiset palaverit yksin.
Itse ´´onneksi`` ehdin tottua tähän kohtaan jo alusta alkaen.
Mikäli kuitenkin siinä paperin palassa lukee ´´yhteishuoltajuus`` saat soitella sen etävanhemman perään ja ruinata allekirjoitusta milloin mihinkin paperiin. Mikäli sulle on osunut ihana exä, hän päättää vielä viivytellä kirjoitustensa kanssa ja saat selitellä erinäisiin paikkoihin, miksi et vieläkään voi palauttaa sitä paperia. Tai sen samaisen ihanan exän takia, voit unohtaa kivan lomamatkan, koska et saa passia toisen kiusanteon takia.

• Kun sulla on rankkaa, sulla ei kuitenkaan ole ketään joka olisi kokenut saman arjen kanssasi, joka ymmärtäisi sinua ja jonka kainaloon voisit käpertyä lievittämään kiukkua iltasella lapsen mentyä nukkumaan. Toivottavasti sulla on silloin yhtä mahtavia ystäviä ja perhe, kuin minulla, joille voit soittaa ja purkaa oloasi ja ajatuksiasi.


Huomioikaahan, että nämä kohdat on kirjoitettu oletuksena tosiaan se yksinhuoltajuus, johon ei minun mielessä kuulu se tilanne, jossa myös etävanhempi hoitaa asioita ja on aktiivisesti lapsen elämässä mukana.

Kertokaahan toki tästäkin omia kokemuksia?
Ja mikäli joku luki loppuun asti, Olisiko kiva saada uusi päivä kuvina -postaus, nyt kun meidän perhekuvio on muuttunut?

26.11.2016

Shoppailuja ja kuulumisia

Heippa ja hyvää marraskuun viimeistä viikonloppua kaikille!
Mä tein tänään jotain uutta, mitä olen välttänyt viimeiseen asti ja jopa kauhulla miettinyt.
Nimittäin kävin shoppailemassa Kevinin kanssa kahdestaan.
Toki me ollaan käyty kaupassa, mutta ei tällälailla monen tunnin vaateostoksilla kahdestaan.
Se on ollut nimittäin sen verran tuskaa kolmestaakin, että eipä ole ollut ensimäisenä mielessä.
No pakkohan se oli tämäkin kokea ja onneksi koin, se meni niin hyvin, että en voi edes uskoa todeksi.
Toiseksi viimeisessä kaupassa alkoi vasta perseily, mutta silloinkin onneksi vältyttiin totaaliselta hermoromahdukselta ja muita asiakkaita ärsyttävältä itkukonsertilta. On tuo vintiö näköjään jotain oppinut ♥

Olen niiin innoissani, kun Vantaan Jumboon on tullut NewYorker ja sieltähän se suurin saalis löytyikin.
Alla kuvia, ja pahoittelut etten vielä ihan niin paljoa skarpannut, että olisin kunnollisia kuvia alkanut ottamaan, joten saatte tyytyä näihin peilikuviin, sori!
paita sekä collarit NewYorker
Ja noissa housuissa edessä oleva ´´iso kurttu`` on itseasiassa housuihin tehty hauska leikkaus

Paita NewYorker, housut GoodWear (dromet, oliivin vihreät)

collarit GoodWear, paita NewYorker

huppari NewYorker. Olen pitkään etsinyt tän tapaista hupparia ja nyt vihdoin löysin, olen niiiiin rakastunut!

...Ja sama huppari erivärisenä

Housut GoodWear (beiget dromet), paita Lindexiltä.
Ajattelin laittaa tuon jouluna mustien housujen kanssa..

ja koru Stockman

Kevinille lapaset, talvihanskat ja fleece paita: Kappahl, saappaat ja kurahanskat: Jesper Junior

Housut: kappahl, bokserit Lindex

Lisäksi nähtiin ekaa kertaa tänävuonna joulupukki ja eipä tuo poikanen arastellut vieläkään vaan ampaisi heti oman vuoron koittaessa suoraan syliin innoissaan.




Mitäpä muuta meille.. Joulua odotellaan kovasti, joululahjatkin jo aikalailla hankittuna ja suunnitelmat tehtynä. Enään jännätään ja toivotaan, että saan pyytämäni lomapäivät töistä...
Tänään tai huomenna laitetaan joulukoristeet, -valot ja -verhotkin jo kotiin, sillä saahan ensiviikolla alkaa oikeasti laskea päiviä jouluun ja aukoa kalentereita!



Olen myös vihdoin skrapannut jumppailujen suhteen, löytänyt vihdoin taas sen motivaation ja ennenkaikkea jaksamisen treenailla. Ajan kanssa on vähän niin ja näin, mutta kyllähän senkin järjestää, nimittäin jumppailen aina iltaisin, kun saan Kevinin sänkyyn, sen jälkeen on hyvä hetki hengähtää tv:n ääressä ja suihkun kautta nukkumaan.
Ja se mikä on todella jännä; en ole ikinä kokenut sitä euforista fiilistä treenin jälkeen, josta kaikki puhuu. Nyt olen, nyt mä oikeasti vihdoin jopa nautin siitä! Oli myös kiva huomata, että kaikki joskus hankituista lihaksista ei ole ihan täysin hävinnyt, kyllä ne sieltä hiljalleen heräilee.



Välillä olen edelleen ihan loppu, on iltoja töiden jälkeen kun olen viimeisillä voimillani ruokkinut lapsen ja rojahdan sohvalle ja päässä pyörii vain, että ´´mä en selvii. En mä pysty tähän. MÄ EN SAATANA JAKSA!``
Mutta olen päättänyt, että saallin nuokin fiilikset itselleni ja ne illat jolloin sitten vaan makaan sohvalla, koska tiedän, etten ole ainut ja että tuo olotila välillä on enemmän kuin normaalia pyörittäessä arkea lapsen kanssa -yksin. (toki muillekin)
Pääosin kuitenkin jaksan hyvin, olen iloinen ja onnellinen. Ja tiedän sen myös noina kurjina iltoina. Sen tiedon avulla sitten aina selviänkin siihin seuraavaan aamuun, jolloin kaikki tuntuu taas hieman kevyemmältä.
Muistakaa antaa itsellenne armoa, ei kukaan meistä ole robotti joka jaksaa jaksaa aina.

Näihin mietteisiin, mukavaa illan jatkoa! Tää ´´supermama`` lähtee siivoo pikku apurin kanssa ja sitten saunaan rentoutumaan :)♥

20.11.2016

Joulukalenteri lapselle (ja aikuiselle)

Päätin tänävuonna väkertää itse Kevinille joulukalenterin, lisäksi ostin myös lego kalenterin. Suklaakalenteraita minä en ostanut, koska Kevin ei niistä kuitenkaan tykkää ja minä tyhjentäisin koko kalenterin kerralla... äitini kuitenkin päätti toisin ja osti Kevinille frozen kalenterin, joten nyt Kevinillä on kolme kpl kalentereita... hupsista.

Mutta nyt siihen minun tekemään kalenteriin.
Tuotteet laitoin valmiisiin paperipusseihin, joihin liimasin numeroidut kuusikoristeet.
Pussit pyykkipojilla roikkumaan seinälle ripustettuun naruun. Ja sekaan muutama joulukoriste. Helppoa!


SISÄLTÖ:
vaatteita

herkkuja

pikkueläimiä ja pikkuautoja

väritys/piirrustus kalvoja/muotteja mitä lie.. satu CD, DVD, muistipeli, joulukoriste, Ti-Ti Nalle-kortti sinäpäivänä kun mennään katsomaan Ti-Ti Nalle konserttia

Kuvitetut laulut: joulupuu ja tuiki tuiki tähtönen
Sekä loru/leikki

Lisäksi tein äidillenikin joulukalenterin. Paketoin isoimmat tuotteet ruskeaan paketointipaperiin ja koristelin, pienemmät jutut kirjekuoriin. Ruskealla narulla roikkumaan henkariin. Olisin halunnut laittaa valkoiseen puuhenkariin ja roikkumaan valkoisen puusydämen, jossa lukee ´´hyvää joulua`` mutta en löytänyt näitä mistään, se harmittaa...
Sisältöä en ehtinyt/muistanut kuvata, mutta siellä on:

1. kirje
2. partyliten tuoksukynttilöitä
3. sipsipussi
4. Ti-Ti Nalle kortti, johon kirjoitin ´´ti-ti ti-ti nalle, ti- ti tallustaa. Missä tallustaa? -No tänään Espoossa`` ja konsertin esittelyn. Sillä äiti lähtee meidän mukaan tuonne matka maailman ympäri -konserttiin.
5. konvehtirasia ja lappu ´´Rentouttavaa vapaapäivää!``
6. Kevinin askartelema suomen lippu ja hyvää itsenäisyyspäivää -toivotus
7. käsirasva
8. sibeliuksen sävellyksen sanat (sibeliuksen päivä)
9. magneetti mietelauseella
10. isoja tuikkukynttilöitä
11. pähkinä/hedelmäsekoite ja lappu ´´Hyvää 3. Adventtisunnuntaita!``
12. Kevinin piirrustus/taideteos
13. arpoja
14. partyliten tuoksukynttilöitä (eri tuoksu kuin aiemmin)
15. shampooharja
16. kynsilakka x2
17. suklaapatukoita ja lakupatukoita
18. jouluservettejä ja lappu ´´Hyvää 4. Adventtisunnuntaita!``
19. joulupipareita
20. arpoja
21. ifolorilla teetetty 2017 seinäkalenteri
22. joulukoriste
23. kuusen koriste & lappu ´´Enään yksi yö jouluun ;) ``

Ja viimistä 24. luukkua ei ole, sillä sen hän saa aattona. Se kun ei ollut vielä valmis ja se on tosiaan sitten se joululahja samalla.

6.11.2016

Kevinin nimipäivä 2016

Kevinin nimipäivä on virallisesti huomenna, joten vietettiin niitä tänään meillä kahvitellen.
Vietämme lasten nimipäiviä, mutta ei todellakaan niin isosti, kuin syntymäpäiviä. Ei siis ollut koristeita, syömisetkin oli simppelit. Mutta hyvä syy saada läheisimmät paikalle yhtäaikaa.
Ja Kevin oli tietysti taas onnessaan.


Aamu alkoi ensimmäisellä lahjalla, sekä toive aamupalalla: leipää ja kananmunatohjoa ja mehua, uusista astioista.

Tarjoiluina tälläkertaa oli hapankorppua tuorejuustolevitteillä, paprika silpulla ja sipulirenkailla, jauhelihapasteijoita, tiikerikakku ja kinderbueno -juustokakku.


Vieraat tuli tälläkertaa jo vähän ennen yhtä, koska Kevin ei vapaapäivinä enään nuku päiväunia ja hänelle on tuottanut hirveää tuskaa odotella kolmeen asti vieraita, eikä tämäkään aamupäivä helppo ollut... Yhteen mennessä kuitenkin kerkisin vielä laittaa paikkoja kuntoon hyvin.
Kevinin suosikkivieras taisi olla veljeni koira, jonka veljeni otti mukaansa. Se oli ihan mielettömän pieni söpöläinen.


Lahjoiksi Kevin sai:
• ryhmä Hau lautaset ja -mukin, Ti-Ti nalle laulukirjan ja konserttitaltiointi DVD:n siitä konsertista, jota oltiin tammikuussa katsomassa (merenalainen maailma).
• Ryhmä Haun Haltin, sähkökitaran ja mikrofonin ja suklaakalenterin
• soivan pikkuauton, Ryhmä Haun Sampan ja rahaa
• Legopaketin






Oli tosi kiva nähdä kaikkia ja jutella kaikessa rauhassa.
Lisäksi mies-vieraat pelasti mut pulasta viimehetkellä ja vaihtoi mulle talvirenkaat autoon ja kävi vielä katsomassa paineet kuntoon.
Seuraavaksi nähdään kaikkia sitten jouluna, enkä malttaisi odottaa!

2.11.2016

Jalkatoipilas

Heippa!
Olenkin ollut tän viikon sairaslomalla ja olen loppuviikonkin.
Jalka kipeytyi maanantai aamuksi sen verran, että päätin mennä näyttämään sitä lääkäriin. Siellä menikin koko aamupäivä. Hoitajalle pääsin suht nopeasti ja hän lykkäsi mulle samantien kepit käteen. Lääkäriä odotin reilu tunnin ja seillä olin kidutettavana puolisentuntia. Se kipu kilpailee kyllä endokipujen kanssa kakkossijasta (ykkös sijaa pitää ylläripylläri synnytys).. Lääkärin oli pakko väännellä polvea sekä nilkkaa, että näki jotkut liikeradat, oli tuskaa, tekee pahaa vieläkin kun mietin sitä kokemusta...
No sieltä linkkasin röntgeniin ja sieltä taas takaisin lääkärille.
Ei ollut luojan kiitos murtumia, polven sisäsivussa venähdys, nilkka nyrjähtänyt ja venähtänyt. Määräsi tulehduskipulääkettä, käski käyttämään polvi- ja nilkkatukea ainakin viikon, käyttämään keppejä viikon (jalalla saa astua, mutta sen päälle ei saa laskea koko painoa) ja saikkua viikko. Ja kylmää ja koholle niin paljon kuin mahdollista.

Eilen päivällä oli sellainen jatkuva särky jo poissa, että vain liikkeessä sattui polveen ja nilkkaan, mutta iltaakohden särky palasikin ihan kamalana ja oli siirtynyt sääriluun säryksi.
Jalkaa on myös turvotellut ihan kivasti..
Yöksi taas helpotti lääkkeillä, koholla ja kylmällä.
Tänään ollut huomattavasti parempi, mutta nyt vaivaa jatkuva reisikramppi. pläääh.
Saa nähdä mitä huomenna. En kyllä varmaan enää noilla kepeillä mene, kun kerta sietää astua enkä kuitenkaan pitempää matkaa käppäile..

Siitä päästäänkin siihen, kuinka mun huono tuuri vaan jatkuu. En tosiaan pysty kävelemään kauppaan tällä jalalla, mutta kun tuolta nyt sitten tulikin tuo talvi yllättävän ärhäkästi niin enhän mä pääse autollakaan mihinkään, kun hölmönä blondina en ole vaihtanut vielä talvirenkaita. Tai siis en ole pyytänyt ketään vaihtamaan. Hitto.
Onneksi on ihania ystäviä, yksi lupautui käyttämään minua kaupassa ja sitten sunnuntaina kun tulee sukulaisia Kevinin nimppareille niin miesväki saa vaihtaa ne renkaat.

Palailen varmaan sitten sunnuntai-iltana nimpparijuttujen kanssa! :)