30.10.2016

Tapaturmainen viikonloppu ja uusia koristeita

Oltiin viikonloppu Kouvolassa mun äidin luona.
Kevin pääsi ulos sateeseen leikkimään mumminsa kanssa ja se taisi olla ihan parasta. Syötiin äiskän synttärikakkua ja otettiin rennosti. Nähtiin myös yhtä Kevinin kummia ja minä kävin lauantai-iltana moikkaamassa yhtä kaveria pitkästä aikaa. Käytiin jätskillä, kahvilla ja vähän ajelemassa. Kouvolassa on ihan jees ajella varsinkin illalla, kun voi huoletta ajaa ilman sen kummempaa suunnitelmaa, eikä muuta liikennettä juuri ole :D


Perjantaina otetut tarhakuvatkin pompsahti nettiin jo lauantaina ja tehtiin heti tilaus. Oli hurjan hyvät kuvat, mutta jäi harmittamaan tosi paljon, että ne vaatteet mitkä olin varannut kuvaukseen, olikin ehtinyt sotkeentua ja päällä oli varavaatteet. Paita oli jees, mutta housut olisi pitänyt tajuta myös vaihtaa reppuun...

Käytiin myös vähän ostoksilla ja löysin pitkästä aikaa sellaisia koristeita, millaisia olen yrittänytkin metsästää.
Ensimmäinen joulutonttukin sai asettua taloksi.







Tuonne lyhtyyn kävin tosiaan tänään aamulla metsästä hakemassa mustikanvarpua, jonka spraymaalasin valkoiseksi. No sen varvun hakeminen ei mennyt ihan putkeen taas.
Kun olin laskeutumassa metsästä sellaista rinnettä alas, se olikin ihan mielettömän liukas märkien lehtien alla olevan kallion takia ja sitten sitä mentiin, ennenkuin ehdin edes tajuta mitä tapahtuu.
Istun maassa rinteen alla ja katson jalkaani, joka on taittunut polvesta ns. ulospäin (eli ei luonnolliseen suuntaan niinkuin vaikka inkkari-istunnassa) ja nilkka oli taittunut perseeni alle.
Se oli ehkä yksi pelottavimpia hetkiä tähän astisessa elämässäni. Se shokkitila oli järkyttävä. Kun tuntuu ettei saa henkeä, huippaa, oksettaa ja mietit vaan, että mitähän helvettiä nyt.
Tajusin siinä, että hyvin todennäköinen kipu ei ole vielä tullut, mutta en uskalla nousta jalalle, kun en tiedä yhtään kantaako se vai olenko taas turvallani vai tuleeko se kipu sitten niin kovana, että taju lähtee. Tuon mietittyäni tuli tahaton itku ja aloin huutamaan apua. Kaikki oli sisällä eikä kuullut. Huusin niin kovaa kuin ääntä vaan lähti. Kiljuin jopa. Naapurin nainen haravoi pihallansa, vilkaisi pari kertaa, mutta ei tehnyt elettäkään tullakseen auttamaan, vaikka huusin monta kertaa selkeästi ´´APUAAA!!!`` Ihania me suomalaiset...
Lopulta tajusin, että ei, apua ei ole tulossa, joten ryömin pihasaunalle, jotta sain siitä tukea ja pääsin kapuamaan kunnossa olevan jalan päälle.
Siitä kinkaten lyhyt matka sisälle.

Luita ei mennyt, sillä jalka kantaa. Mutta ilmeisesti sieltä on jotain venähtänyt, koska polvi nuljuaa, nilkka nuljuaa ja naksuu ja koko hemmetin jalkaa särkee kokoaika ja joka askeleella meinaa kyynel vierähtää. Lääkettä otan säännöllisesti ja toivon, ettei tämä kipu pahenisi, vaikka sekin tietty on mahdollista.
Päästiin autolla kotiin, sillä onneksi se oli vaan vasen jalka, jota ei tuola motareilla tarvi. Toki silti se vähäinenkin kytkimen polkeminen ja ylipäätään autossa oleminen rasitti sen verran, että mietin autotallissa hetken että päästäänköhän kotiin asti.
Ehkä olisi hyvä käydä lääkärissä, mutta en sitten taas viitsi ns. turhaan mennä jos tämä tosiaan on vaan joku venähdys ja menee ohi ajankanssa...
Onko jollain kokemusta tällaisesta, mitä voisi olla?

Kuitenkin, mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! Täällä otetaan 'rinta rottingilla' kaikki vastoinkäymiset vastaan ja jatketaan aina vahvempina!
Ps. Ootteko jo kuunnellu evelinan 24K albumia spotifyssa? -suosittelen, itse olen jo puhki kuluttanut sen tän viikonlopun aikana ♥ ♥

26.10.2016

Kaiken tän keskellä

Heipsan pitkästä aikaa!
Mä en rehellisesti edes muista milloin ja mitä olen viimeksi päivitellyt, enkä nytkään ehdi asiaa tarkistaa, tärkeämpää saada vihdoin jotain uloskin...
Jooh, täällä on elämä melkoista myllerystä jälleen ja yhä edelleen.
En ole vieläkään löytänyt vuorokaudesta sitä hetkeä, jolloin ehtisin kirjoitella blogia tai tehdä oikeastaan yhtään mitään omia juttuja, koska yöunetkin on jo nyt liian vähillä, niin en voi niistäkään ryöstää.
Täytyy yrittää ottaa rutiiniksi kirjoitella vaikka paperille asioita ylös ja kirjoittaa postaukset viikonloppusin kun on paremmin aikaa.
Mutta tästäpä aiheeseen, meidän löytää nyt myös Snapchatista nimimerkillä: Petra_Jasmin
eli ihan sama nimimerkki mikä toimii instagramissakin
Snäppi on vielä ihan uusi tuttavuus mulle, olen sinne yrittänyt mystorya päivittää, mutta insta tuntuu vielä itselle kivemmalta. Mutta näistä kahdesta tosiaan meidän juttuja näkee paljon tiuhempaa kuin täältä, joten kannattaa mennä niihin seurailemaan ;)


Nyt sitten vielä meidän kuulumiset tännekkin tiivistetysti..
Ajatus seikkailee jossain ihan omilla teillään tällähetkellä, johtuen eilisestä.
Meillä oli siis vihdoin lastenvalvoja, jonka piti olla nopea case, koska oltiin saatu yhdessä sovittua hyvin kaikki asiat, joten lähdin mielellä nimet papereihin ja kotiin.
Niin, näin minä luulin.
Kuitenkin niin ihana ja aikuismainen exäni päättikin vetää maton jalkojen alta, mutkuttaa joka asiaan, vittuilla ja valehdella ja ajatella ennemmin hänelle syötettyjä ohjeita kuin lapsen etua ja yhteistä sopua. Lopputulos on nyt se, että mehän ei saatu sovittua mistään muusta kuin elareista jotka lastenvalvoja laski koneella. Mitään muuta ei saatu sovittua sen kahden tunnin aikana, herra lähti ovet paukkuen ja minä olen itkenyt silmäni turvoksiin. Seuraavaksi lähdetään tuhlaamaan viimeisetkin sovun rippeet sekä rahat oikeuteen. Suoraan sanoen ei ihan nappais. Itse olen alusta asti toivonut, että pystyttäisiin olemaan hyvissä väleissä, pelaamaan yhteen yhteisen lapsen takia ja hoitamaan asiat lapsen hyvinvoinnin kannalta parhaiten sekä niin, että meidän kaikkien kolmen elämä olisi mahdollisimman helppoa ja mutkatonta. Mutta ei. ja liuta kirosanoja tähän vaikkei nekään mitään auta.

Kaiken tän keskellä on duunit, koti ja tuo lapsi. Samalla yrittänyt yhä löytää itseäni. Ihme kyllä, olen löytänyt myös ihan uusia piirteitä itsestäni ja on lohduttavaa kuulla, kun läheisimmät ystäväni sanoo, että ero oli ehdottomasti vain hyvästä mun kannalta, olen kuulemma paljon onnellisemman oloinen, iloinen, sponttaani, täynnä elämää. Vaikka itsestä ei aina siltä tunnukkaan.
Pakko keventää tätä settiä vähän ja heittää, että onpa tullut huomattua sekin, että mun miesmakuhan on jotain ihan muuta kuin olen kuvitellut aiemmin, saa nähdä mistä sitä itsensä vielä joskus löytää ;)
Ja tarkennukseksi; ei, minulla ei ole uutta parisuhdetta, siitäkin oli ilmeisesti joillain jo jotain epäilyjä.

Ystäviä nähty aina kun vain ehditty, Kevinin puhe kehittyy kokoaika, vaikkakin varman hitaalla tahdilla edelleen. Kevin pärjäilee muutenkin tän kaiken keskellä hurjan hienosti! Ja olen opettanut häntä alusta asti, että on ok näyttää tunteita, joten minäkin olen voinut rauhassa itkeä kun on siltä tuntunut ja tuo ihana hömppä tulee antamaan iiiisoja haleja ja märkiä pusuja ja sanoo ´´äiti ei haittaa ikke vaa``

Tässä itseäni piristääkseni olen etsinyt itselleni uutta autoa, se pitäisi mahdollisimman nopeasti löytää sillä Fordini sanoo itsensä irti hetkenä minä hyvänsä, sillä en sitä korjaukseen enään vie...
Lisäksi olen etsinyt lentoja ja hotellia seuraavalle lomamatkalle...
Näistä varmasti jatkossa enemmän.
Mulla on paljon postausideoita, kun joskus ehtisi toteuttaa..


Mutta toivottavasti te olette siellä viellä sinnikkäästi odottamassa, etten ihan yksinäni höpöttele!

16.10.2016

Vuodenajat

Kun kesä viuhahti taas lujaa ohi ja syksy alkoi lähestyä, rupesin taas synkistelemään synkkenevää säätä. Mietin kuinka kurjaa on, kun on kylmää ja pimeää. Kuinka kesä päättyi kurjissa merkeissä ja kuinka pitäisi jaksaa rämpiä taas eteenpäin koko syksy ja talvi.

Halusin kuitenkin löytää jotain hyvääkin tästäkin tilanteesta ja sitä kautta rupesin miettimään eri vuodenaikojen hyviä ja huonoja puolia. Minun mielestäni.

Aloitetaan siitä parhaasta ja ´´lyhyimmästä``: KESÄ
Hyviä asioita kesässä:
• tähän mennessä mulla on joka kesä ollut paljon aikaa ja lomaa vähintään reilut pari kuukautta, koska olen ollut joko koulun kesälomalla, äitiyslomalla tai työttömänä.
• Kevinin synttärit on aina kesän lopulla
• on lämmintä, vaikka en kyllä helteestäkään välitä, mutta ´´onneksi`` siitä ei tarvi näin suomessa kovin usein kesäisinkään kärsiä...
• koska on lämmintä, ei tarvitse pukea hirveää kasaa vaatetta lähtiessään ulos
• uimarannat, jätskikioskit, mökkeily
• ulkona on kiva olla ja tehdä kaikkea (kuten pyörillä, olla hiekkalaatikolla, keinua, pallotella jne.)
• lenkille lähteminen tuntuu paljon helpommalle
• on valoisaa, jolloin mielikin on positiivisempi
• kesä on aina tuntunut siltä, että se on täynnä mahdollisuuksia
• luonto on kaunis, on kukkia, vihreää, puissa tuuheat lehdet

Mutta vaikka kesässä on hirveästi hyvää ja se on suosikki vuodenaikani, löytyy siitä pari huonoakin puolta, nimittäin
• ötökät
• ja se kun pitää läträillä lapsi täyteen aurinkorasvaa aina kun lähtee ulos.




Sitten saapuukin aina yhtä nopeasti SYKSY
• on synkkää
• sataa joka hemmetin päivä, tai siltä se ainakin tuntuu
• tulee kylmä
• myös asunnossa on kylmä, koska vuokrakämppään tulee lämmöt päälle vasta kun on pakkasta yötä päivää...
• lomat on lomailtu
• väsyttää paljon enemmän ja kaipaa vaan ohi kiitänyttä kesää
• pitää pukea enemmän vaatetta ulos ja useinmiten lisäksi vielä kaikki kuravaatteetkin ja eipä se kotiin tulokaan kauhean kivaa ole kuraisen lapsen kanssa

Sitten yritin miettiä mitä hyvää syksyssä on:
• luonto on yhä kaunis, vaikkakin eritavalla; tulee paljon eri värejä
• pimeisiin iltoihin voi alkaa sytytellä kynttilöitä, jotka tuo lämpöä sekä tunnelmaa
• ulkoilma tuoksuu jotenkin raikkaalta





Ja sitten se inhokkini, TALVI
• on kylmää. Ihan hitosti liian kylmää
• haluaisin sanoa, että onpahan edes lunta, mutta viime talvea kun mietin niin eipä voi lumellakaan kehuskella ainakaan täällä Vantaalla. LOSKAA! MÄRKÄÄ! ja ehkä sen kuukauden verran jopa lunta.
• Tuntuu, ettei ulkona ole yhtään mitään tekemistä
• ei kiinnosta liikkua yhtään mihkään, väsyttää, odottaa vain kevään tuloa ja tuntuu ettei se ehkä enään tulekaan
• pitää pukea vielä enemmän päälle ulos lähtiessä ja silti yhtä edelleen - turhan usein talveksi, myös ne perkeleen kuravaatteet. Ja eteisessä on taas lammikko, kun tullaan kotiin.
• pyöräilystä voi vaan haaveilla, koska vaikka lunta ei olisi niin aivan taatusti tiet on ihan jäässä ja hyvin menee jos pysyy edes kävellen pystyssä
• pitää vaihtaa talvirenkaat
• on synkkää aina vaan.

Talvesta löydän pari hyvää asiaa:
• Kevinin nimpparit
• joulu
• pääsee luistelemaan
• lumisade on ihan kaunista, varsinkin jos sitä voi ihailla lämpösessä kodissa ikkunan läpi.




Ja sitten vielä KEVÄT, ja sen huonot puolet:
• yhä edelleen on märkää ja KURAA
• jotenkin kummasti kaikki on aina kipeänä keväällä
• vaatetta joutuu silti yhä pukea ulos lähtiessä, vaikka ilma alkaakin lämmetä

Mutta kun mennään lähemmäs sitä kesää, alkaa niitä hyviä puolia löytyä taas enemmän:
• alkaa olla kokoaika valoisampaa
• aurinko paistaa taas useammin ja alkaa tulla lämmin
• mieli on positiivisempi ja olo pirteämpi




Kuvituksena lemppareitani eri vuodenajoilta.
Mikä on teidän lemppari vuodenaika ja miksi? Entäpä inhokki?

5.10.2016

Pikaiset kuulumiset

Iltaa vaan kaikille ja pahoittelut blogi hiljaisuudesta!
Tulin nyt nopeasti ilmoittamaan, että täällä vielä ollaan ja yritän vihdoin viikonloppuna saada kirjoiteltua eteenpäin paria postausta mitkä luonnoksissa lepäilee.
Nyt kuitenkin pikaisesti, mitä meille kuuluu?

Kevinin puhe kehittyy hitaasti mutta varmasti, nyt saan jo vihdoin nauttia ihanista lauluista mitä jätkä lallattelee pitkin iltoja. Suosikkina tällä hetkellä ihhahhaa ihahhaa hepo hirnahtaa sekä ´´kuka saa kuka saa laulu pussiin kurkistaa tullin tallin tömpsis``
Puheterapeutti käy tällä hetkellä jokatoinen viikko tarhalla Kevinin luona.

Muutenkin pojalla menee oikein hyvin, päiväkodin kanssa otettu reissuvihko käyttöön, jonka avulla myös helpompi kertoa hoidossa mitä on kotona tehnyt ja toisinpäin.
Kevinin perus uhmailut ei tunnu loppuvan vieläkään, ihan mielenkiinnolla odotan milloin tämä kolme vuotta kestänyt päätön meno loppuu...
Se toki itseä hiukan verottaa, kun joutuu kaiken kestämään yksin.

Siitä päästään minun kuulumisiin.
Töissä ollut kiirettä, kun työpari ollut saikulla ja olen sitten joutunut vetämään useana päivänä iltapäiväryhmiä yksin. Lisäksi kaikki muu homma.
Paljon hoidettavia asioita töissä sekä kotona, muistilappuja siellä täällä ja tuntuu, että lista kasvaa samaa vauhtia kun tyhjenee.
Stressitasot sen verran korkealla ollut tässä viime päivinä, että vaikka olen todella väsynyt, niin iltaisin ei meinaa uni tulla..

Alkaa vähän sekottamaan pikkuhiljaa pakko myöntää, sekoitan päiviä ja asioita ja silmät ei meinaa pysyä auki. No, josko tämä tästä pikkuhiljaa, tässä kuussa on vihdoin se lastenvalvojakin niin saa yhden suuren stressi aiheen pois päiväjärjestyksestä.

Mutta vaikka olen todella väsyksissä ja stressaantunut, olen silti myös jotenkin hurjan onnellinen tällähetkellä, sen voimalla jaksan ♥

Kirjoittelen tosiaan aina kun vaan ehdin ja jaksan, tällä hetkellä arki pyörii vaan niin, että kuudelta kiskon itseni ylös, aamu kiire, Kevin tarhaan itse töihin. Töissä painan tukkaputkella, kotiin, kevin kotiin. Ruoka, siivous. Sitten se pieni hetki kotihommia/kaupassa käyntiä/ isi ilta/ viittomaopetusta/leikkiä. iltapala, iltapesut, iltasatu, Kevin nukkumaan, vielä vähän paikkoja kuntoon (ja silti täällä ei ole mitenkään siistiä koskaan...) ja sitten se max. puolitoista tuntia mä todellakin istun sohvalla ja katson telkkaria, vaikka pitäisi tehdä blogi hommia, jumpata, suunnitella töihin juttuja ja niin edespäin. Mutta ei vaan enään jaksa. Sitten siinä 22-22.30 välillä sänkyyn pyörimään. Aamulla sama homma alusta. Lisäksi päässä rullaa kokoaika se kaikki mitä pitäisi tehdä.

Mutta näillä mennään nyt, mulla on kuitenkin vahva luotto, että nyt kun jaksan niin uurastus palkitaan vielä ja koittaa helpommat ajat!

Mukavaa loppuviikkoa!
PS. instagramia jaksan päivitellä vähän useammin, sieltä löytyy nimim. Petra_Jasmin, tai internetversiolla tästä blogin oikeasta reunasta suoralinkki.