30.11.2015

Suodatinpussi kranssi & kuulumisia marraskuun lopulta

Oih ja voih. Jälleen saan aloittaa postauksen voivottelemalla postaamattomuuttani.
Kun tätä aikaa taas on kertynyt, niin kuulumisiakin on hyvin sekavanlaisesti. Koittakaa kestää.

Aloitetaan vaikka siitä, että tänään jatkui taas koulu työssäoppijakson jäljiltä.
Arviointi mulla on tosin vasta ensiviikolla, koska ohjaajani oli kipeänä, kun arvioinnin piti olla.
Yritän mahdollisimman pian saada julkaistua postauksenkin tuolta työjaksolta.
Mutta voin sanoa, että vaikka olikin kivaa olla töissä, niin on myös kiva kun sai palata taas koulun penkille, on se niin paljon rennonpaa ja nyt saa keskittää taas energiat opinnäytetyön tekoon, jonka pitää olla valmis jo 21.1. Huh, stressiä pukkaa!


Ostin muuten töistä Kevinille pistelyalusen, kun huomasin töissä kuinka kätevä vaihtoehto se on leikkaamiselle.
Tottakai me treenataan saksienkin käyttöä, on se niin tärkeää, mutta tuo pistelykin kehittää kyllä keskittymistä, kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Saksien käyttö on Kevinille vielä ihan tosi haastavaa, ei mitään käsitystä kuinka homma toimii, mutta tuo pistely lähti sujumaan heti!
Jos joku ei tiedä miten tolla tehdään, niin siinä siis tuon alusen päällä lapsi pistelee piikillä piirrettyjä viivoja pitkin mahdollisimman tiheää reikää. Kun se kuvio on pistelty, niin aikuinen saa irrotettua sen reikiä myöden. Reunasta tulee röpelöinen, joten jos haluaa sileää niin siihen tuo pistely ei sovellu.

Meillä on jo ihan joulu kotona, vaikka ulkona onkin todella ankea syksysää!
Mutta verhot kiinni ja kynttilät palamaan niin voi kuvitella, että on ihan juuri joulukuu.
Jouluverhot ja koristeet on vaihdettu jo viikko sitten, joulukorttikuvauksetkin hoidettu ja kortitkin melkein tehty. Tänään juuri laitoin joulukalenterit valmiiksi huomista odottamaan.
Rasmuksella on tuo minun tekemä kalenteri, jonka sai isänpäivälahjaksi. Olisi hänellä suklaakalenterikin, mutta ei halua sitä. Minulla Partyliten tuikkukalenteri sekä suklaakalenteri. Kevinilläkin suklaakalenteri sekä Brio, josta tulee ilmeisesti junaradan paloja, ukkoja ja varmaan viimeisestä juna.
MILLAISIA KALENTEREITA TEILLÄ ON?


Menneenä viikonloppuna oltiin taas kouvolassa yksi yö ja Kevin oli ihan intona. Seuraavaksi ehditäänkin vasta joulua viettämään, kun tässä pitäisi vielä joululahjat ostaa, paketoida, tehdä piparit ja rasella on firman pikkujoulutkin.
Olen jotenkin ihan intona jouluostoksista, en malttaisi odottaa viikonloppua! Mieli voi kyllä muuttua heti, kun ahtaudutaan jo valmiiksi huutavan lapsen kanssa niihin kauppoihin, joissa on vähintään koko pääkaupunkiseudun asukkaat samaan aikaan jouluostoksilla.
Mitäs te, tykkäättekö vai inhoatteko jouluostoksien tekoa??

Tähän loppuun vielä helppo suodatinpussi kranssin ohje, jonka jotkut on varmaan nähnytkin, kun se tuntuu olevan tän hetken hitti, jota kaikki tekee.

Mutta niille, jotka ei ole tähän törmännyt; tarvitset:
•kranssin pohjan (itse ostin siis ihan styrox kiekon prismasta)
• valkoista suodatinpussia (mulla meni 1 paketti, kun tein vain toiselta puolelta ja tuo on melko pieni, mutta yhteen pussinippuun tein aina kaksi ruusua)
• kuumaliimaa (en osaa sanoa pysyykö jollain muullakin liimalla..)
• jotain narua millä kiinnität roikkumaan
• sprayta, jos haluat värjätä kranssia

Ihan ensin kiinnitin ripustusnarun styrox renkaaseen, se voi olla vaikeaa saada nätisti valmiiseen kranssiin.
Sitten tekemään ruusuja:
1. laita 3 kpl suodatinpusseja päällekkäin ja piirrä päällimmäiseen ympyrä (tai kaksi, jos teet pieniä)
2. niittaa ympyrän keskeltä
3.leikkaa ympyrät
4. aloita rypistäminen ylimmästä kerroksesta yksi kerros kerrallaan.

Sitten vaan liimailemaan ruusuja renkaaseen!
Itse värjäsin osan ruusuista hopeaspraylla ennen kiinnittämistä, mutta värjääminen onnistuu toki myös valmiiseen kranssiin.
Muistakaa täyttää rengas joka puolelta, jos se tulee roikkumaan ns. ilmaan, minulla se on seinää vasten, joten en laittanut ruusuja takapuolelle.



Seuraavaksi alankin kirjoitella tän päiväisestä puheterapia käynnistä, jos sen saisi ulos vaikka jo huomenna.. jos muistan.

Mukavaa marraskuun viimeistä ja joulukuun alkua!

20.11.2015

Little Snoozems

Mun on pakko kertoa teille Minnasta ja Kallesta eli kahdesta little snoozemista, koska olen niin innoissani tulevasta joulusta, kun Kevin saa maailman parhaan pehmolelun!

Vuonna 1998 jouluna minä oli 3½-vuotias ja serkkuni 5-vuotias. Joulupukki oli käynyt isovanhemmillamme ja oli aika alkaa avaamaan paketteja. Yksistä paketeistamme paljastui kaksi melkein samanlaista nallea. Kun minä avasin omani, totesin heti, että Minna!
Se oli heti minun nallen nimi. Sitten kysyin mikä serkkuni nallen nimi olisi. Hetken pohdinnan jälkeen siitä tuli Kalle.

Minna ja Kalle olivat aina mukana mökillä ja mukana leikeissä.
Minä kannoin muutenkin Minnan mukanani joka paikkaan. Minnalle ostettiin myös paljon kaikkia ihania vaatteita sekä sänky, potta, kantoreppu, essu sekä kypärä, polvisuojat ja istuin, että se pääsi pyöräni kyytiin.
Kallella oli vähän kovempi kohtalo, pojat kun yleensä on vähän kovakouraisia. Niin kerran Kallen jarrupohjaiset tassut meni rikki ja mummin piti ommella uudet puutarhahanskoista. Myös Minnalle ommeltiin, että on samanlaiset jalat, vaikka Minnan jalat olikin ehjät.

Minna oli koko lapsuuteni minulle hirvittävän rakas. Ja on edelleen, vaikkakin vähän eritavalla. Nykyään Minna saa istua hienolla tuolilla makkarin hyllyn päällä.
Kevin kovasti himoitsee aina Minnaa itselleen, mutta en ole raaskinut antaa sitä, sanon aina, että se on äitin nalle.
Olen yrittänyt etsiä noita snoozemeja, niin kuin varmasti moni muukin, mutta kun ei niitä vaan enään ole. En itse ole löytänyt edes käytettynä.
Olen yrittänyt löytää jotain edes jotenkuten samantapaista nallea.
Ei ole.
Sitten yhtenä iltana mulla välähti ja kysyin serkultani, onko Kalle vielä tallella ja jos on, raaskisiko hän luovuttaa sen Kevinille.
Kyllä ja KYLLÄ. JES, pelastus! En voinut uskoa sitä todeksi, olin niin innoissani!

Nyt Kalle on meillä perillä (ja jo paketoitunakin) enkä voisi olla onnellisempi.
Ei mikä tahansa nalle, vaan nimenomaan Kalle. Kaksi nallukkaa, jotka kulkivat yhdessä leikeissä, joiden tiet erkani, kun leikkijät kasvoivat ja jotka ovat nyt vuosien jälkeen asustamassa samassa osoitteessa ja pääsevät uudelleen käyttöön. Kaksi 17-vuotiasta nallea, Minna ja Kalle ♥
MINNA, meidän makuuhuoneen hyllyn päällä valtaistuimellaan :D
Ehkä uskallan ottaa alas sängyn päälle, kun Kevin saa oman nallensa.

KALLE, ennen pakettiin pääsyä, juuri pestynä ja kuivattuna

Pappani jo hoppuili kun nähtiin, että eikö Kevin voisi saada Kallen jo heti, kun jouluna kuitenkin tulee paljon paketteja, mutta minä haluan, että Kevin saa nallen samalla tavalla, miten minä ja serkkuni ne saatiin eli joulupukin paketista (sattuupa olemaan saman ikäinenkin, kuin minä kun sain Minnan). Kevin tosin saa tuon joulupukin paketin heti aamusta ja erilaisia vaatteiita ja tarvikkeita (Minnan vanhoja, mitä äiskä on säästänyt) sitten illalla, kun pukki tulee. Näin estän käymästä niin, että poika avaisikin ensin vaatepaketin ja ihmettelisi sitten mihin niitä on tarkoitus käyttää.

Aion myös kirjoittaa tarinan Kallesta ja Minnasta pojan albumiin muistoksi ja opetan alusta asti, että nallen nimi on Kalle, eihän nyt nimeä voi alkaa muuttamaan!

Onko teillä tallessa Little Snoozemeita tai muistaisitte lapsuudessanne olleen?
Tai onko teillä joku muu lapsuuden rakas lelu, jonka olette säästäneet aikuisuuteen asti?

15.11.2015

kuulumisia lyhyesti & tukiverkosto mietintää

Näköjään en taas ole viikkoon kirjotellut, joten tässäpä näin sunnuntai illaksi ajatusten purkamista ja pikaiset kuulumiset.

Sain tällä viikolla oikein kivan puhelun, nimittäin nyt alkaa vihdoin kaikki Kevinin asiat etenemään ja kiireellisenä. Kunhan hommat alkaa selkiämään niin voi olla että jotain vihdoin tännekkin aiheesta kirjoitan. Kyseessä ei siis ole mitään kovin ihmeellistä eikä todennäköisimmin mitään kovin vaarallistakaan.

Mulla on nyt myös ensimmäinen näyttöviikko ohi ja toinen alkaa huomenna ja sitten arviointi ja enään viiminen viikko työharkkaa. Mulla siis päätettiin aikaistaa näyttö viikolla, kun opettaja ei ehdi tulla myöhemmin arviointiin vaan sekin on viikkoa aiemmin.
Ihan hyvin töissä kuitenkin on mennyt, ja samalla tavalla mä töitä teen oli näyttö tai ei, joten samapa tuo..
Kevin sovitteli uutta piparkakkupoika asuaan ♥

Oltiin nyt myös yksi yö kouvolassa äidilläni, kun oli jotenkin niin suuri ahdistus tästä välimatkasta..
Mitä lähemmäs meidän mahdollinen muutto tulee, sitä enemmän ajatuksissa pyörii se pieni (idiootin) ajatus siitä, jos palaisikin Kouvolaan läheisten luo.
Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Siellähän ei yksinkertaisesti ole mitään, verrattuna pääkaupunkiseutuun, anteeksi nyt vaan.
Täällä on niin paljon paremmat koulutusmahdollisuudet, työmahdollisuudet, julkinen liikenne, kauppoja joka nurkalla, terveydenhuolto parempaa, päivähoitoa joka nurkalla jne.
Kouvolassa meille ei olisi mitään muuta, kuin se tukiverkosto (ja toki halvempaa asuminen)
Se tukiverkosto vaan on ihan hemmetin iso tekijä ja siksi ajatukset välillä harhailee.

Vaikeaa edes selittää tätä tunnetilaa. Joku repii sisintä kahteen eri suuntaan. Ahdistaa. Ahdistaa muuten ihan hitosti. Kokoaika ihan hemmetin kova ikävä. Stressi siitä mistä repäisee Kevinille hoitajan jos/kun tulee menoja, joihin häntä ei voi ottaa mukaan ja tarha on kiinni. Tai jos haluaisi Rasen kanssa päästä kahdestaan rentoutumaan. No, ei pääse.
Kuitenkin tuntuu, että täällä on koti eikä täältä halua mihinkään. Ja sitten taas ajattelee, että eikö koti ole siellä, missä kaikki rakkaimmat on.

Ei mulla aiemmin ollut näin paha olla. Veli asui ihan lähellä, hänen perässähän alunperin tänne halusinkin, kuusi vuotiaasta asti. Veli pääsi vahtimaan Keviniä ja kävi kylässä ja tiesin, että hän pääsee paikalle nopeasti, tuli mikä hätä tahansa.
Nyt veli muuttaa tosi kauas, eri kaupunkiin ja mulla on olo, että jään ihan yksin.

Jos saisin toivoa mitä tahansa ja se toteutuisi, toivoisin, että saisin asua täällä, mutta niin asuisi lähimmäisenikin.

Yritänkin nyt pitää kiinni siitä, että nähtäisiin vähintään joka toinen viikko, kun on autokin joka ei edes kuluta paljoa, niin kävisi vaikka vaan yhden yön reissuilla useammin. Ei sekään todellakaan ole tarpeeksi, eikä se poista sitä ongelmaa, että täältä puuttuu se lapsenvahti tarvittaessa, mutta jos se edes vähän auttaisi tähän jatkuvaan ikävään ja niin lievittäisi edes vähän tätä ahdistusta.
Onneksi kohta on joululoma ja saadaan taas oltua pitempään läheisten luona.

Nyt kaikki, joilla tukiverkostoa ei ole (ei ole olemassakaan tai se on kaukana) miten te pärjäätte? kuka hoitaa lasta/lapsia kun tarvitsee?
Olen miettinyt näitä erilaisia lastenhoitajiakin, joille maksetaan, mutta sekin ajatus tuntuu ahdistavalle, että joku tuntematon ihminen tulee meille ja hoitaa Keviniä.

Huh, näihin fiiliksiin päätetään tämä viikko.
Öitä! Ja mukavaa seuraavan viikon alkua!

6.11.2015

Kevinin nimipäivä & isänpäivä

Vietettiin eilen Kevinin nimipäivää. Meillä se on ollut aina tapana viettää lasten nimipäiviä, toki paljon pienemmin, kuin synttäreitä.

Kaikki ei päässeet paikalle, koska isovanhemmillani on terveydellisiä esteitä ja veljeni on Thaimaassa, Rasmuksen porukoilla  jotain esteitä ja Iidalla peli.
Mutta äitini miehensä kanssa tuli, sekä Kevinin Raija-kummi miehensä kanssa ja Roope-kummi. Rasen vanhemmat ja mummo sekä Iida tulivat sitten tänään.





Tarjoiluna oli minun tekemää kolmen suklaan juustokakkua, pasteijoita (joissa sisällä metwurstia, koskenlaskija juustoa, tomaattia), kaurakeksejä sekä lisäksi kaupasta minipitsoja.
Lisäksi äitini toi tullessaan kinkkupiirakan ja Raija ja Rami toi suklaapusuja.



Toivottiin, ettei vieraat toisi mitään ihmeellistä mukanaan taas, koska kohta on joulu ja Kevinin huone pursuaa tavaraa..

Toki hän kuitenkin sai lahjoja:
•MEILTÄ:
Titi-nalle DVD x2 (oli tarkoitus laittaa joulupakettiin, mutta saa silloin monta lisää niin annettiin nämä jo nyt. Seikkailu lumimaassa olikin konsertti = pettymys, mutta turvallisuus 1 oli sitä mitä pitikin), Bambi elokuva ja Bukowski ziggy mouse

•ÄISKÄLTÄ:
Painopeitto, kolme käsikorua korurasiassa (Kevin itse toivoi niitä), paita, pipo ja muki

• RAMILTA ja RAIJA-KUMMILTA:
Iso autonkuljetusrekka, jonka sisällä oli monta pikkuautoa

•ROOPE-KUMMILTA:
3xpikkuato

•MUN ISOVANHEMMILTA:
rahaa Kevinin tilille

•IIDA-KUMMILTA
pipo ja paita ja lisäksi leikkasi Kevinin hiukset (alla olevissa kuvissa vähän hassut, kun ovat vielä märät suihkun jäljiltä)


• RASEN ISOVANHEMMILTA:
rahaa, nami rasia ja mummon kutomat lapaset

• RASEN PORUKOILTA:
namia, pyyhe ja väritysvihko

Äiskä toi minullekin tuliaisia: pöllö koristeen, pöllö kynttilän, pöllö paidan, pöllö laukun ja pöllö huivin. Ai, miten niin pöllö fani?
Ja Raijakin toi pöllö koristeen, ilmeisesti kuusenkoriste, mutta minäpä pistin sen pajunoksiin.

eli tuo pieni roikkuva pöllö Raijalta, ylähyllyn musta pöllö on se tuikkuteline ja alahyllyn valkoinen pöllö äiskältä, muut oli entuudestaan




Tänään onkin myös isänpäivä, onnea vaan kaikille iseille!

Aamusta minä tein aamupalan ja Kevin antoi tarhassa tekemänsä lahjan ja minun tekemän kortin.
Kuvasta näkyy vähän huonosti, mutta se on siis avaimen perä, johon on pujotettu helmiä ja pojan huovuttama pallero.
Minä en keksinyt mitään fiksua lahjaa, joten teinkin joulukalenterin. Siitä ei vielä ole mitään iloa, mutta ainakin sitä iloa riittää sitten joulukuussa monta päivää!
En tietenkään voi vielä paljastaa mitä luukuista(pusseista) löytyy, mutta lupaan tehdä tästä kalenterista joulun jälkeen oman postauksen!



Annoin myös äiskälle eilen mukaan kortit, jotka hän vie minun papalle tänään. Olen koko ikäni tehnyt papalle isänpäivä kortin ja niin edelleen.
Kevinkin sai tehdä isopapalle kortin.
Kysyin, millainen tehtäisiin niin vastaus tuli heti ´´muumipappa kootti!!``
Tulostin ja leikkasin muumipapan, jonka Kevin väritti ja liimasi korttiin.
Sitten annoin silkkipaperia, josta poika itse myttäili ja liimaili koristeita.
Sitten hän alkoi pussailemaan korttia, joten keksin laittaa huulipunaa ja pyysin pussaamaan uudelleen!
Kevin ei osaa vielä mallista kirjoittaa, joten Kevin piti kynää ja minä yritin vähän ohjailla.


Huh mikä viikonloppu!
Nyt voikin keskittyä huomenna alkavaan näyttöön sekä joulun odotukseen!

Luukku 24: Joulu 2015 & arvonnan voittaja

Mukavaa jouluaaton iltaa kaikille!
Aloitetaan nyt ensin HerSecretin arvonnan voittajalla, joka on nimimerkki suski
Onnea voittajalle, olen ollut häneen yhteydessä!

Tänä vuonna jouluaatto oli vähän erilainen, koska yleensä ollaan oltu minun isovanhemmilla syömässä koko porukalla, mutta mummi on nyt niin kipeä, ettei voitu ajatellakkaan, että hän kokkailisi meille, joten mites jouluaattome menikään?

Aamulla oli perinteisesti kuusen alla aikuisten paketit ja osa Kevinin paketeista.
Ne avattiin aamuisen riisipuuron jälkeen.





Huhhu sitä hässäkkää, kun Kevin aukoi paketteja, leluja ja lahjapaperia oli joka puolella ja yritin epätoivoisesti pelastaa niitä leluja roskien seasta.






Päivä meni aikalailla uusilla leluilla leikkiessä ja jouluohjelmia katsoessa.
Kävi miesväki ulkoilemassakin, kun piti paistaa kala savustuspöntössä ja testailla uutta potkulautaa.
Ennen ruokaa piti tietty vähän laittautuakin ja jouluruoka oli puoli neljän aikaan.
Jestas mikä ähky tuli vaikka otti jokaista sorttia vain pienen kasan!








Illalla puoli kuusi tuli sitten joulupukki. Paikalla oli meidän lisäksi tietty äitini, hänen mies, pappa sekä Kevinin yksi kummeista.
Pukkia oli odotettu jo pari viikkoa todella malttamattomana ja sille oli harjoiteltu esitettäväksi tuiki tuiki tähtönen sekä kolme pientä ankkaa (mahdollisimman helpot Kevinille, joululaulut vielä liian vaikeita ja noikin Kevin lähinnä esitti ja minä lauloin) ankka laulu vaihtuikin sitten bussilauluksi, mutta se sujuikin tosi hyvin. Olin etukäteen vähän ajatellut, että poikaa jännittäisi niin paljon, ettei esityksestä tule mitään, mutta toisin kävi. Kevin ei arastellut pukkia YHTÄÄN!
Kun pukki tuli, juoksi Kevin riemusta kiljuen ovelle vastaan ja suoraan syliin. Onneksi sain videolle tuon kaiken niin voi muistella tuota hetkeä myöhemminkin.
Pukki jakoi vielä loput lahjat ja Kevin muisti hienosti kiittää jokaisesta lahjasta ja sitten hän saattoi pukin ulos.








Loppuilta taas leikittiin uusilla leluilla ja uni tulikin sitten jännittävän päivän päätteeksi nopsaa.

Sitten loppuun vielä tämän vuoden lahjat:
Kevin sai

Meiltä:
• Brion lentokoneen, jota poika on ihaillut aina kaverilla
• Kalle nallen, jonka tarina löytyy TÄÄLTÄ
+ vaatteita ja tarvikkeita Kallelle
• Muumipeikko ja ystävät lautapelin, Kevin itse halusi muumipelin ja tuo oli fiksuin (opettaa värejä, muotoja ja numeroita)
• taikahiekkaa & muotteja
• ihanat lammas tossut, joita myös itse toivoi ´´mimun pienet tossut``


• titi-nalle DVD:itä x 10 (lomamatka, tunturin tuulet, taikarumpu, laulava ja leikkivä kuvakirja, seikkailuleiri, pikkupossu + talon esittely, vuodenajat: kesä & syksy, vuodenajat: talvi & kevät, joulun taikaa, hei nallet lennetään) (meiltä ja minun äiskältä)

Minun äidiltä:
• leikkivatkaimen
• potkulaudan
• Sylvanian Families sarjaa: siili perheen, sohvan + pupun, ruokailuryhmän

Kummeiltaan:
• 2x lentsikat elokuvaa,  takin/puseron
• ison duplo paketin
• muumitalon ja hahmoja

minun isovanhemmilta:
• 3x pikkuatoja
• 300€

Sekä Jussilta traktorin

Veljeni on kuulemma myös ostanut sylvanian Families sarjaa laivan ja jonkun pihakalusto setin, mutta Kevin saa ne vasta lauantaina, kun veljeni tulee.

Minä sain
Äidiltä:
• Vampyyri päiväkirjat kaudet 5,6 (oli jo neloseen asti)
• Pentikin loiste -puu (paketissa vielä, joten kuva netistä)
• talvitakin
• hienon tuoksukynttilän
• 2x joulupöytäliinaa
• 3D valotornin



Raselta:
• rasvasetin
• kynttilän
• Sami Hedbergin uusimman DVD:n
• changen rasian, jossa oli punaiset pehmoiset sukat, joiden alle oli piilotettu pieneen kuoreen lahjakortti

Isovanhemmiltani 300€
Ja yhdeltä Kevinin kummilta vielä kauniin valopöllön


Rasmukselle olin ostanut
• fast and furious leffat 1-7
• leijonan rannekellon, jota oli vinkannut jo kuukausia sitten
• Viivi ja Wagner parisuhdepeli (oikeastihan tämä on yhteinen mutta.. :D )

MITEN TEIDÄN JOULUAATTO MENI?