28.6.2015

Verhot parvekkeella

Kolme viikkoa jo lomailtu eikä kyllä yhtään tunnu siltä, ihan kuin vasta vajaan pari viikkoa olisi ollut lomalla, eli pelottavan nopeesti menee tämä aika ja koko kesä!
Tällä viikolla...

... Kävin maanantaina taas lääkärissä ja veljeni oli sillä aikaa Kevinin vahtina. Lääkäri oli niin huonoon aikaan, että Keviniltä päätettiin jättää päikkärit välistä. Noh, Meidän kahvitellessa lääkäristä tuloni jälkeen, simahtikin Kevin syöttötuoliinsa eikä herännyt vaikka kannoin hänet sänkyyn jatkamaan unia. Kahden tunnin unien jälkeen oli pakko käydä herättämässä, että saisi taas joskus yöunillekin.

... Nähtiin taas kavereita, kun Niina ja Niklas oli meillä lekkimässä ja sitten Kevinin Iida-kummi tuli yhdeksi päiväksi meidän seuraksi



... Läheteltiin synttärikutsuja, siivoiltiin, käytiin kaupassa (Lidlissä muuten ON halpaa!), todettiin että Kevin inhoaa kasvissosekeittoa, ulkoiltiin, leikittiin, räpsittiin uusia kuvia, treenailin..

... Käytin Lolan rokotuksessa, Varasin Ditalle ajan ja sain reseptille Ditalle matolääkkeen joka laitetaan niskaan iholle, kun tablettien anto ei onnistu missään muodossa.

... ´´sisustettiin`` parveketta! No joo, ihan järkyttävän näköinen, mutta mulla meni hermo siihen, että noi alalasit toimii ihan väärin; me ei nähdä niistä läpi kuin sumua, mutta kadulta kyllä näkee oikein selvästi kaiken parvekkeella olevan ja tapahtuvan ja se on nyppinyt tosi pitkään. Niinpä ajattelin, että ihan sama miltä näyttää, jos ei kerta me nähdä muutenkaan mitään niin ei tännekkään tarvitse näkyä. Niinpä ripustin hienosti jesarilla verhot lasien eteen. Jäi vielä vähän vajaaksikin, mutta siellä parvekkeen perällä me harvoin edes oleillaan.
Lisäksi pöydästä meni lasi rikki, ihan itestään. Joten nyt siihen pitää tehdä puusta uusi kansi, sillä ei huvita uutta kalustoa alkaa ostamaan.

... Äitini oli taas eilen meillä ja käytiin Fallkullassa ekaa kertaa, tuosta voi lukea enempi TÄÄLTÄ eilen kirjoittamastani postauksesta.

..Kohta on Prison Break katsottu uudelleen läpi ja on kait pakko katsoa millainen se kovasti hehkutettu orange is the new black -on!

Yritän kovasti saada kuvailtua, että saisin muutamat luonnokset vihdoin ulos.. Ensiviikollakin on melkein joka päivälle jotain kivaa puuhaa.
Leppoisaa sunnuntaita!

27.6.2015

Fallkulla

Äitini oli taas tänään meillä ja oltiin jo etukäteen sovittu, että lähdetään Fallkullan kotieläintilalle, jos sää on hyvä.
No, jo alussa meni homma sähläämiseksi. Katsoin, että sää on pilvinen ja otin Kevinille kevyen takin ja trikoo pipon. Ne osoittautui heti liian kuumiksi, joten soitin Rasmukselle että tuo äkkiä matkan puoliväliin kevyemmän puseron ja lierihatun. Sitten olikin jo kiire takaisin asemalle. Kun vihdoin oltiin takaisin, tulee ilmoitus, että se juna, millä äitini tulee tuleekin poikkeuksellisesti toiselle laiturille. Ja äkkiä juosten. Ehdittiin juuri ajoissa samaanaikaan junan kanssa!
Sää oli aurinkoinen ja lämmin, joten päätettiin lähteä retkelle.
Mentiin toisella junalla ja perillä sää olikin jo ihan toinen. Vettä satoi ja taivas oli musta. Kiva. Ei kuitenkaan viitsitty enään takaisin kääntyä.



Fallkullan alue oli tosi iso ja eläinten aitauksetkin tosi isoja, joten joitain eläimiä, esim. lehmiä ei päässyt lähelle katsomaan, kun ne päätti oleilla kauempana.


Tilalla oli siis lehmiä, vuohia, lampaita, possuja (isoja ja pieniä), heppoja, pupuja, kanoja, kukko ja sorsia. Kaikista muista sain kuvia, mutta hepoista en viitsinyt ottaa, kun niillä ratsastettiin. Olisi päässyt talutus ´´ajelulle``, mutta no, ne oli hevosia eli ihan liian isoja noin pienelle kuin Kevin ja minä en uskalla mennä, joten ratsastelut jäi meillä väliin.



Eläinten aidoissa lukee selvästi ja kahdella kielellä, että eläimiin ei saa koskea eikä niitä saa ruokkia, mutta aina on se yksi juntti, joka syöttää ja silittelee, yritä siinä sitten selittää taas lapselle, että ei sinne oikeasti saa kättä laittaa...


 
Onneksi Kevin ihan hyvin tyytyi katselemaan aidoilta ja sylistä eläimiä.
Oli siellä toki myös puuhevonen ja -mäyräkoira, joiden kyytiinkin pääsi!



Sää tosiaan oli hyvin mielenkiintoinen, kokoaika sai olla vaihtamassa takkia päälle ja pois, sateenvarjoa jne. kun välillä oli hiostavaa, välillä paistoi aurinko ja oli kuuma ja välillä tuli vettä rankastikin. Onneksi tilalla oli kahvila, jonne mentiin sateen suojaan.

Kevinistä oli hurjan hauskaa, kun sai käppäillä ympäriinsä ja näki aina välillä eläimiäkin. Mutta se navettojen haju ei kyllä hetkeen lähde mun nenästäni, kaippa siihenkin tottuisi, jos siellä useammin olisi..


Niin ja tuo paikkahan on tosiaan perheille ilmainen, joten kyllä sinne voisi lähteä vaikka toisenkin kerran jos on tekemistä vailla.
Sinne on myös helppo mennä. Me mentiin junalla ja jäätiin Tapanilassa pois ja siitä kesti kävellen n.10min. ja matkalla oli kokoaika tienviittoja.
Tää oli kyllä paras kyltti! :D♥

25.6.2015

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Olen joskus maininnut, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta en ole siitä sen kummemmin kirjoitellut. Nyt sen kuitenkin vihdoin teen, kun asia on itselläkin taas käsittelyssä. Kun olen kirjoittanut, että olen käynyt lääkärissä, niin ne käynnit ovat aina johtuneet siitä, että olen käynyt ´´taistelemassa`` itselleni kokeiluun suurempaa annostusta, koska oireet ovat viimeisen 1½-2vuoden aikana taas pahentunut salakavalasti pikkuhiljaa ja lopulta olo ollut niin paha, että normaali olotila ja -elämä on ollut vieras käsite.

Kilpirauhanen sijaitsee kurkunpään alapuolella ja tuottaa kahta elimistön toimintaa kiihdyttävää hormonia: T3 (trijodityroniini) ja T4 (tyroksiini). Ne vaikuttavat solujen ja elinten toimintaan, energia-aineenvaihduntaan, kasvuun, lisääntymiseen ja lämmöntuottoon sekä säätelevät suoliston immuunivastetta. Ne auttavat myös säätelemään elektrolyyttien, hiilihydraattien, proteiinien, rasvojen, veden ja vitamiinien käyttöä. Lisäksi kilpirauhashormonit muuttavat joskus muiden hormonien ja lääkkeiden vaikutuksia. Kilpirauhasen toimintaa puolestaan säätelee aivolisäkkeen erittämä tyreotropiini (TSH). Tyreotropiini on kilpirauhasta stimuloiva hormoni, joka lisää kilpirauhasen eritystoimintaa sekä säätelee kilpirauhassolujen tilavuutta ja määrää. Aivolisäke erittää tyreotropiinia kilpirauhasen toimiessa vajaasti, jolloin kilpirauhanen lisää kilpirauhashormonien (T3 ja T4) tuotantoa.

Tämä vaan on sellainen sairaus, jonka oireet voivat sopia moneen muuhunkin sairauteen ja usein tätä hoidetaan väärin masennuksena.
Näin kävi minullekkin vuosia sitten. Kävin kaikissa labroissa vähänväliä, ja aina sanottiin, että arvot on ´´ihan siinä viitearvoissa``.  Lopulta iskettiin masennuslääkeresepti kouraan.
Eipä auttaneet lääkkeet, ihme kumma.. Ja ne sitten lopetettiin.
Raskausaikana, 2012 puolella yksi lääkäri olikin katsonut kaikkia mun tietojani ja järkyttyneenä kysyi, miksi minulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkitystä. Olin ihan ihmeissäni ja sanoin, että en ole saanut kun ne arvot on kuulemma ihan ok. No, tämä lääkäri taas osasi katsoa myös olotilaa ja sen mukaan niitä arvoja ja määräsi heti aloitettavaksi thyroxinin 0,1mg puolikas tabletti joka aamu.
Olo alkoi paranemaan, mitä nyt siinä sitten oli raskausoloja ja sen jälkeen vauvan tuomaa olotilaa, mutta muuten ihan jees.

Olo kuitenkin alkoi taas tosiaan huononemaan, mutta alkuun siihin ei kiinnittänyt juuri huomiota, sitten se alkoi vähän vaivaamaan ja ärsyttämään, mutta pärjäsin. Lopulta olotila olikin jo niin paha, että en muista miltä tuntuu olla pirteä, että ei väsyttäisi. Koulu jatkui ja oli työharkkoja. Olin niiin loppu, että muisti alkoi pätkiä, keskittyminen herpaantui ja nukahdin kotona kesken leikkien lattialle. Työkaverit kiinnitti huomiota siihin, kun haukottelen kokoaika. Nukahdin töihin kahvitauoille. Nukahdin nukkariin, jossa olisi pitänyt vahtia lapsien nukkumista, vaikka kaikin keinoin yritin pysyä hereillä.
Ihan sama kuinka paljon nukun, ulkoilen, syönb, en nuku. Aina vaan väsyttää.

Kokoan tähän listan erilaisista oireista ja tummennan ne, mitä itseltäni löytyy:

väsymys ja epätavallinen väsymys työpäivän jälkeen
•  vaikea saada mitään aikaan ja aloitekyky vähenee
Vilunväristykset, sisäinen kylmyyden tunne lähinnä rintakehän alueella
hämäränäkö heikkenee ja kohteiden havaitseminen läheltä ja kaukaa hidastuu
• Yleensä ummetustaipumus, ilmavaivat. Toisilla on ripulia, joka yleensä yhdistetään kilpirauhasen liikatoimintaan. Ripuli kilpirauhasen vajaatoiminnassa voi johtua ruoansulatuskanavan entsyymien erityksen hidastumisesta suolistossa, mikä häiritsee ruoansulatusta
Harjoituksen jälkeen lihakset palautuvat tavanomaista myöhemmin. Lihakset voivat tuntua jäykiltä tai jänteet muuttua jäykemmiksi
• hidas syke, sydämen ´´muljahtelu``
turvotus, pöhötys kasvoissa
kuiva iho
• hikoilu kyky vähenee
• Suun ja sukuelinten limakalvot voivat olla kuivat
Hiukset voivat olla kuivat, ohuet ja helposti katkeilevat
paino voi nousta kymmenen kiloa tai jopa enemmän lyhyessä ajassa, ja tulleita kiloja on vaikea saada pois.
ruokahalun väheneminen
  • ajatusten hitaus tai muistihäiriöt
  • hauraat ja ohuet sormenkynnet (kynsimuutokset)
  • hermostuneisuus
  • kuorsaus
  • kuukautishäiriöt (esim. epäsäännölliset kuukautiset, kuukautisten poisjäänti, lapsettomuus tai tavallista runsaampi kuukautisvuoto)
  • kuulo-, haju- tai makuaistin heikkeneminen
  • laiskuus
  •  niveloireet


  • Sain sitten yhdellä lääkärikäynnillä labralähetteen kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, koska tuo lääkäri nyt ei vaan voinut uskoa, että tarvitsisin suurempaa lääkitystä, koska arvot on viitteissä. No kaikki otettiin ja mitään ei löytynyt.
    Taas lääkäriin. Tälläkertaa oli oikein kiva lääkäri, joka otti tosissaan, kuunteli huoleni ja totesi itsekin, että eipä hän keksi mitään mistä nämä oireet voisivat johtua, joten kokeillaan nostaa lääkitystä. Nyt kokeilussa siis 75mikrogrammaa Thyroxinia joka aamu, eli annosta nostettiin 25mikrogrammaa.
    Tai oikeastaan ei enään joka aamu, vaan joka ilta, koska mulla tulee se piristyminen illalla kahdeksan-yhdeksän aikaan ja sitä ennen koko aamu ja päivä on tosi väsynyttä, jumiutunutta ja sumuista. Olen monesta paikasta lukenut kokemuksia, että kun on aamuoton vaihtanut iltaottoon, on aamut alkanut pirteinä ja jatkunut koko päivän ja väsy iskenyt sitten illalla ja nukkuminenkin ollut laadukkaampaa. Mulla ei tosiaan nukahtamisen kanssa ole ongelmaa, mutta onhan se inhottavaa, että ainoa pirteä aika menee hukkaan nukkuessa. Joten toivotaan, että näistä muutoksista on apua!
    Heinäkuun lopulla taas labroihin tarkistelemaan vähän arvoja ja lisäksi on puhelinaika tälle lääkärille, jonka kanssa sitten pohditaan jatkoa, onko tästä nostamisesta ollut hyötyä/haittaa, nostetaanko, lasketaanko vai pidetäänkö annostus samana jne.

    Suomessa ei vielä ole tarpeeksi tietoa tästä sairaudesta, vaan tuijotetaan vaan tarkasti niitä viitearvoja, jotka nekin vähän vaihtelevat labroittain ja niiden tulkintakin on vähän lääkärikohtaista. Mielestäni tuossa lehtiartikkelissa oli hyvin kirjoitettu tuo: ´´emme hoida laboratorioarvoja, vaan potilaan vointia. Joskus erittäin pienet lääkemuutokset muuttavat vointia``

    Tämän tekstin kuvituksena siis skannattuna kirjoitus kilpirauhasen vajaatoiminnasta oma aika lehdestä.

    Saa nähdä mitä mun labra-arvot ja vointi tuossa kuukauden päästä sanoo, mutta kyllä tässä on jo muutamassa päivässä huomannut pientä muutosta parempaan. Ripulointi loppui melkein heti, vähän yritti närästää mutta se meni äkkiä ohi ja mikä oudointa; mun piiiiitkän aikaa (yli vuoden ainakin... en edes muista) kadoksissa olleet unet on palautunut ja vitsit se tuntuu oudolle! Ja tarkoitan siis tosiaan unia, joita ihmiset näkee nukkuessaan, olen nyt kahtena yönä taas nähnyt niitä ja sitä on oikeasti edes vaikea kuvailla, miltä tuntuu aamulla herätä unesta kun sitä ei ole ollut aikoihin!

    Onko siellä muita vajaatoiminnasta kärsiviä?
    Tai onko jollain jotain kysyttävää?, vastaan mielelläni!

    21.6.2015

    kuntoilua ja kinder bueno jäätelöä hmm...

    Apua.. sopiiko edes kuntoilu ja jätski samaan otsikoon?! Hah, no, mutta kuvastaa mua kyllä oikein hyvin! :D

    Tehdään tämä samaan tyyliin kuin edellinen viikko katsaus, eli toisella lomaviikolla me...

    ...Nähtiin veljeäni ennen hänen reissailuaan (kuva ei liity tähän, mutta on niin ihana, että pakko tunkea se johonkin) ♥

    ...Varattiin Lolalle rokotus aika ja madotettiin kisut. Lola (ragdoll) suostuu ottamaan lääkkeet ihan nätisti sylissä, mutta Ditan (bengali) kanssa on aina yhtä vaikeaa ja kuvassa näkyykin lopputulos. Näinpä tämä riiviö saa edelleen olla lääke-ruokakuppinsa kanssa suljettuna vessaan, kunnes kuppi on tyhjennetty.



    .. otin itseäni niskasta kiinni ja alettiin lenkkeilemään aamuisin. Mennään joka aamu jollekkin lenkille ja sitten jäädään tekemään vielä mitä Kevin haluaa. Paitsi sateella en mene. Kevinkin tykkää, kun tietää, että lenkin jälkeen saa jäädä ulos leikkimään. Ja ulkoilun jälkeen maistuu ruoka ja unikin paljon paremmin! Kyllä siinä on motivaattiota kerrakseen raahautua sinne pihalle pariksi tunniksi heti aamusta!

    ... Sain myös otteen treeneihin uudelleen pienen tauon jälkeen


    ... Harmiteltiin ja ihmeteltiin taas miten mun suoristettu alarivistö on voinut painua näin vinoon, hemmetin viisurit! Pitäisi varata aika yläviisurin poistoon, joka kasvaa purupinta poskeen päin (ei tunnu kivalle...) ihan niinkuin aiempikin ja samalla jutella vielä puhkeamattomista alla olevista, voisiko ne leikata pois ennenkun kaikki alahampaat on yhessä nipussa. Aion kyllä ottaa uudet oikomishoidot alahampaisiin, on nää niin järkyttävät!

    ... Jenni, Vili ja Elmo-vauva kävi kylässä


    ... Mulla ja Rasmuksella tuli 4-vuotta yhdessäoloa täyteen ♥
    Ei juhlittu sitä sen kummemmin, koska ei saatu Kevinille hoitajaa tälle viikonlopulle.




    ...ei vietetty juhannustakaan mitenkään. Keskikesän juhla, ja kesä ei ole vielä edes kunnolla alkanut? Säätkin tuntuu olevan aina juhannuksena ihan kuraa. En vaan ymmärrä tätä yleistä intoilua juhannuksesta, meille se on päivä siinä missä muutkin.

    .. Tehtiin taas jätskiä. Eipähän pääse laihtumaan vaikka kuin lenkkeilis..
    Tällä kertaa laitettiin perusmassan (5dl vatkattua flora vispiä ja kondensoitu maitopurkki) sekaan mössättyä kinder buenoa x4 (eli yht. 8 patukkaa). Ai luoja miten hyvää!

    Ensiviikon pitäisi olla taas touhukkaampi. Voi olla, että teenkin jatkossakin enimmäkseen tällä tyylillä tällaiset sekalaiset kuulumiset, kun tuntuu, että tämä pysyy näin simppelimpänä, kuin pitkinä lauseina/kokonaisena isona tekstinä..

    JE HEI! Olisiko postaus toiveita?
    Lähiaikoina olisi tulossa synttäriasu pohdintaa, päiväuniasiaa, välipala juttuja.. Lisäksi perus kuulumisia, ja viikonloppujen tapahtumia..
    Mutta olisiko jotain aihetta, josta haluaisitte, että kirjoitan?

    15.6.2015

    Kun oikea ikä unohtuu

    Sattuneesta syystä koen usein olevani aikuisempi ja vastuuntuntoisempi, kuin mitä ikäiseni tulisi olla tai yleensä on.
    Unohdan oikean ikäni ja sen millainen minäkin olisin ilman lasta.
    Valtaosa mammakavereistani on minua vanhempia ja heillä on pienempiä lapsia kuin minun poika.
     Panikoin jatko-opinnoista ja töiden teosta, siitä, että haluan naimisiin, lisää lapsia ja omakotitalon....
    Ilman lastani todennäköisesti tekisin jo töitä lastenohjaajana ja miettisin viikonloppuviettoja ja lomamatkoja.
    Silti usein tuntuu että olen elämässä myöhässä.
    Niin paljon pitäisi vielä saavuttaa.
    Unohdan että ei tämän aikaisemmassa enään voisi olla!
    Olen 20-vuotias, pian 3v. pojan äiti, olen muuttanut kahdesti (ja toisella kerralla 130km päähän kotipaikkakunnastani) ilman äitiäni - kihlattuni/lapseni isän kanssa, opiskelen yhä lastenohjaajaksi vain, koska pidin äitiyslomaa kaksi vuotta, maksan laskuja, murehdin raha-asioista, ja olen suurimmassa vastuussa mitä ikinä voi olla - vastuussa toisesta ihmisestä.

    Eilen mietin tätä asiaa suihkussa. Mietin, että minulla on pari kaveria, jotka on reippaasti yli 30-vuotiaita (en laita tarkkaa ikää..). He ovat saaneet nuorimmaiset lapsensa viime- ja tänävuonna. Mietin, minkäikäinen minä olen, kun Kevin on täysi-ikäinen (18v); olen 35-vuotias! Eli ehtisin vielä vaikka silloinkin ostaa omakotitalon, mennä naimisiin, tehdä lapsia(toivon mukaan en enään silloin ryhdy tähän uudelleen!), töitä, kouluttautua.

    En siis todellakaan ole myöhässä, vaan todella ajoissa.

    18-vuotta menee varmana äkkiä oman lapsen kasvua seuratessa, mutta miettiä nyt, se on vain kaksi vuotta vähemmän kuin oma elinikäni tällä hetkellä!
    Kuitenkin haluan tuon kaiken paljon ennen tuota ikää. Tai niin ainakin luulen nyt.
    Sitten, 35-vuotiaana voisin rauhassa matkustella ja nauttia elämästä ilman pieniä lapsia (ei sillä, ettenkö nauttisi elämästä nytkin!), opastaa poikaa oman elämän alkuun, ja ajatella!, mä voisin olla mummi helposti jo alle nelikymppisenä!
    Se nykyinen ikä vaan aina unohtuu.

    Aina, kun puhun tulevaisuudesta äidilleni tai mummilleni, kuuluu ne samat sanat ´´olet vielä nuori, sä ehdit vielä vaaaikka mitä! Älä mieti niitä asioita vielä!``
    Myötäilen ja hymähdän muka rauhoittavasti, vaikka edelleen päässäni jyskyttää kiire kiire kiire sä oot niiiin myöhässä sun pitäs jo tehä töitä! Entäs se toinen lapsi?!?

    Uskon, että suurin syy tähän on se, että koen olevani myöhässä opinnoissani. Koska en valmistunut viimevuonna niinkuin minun olisi pitänyt. Minä se olin kotona melkein kaksivuotiaan lapseni kanssa ja panikoin koulun penkille paluusta kahden vuoden tauon jälkeen.
    Toinen syy on varmaan se, että mä vaan haluaisin jo kaiken yllämainitun, mutta opiskelut estää.

    Syy, miksi halusin tämän ajatuksen virtani kirjoittaa, on se, että haluan palata lukemaan tämän tekstin n. vuoden päästä, kun olen vihdoin valmistunut ja toivonmukaan töissä.
    Tuntuuko minusta yhä samalle? Olenko edelleen myöhässä elämässä? Olenko sisäistänyt/hyväksynyt oikean ikäni? Mikä on muuttunut vuoden aikana?

    Onko muilla samaa ongelmaa, että ei muista/sisäistä/hyväksy omaa ikäänsä?

    14.6.2015

    Ekalla lomaviikolla me...


    ... Enimmäkseen laiskoteltiin, vaikka mun suunnitelma oli, että aletaan lenkkeilemään päivittäin. Vähän jäi, mutta onneksi on vielä paljon lomaa jäljellä skarpata!

    ... siivoiltiin kyllä ahkerasti ja vaihdettiin jopa verhot
    ... katseltiin lokin poikasia ja työnneltiin vikkelään parvekkeen lasit kiinni, kun lokkiemo yritti hyökätä
     
    ...leikittiin leegoilla, autoilla, junaradalla ja katseltiin muumeja Kevinin kanssa ja Pakoa isomman lapsen miehen kanssa.

    ...Kokeiltiin tehdä ekaa kertaa itse jäätelöä, ja oli muuten hyvää!
    Ohje: vatkaa 5dl flora vispiä kovaksi vaahdoksi, kaada sekaan yksi purkki kondensoitua maitoa, sekoita varovasti. Sekaan voi tässä kohtaa laittaa mitä haluaa. Mä laitoin kinuskikastikeraitoja ja pätkiksen paloja. Pakkaseen yöksi kannellisessa astiassa.

    ... Käytiin Niinan ja Niklaksen kanssa ostoksilla


    ... Äiskä ja veikka tuli kyläilemään, syötiin nacho peltiä ja sitä jätskiä.




    ... Käytiin juhlimassa 2-vuotiasta Viliä...



    ... Ja sen jälkeen väsähdettiin täysin!

    Toivottavasti seuraava viikko olisi vähemmän tuulinen ja vielä enemmän aurinkoinen! Ja toivonmukaan saadaan Kevinin kanssa aikasiksi aloittaa tuo päivittäinen lenkkeily, tai mun laiskuudestahan se on kiinni, ettekä uskokaan miten paljon se ärsyttää itteeni!
    Nyt oli tällainen erilaisempi viikkokuulumispostaus tällä kertaa, katsellaan miten sitten taas jatkossa!
    Mukavaa sunnuntai-iltaa!