26.4.2015

Alle 3-vuotiaiden työssäoppiminen

Nyt on taas yksi työjakso ohi haikeilla mielin!
Eli meillä oli tosiaan alle 3-vuotiaiden harkka, joka suoritettiin päiväkodissa.
Mun ryhmässä oli yhteensä 14 lasta, joista osa oli jo täyttänyt neljäkin, mutta myös niitä pieniä n. 1½v. muksuja oli.
Nautin töissä olosta tosi paljon ja monesti huomasin, että tää on niin mun juttu. Onhan se rankkaa ja palkka noissa hommissa ei todellakaan ole mielestäni tarpeeksi siihin nähden mitä kaikkea sen eteen pitää tehdä, mutta onneksi lapsilta saama ´´kiitos`` antaa paljon ja sen avulla jaksaakin ihmeen paljon.
Kyllä ne muksut on vaan niin ihania, aitoja ja kaikki niin omanlaisiaan ♥
Olisin voinut jäädä tuonne suoraan töihin, jos se olisi mahdollista, mutta vielä olisi vuosi koulua jäljellä. Mutta kyllä ajatuksena olisi yrittää päästä tuonne tekemään ertun ja valinnaisen harkatkin ja ehkäpä niiden jälkeen sitten töihinkin, mikäli paikkaa on vapaana.
Työmatkakin oli oikein mukava, 5min. kävellen, ei paha!
Työkaverit oli tosi kivoja ja porukkaan pääsi heti hyvin mukaan.

Tässä harkassa ei ollut näyttöä, mutta arvioitiin kuitenkin numerolla (1-3 tai hylätty tietty jos niin huonosti menee) Työssäoppimisen tavoitteena oli, että opiskelija:
• toimii kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaan yhdessä vanhempien kanssa lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi.
• Vahvistaa tuntemustaan alle 3-vuotiaan lapsen kehityksestä ja päivähoidosta.
• Kohtaa vanhemmat ja hahmottaa perheen ja vanhemmuuden haasteita ja iloja.
• Toimii vastuullisesti ja aloitteellisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
• Arvioi ja kehittää omaa toimintaansa.

Työpaikkaohjaajan tuli kirjoittaa arvioinnit, vahvuudet ja kehittämishaasteet. No, kaikki kohdat oli kiitettävää eikä ohjaajani keksinyt kehitettävää, vaan kirjoitti sitten ´´saatto sanat`` (vai miksikä hän nyt sitä kutsuikaan..) että ´´Tämä työ on jatkuvaa oppimista, joka päivä oppii jotain uutta. Jokainen lapsi on persoona, se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toisella. Kokeilemalla eri keinoja, löytää varmasti sen oikean.``
Mielestäni tosi hyvin kirjoitettu, näinhän se juuri menee!
Arviointeihin tuli tälläisiä pätkiä:
•´´Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö sujunut kiitettävästi. Opiskelija on kohdannut erilaiset vanhemmat luontevasti, kunnioittaen ja myös vanhempia aidosti kuunnellen.``
•´´Toiminut kiitettävän aloitteellisesti, suunnitelmallisesti ja vastuullisesti. Ottanut huomioon myös sen että aina ei suunniteltu toiminta toteudu ja osannut vaihtaa toimintaa toimivampaan.``
•´´Päivittäin arvioi omaa työtään ja mietti miten asioita voisi tehdä toisin, kuten pohti myös missä oli onnistunut. Otti hyvin vastaan palautetta.``
• ´´Luonut lyhyessä ajassa hyvät vuorovaikutussuhteet lapsiin ja ryhmän työntekijöihin, saanut hiljaisempiakin lapsia avautumaan. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö sujunut kiitettävästi. Lasten perushoito, työvuorojen tehtävät ja pienryhmissä tapahtuvien toimintatuokioiden pitäminen sujui kiitettävän aloitteellisesti ja vastuullisesti.``

Työssäoppiminen(numero 1-3): 3

Tarvitseeko sanoa, että oon aikas tyytyväinen?



Parhaita juttuja lapsilta:
Yksi lapsukainen katseli muumijulisteita seinällä ja osasi hienosti luetella kaikkien hahmojen nimet, sitten hän sanoi ´´mä olen käynyt muumien kotona kylässä``
minä: ´´ai muumimaailmassa, muumitalossa?``
lapsi: ´´joo, just siellä``
minä: ´´ voi kuinka kiva! Minäkin haluaisin päästä sinne``
Lapsi katsoo mua kulmat kurtussa ja huokaisee syvään ´´et sä voi, sä olet ihan liian vanha!``

Olin laittamassa CD-soittimeen levyä, lapsi tulee sanomaan ´´ei et voi koskea siihin!``
minä hämmästyneenä ´´ai miksi en?``
lapsi: ´´no kun vain aikuiset saa koskea siihin!``
Katsoin hetken hämmentyneenä ja kysyin ´´olenko minä lapsi vai mikäs mä olen?``
lapsi kikattaen: ´´no aikuinen!``
Että mikähän se logiikka oli.. :D

Lapsi söi lautasen tyhjäksi ja riemuissaan kysyi ohjaajalta ´´oletko nyt ylpeä minusta?``

Parhaita/mieleenpainuvimpia hetkiä:
Oli ujo pieni lapsi, josta sanottiin, että ei kannata ottaa kädestä tai napata syliin kun hän saa siitä sitten hepulin, että jos tarvitsee niin pitää pyytää muuta ohjaajaa avuksi. Pari päivää siinä meni kun tämä katseli minua kauempaa ja otin häneen kontaktia vain höpöttelemällä hyvältä etäisyydeltä ja hymyilemällä tälle. Toisena päivänä tämä katseli kun puin toiselle pienelle päälle unien jälkeen - ja juoksi yhtäkkiä suoraan syliini! Sen jälkeen olikin hyvin tiiviisti minussa kiinni ja välillä ei edes hyväksynyt muita kuin minut sylittelemään tai pukemaan. Tälle oli pukemistilanteet ja vaipan vaihdot kamalimpia, mutta lopulta alkoi tulla niitä päiviä, kun sain ilokseni kertoa vanhemmille, että eipä tullut hepuleita enään pukemisesta eikä vaipanvaihdosta!

Kun ohjaaja sanoi mulle loppu arvioinnissa, että ´´musta on mielettömän hienoa, kuinka olet sulkeutuneen ja ujon lapsen saanut avautumaan, siis lapsi, joka ei puhu edes terapiassa, on alkanut puhumaan sulle!``
Ja mähän en alkuun edes tajunnut että puhumisessa olisi sen suurempaa ongelmaa, koska alkuun ajattelin, että no hän on vaan ujo eikä siksi puhu, mutta pikkuhiljaa hän alkoi puhumaan minulle, kuiskaten. Hän pyysi minulta lisää ruokaa/maitoa/leipää ilman apukuvia (koska en tiennyt että siihin pitäisi antaa ne - joten hänen oli pakko puhua) No siitä muut huomasi, että eipä laitetakkaan enään ollenkaan niitä apukuvia.

Kun jouduin vetämään päiväpiirin lyhyellä varoitusajalla ja aikalailla täysin suunnittelemattomasti - ja se meni loistavasti ja ohjaaja vielä ihmetteli kun meni niin hyvin, eikä huomannut yhtään että se olisi ollut mulle mitenkään vaikeaa.

Joka viikko oli yhtenä päivänä ryhmän oma suunnittelu/keskustelu aika ulkoilun aikaan, jolloin naapuriryhmän ohjaajat vahti myös toisen ryhmän lapset. Viimeinen näistä keskusteluista oli sellainen, että siinä oli myös erityislastentarhanopettaja paikalla ja he keskusteli yhdestä lapsesta/tämän perheestä. Aihe oli mielenkiintoinen ja koko keskustelu äärimmäisen opettavainen, oli todella hienoa päästä mukaan tälläiseen keskusteluun jo opiskeluaikana.

Ja tietysti kaikki ne hetket, kun sai höpötellä kaikkea lasten kanssa, nähdä heidän ilon ja innostuksen, kun lapset onnistui jossain, sai lohdutettua jotain, joku tuli halimaan, kun he vilkuttivat ja heippailivat kuorossa kun lähdin kotiin... Näitä olis vaikka kuinka!

Seuraavaksi on taas koulua 3viikkoa + 2 päivää, mikään viikkokaan ei ole kyllä kokonainen ja päivät on tosi lyhyitä; joko 8.30-11 tai 8.30-13
Syy on se, että meillä ei ole enään kuin vihoviimeiset atto-aineet - ruotsi ja fyke 2 ja pari tutorin tuntia.
Voi olla, etten näistä rupea erillistä juttua vääntämään, mutta voisin lätkäistä ne samaan leirinnäytön kanssa, joka mulla on kesäkuun ekalla viikolla.
Tykkään näistä opiskeluista kirjoitella, ihan itselle muistoksi ja ilmeisesti teistä lukijoistakin löytyy sellaisia ketkä tykkää näistä lukea.

Ps. Pahoittelut kuvattomasta postauksesta, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole mitään kuvia tähän nyt..

22.4.2015

Päivitetty asunnon esittely

Lupailin uutta asuntopostausta, kun tämä kämppä on muuttunut niin paljon siitä, miltä näytti viimeksi melkein heti muuton jälkeen. Siitähän on jo puolitoistavuotta.
Silloin tekemäni asunnonesittely postauksen pääsee näkemään/lukemaan TÄÄLTÄ

Nyt voisi aloittaa ihan alusta, jos joku ei jaksa avata tuota linkkiä, josta samat tiedot löytyy, eli:
Asutaan kerrostalossa Vantaalla. Muutettiin tänne virallisesti 15.10.2013 ja tavarat roudattiin 21.10.2013
3huonetta, keittiö, sauna ja iso lasitettu parveke. Neliöitä on 70,5
Ja pohjakuva näyttää tältä:

Eteinen on tietysti saman näköinen kuin ennenkin. Seinät vaan on erisävyisellä valkoisella, mutta sitä ei kuvista huomaa ja ovimatto on siirretty vessaan.
Käytin vanhaa kuvaa ja huomasin vasta että tässähän oli vielä yhden kaapin joku seinä/ovi tossa nojailemassa.. Hups, no ehkä se ei niin paljoa häiritse..


Vessa/suihku/sauna ei myöskään tietysti hirveästi pysty muuntautumaan, mutta on sinne kuitenkin siirretty yksi lokerikko, pyyhekoukkkujen paikkoja vaihdettu fiksummaksi ja korulipasto maalattu valkoiseksi.





Keittiössä on vähän tauluseinän taulut vaihtanut paikkoja, seinämaali on astetta tummempi ruskea (saisi olla kyllä vieläkin tummempi...) ja sinne on tullut Kevinin oma pöytä + tuolit. Rasmus maalasi sinne myöskin liitutaulun ja koska taulun ja Kevinin pöydän väliin jäänyt seinäpinta näytti kovin tyhjälle; piti siihin ostaa positiivista ajattelua tukeva sisustustarra.






Olohuone on kokenut muutosta enemmän, kuin keittiö. Kaikki seinät maalattiin, matot uusittiin, ostettiin uusi työpöytä ja -tuoli sekä kaksi hyllyä. Taulut vaihtoi paikkoja ja olohuoneen seinäänkin löytyi ihana sisustustarra.
Niin, tekasinpa meille uuden lampunkin.











Kevinin huoneessa on tapahtunut varmaan eniten tässä asumisen aikana!
 TÄÄLTÄ voi lukea ensimmäisestä muutoksesta, joka oli myös huoneen suurin muutos, mutta sitten huonekalujen paikat ei ihan miellyttänytkään kun vauvasänky vaihtui isojenpoikien sänkyyn - uuden järjestyksen näkee TÄÄLTÄ.










Meidän makkarissa onkin myllätty viimeisimmäksi kaikki ihan uusiksi, ja jottei tästä tule ihan mahdottoman pitkä, voi koko makuuhuoneen uudistuksesta lukea tarkemmin TÄÄLTÄ, tähän tyydyn lätkäisemään vain muutaman kuvan uudesta makkarista.





Parveke on myöskin remppailtu ihan uuteen uskoon ensimmäisen asuntopostauksen jälkeen, mutta menen tässäkin helpoimmalla, eli: TÄÄLTÄ löytyy parvekkeen remppailu ja TÄÄLTÄ kesäisempi parveke.



Että tällaiseltä meillä näyttää nykyään!
Tykkään kyllä tästä meidän asunnosta, riittävän kokoinen meille, mielettömän hyvällä paikalla jne. mutta kyllä se ketuttaa maksella hirveitä summia vuokraa joka kuukausi..

18.4.2015

Temppurata kotiin

Tänään päivällä tuli Niina ja Niklas kyläilemään ja Nikke oli kasvanut taas hurjasti! Suloisuus osasi niin taitavasti jo kävelläkin, mutta Kevinille hän oli edelleen vauva. Kevinkin osasi käyttäytyä eikä tullut mistään kiukkua kertaakaan vaikka paristi jouduin kieltämään lelun viemisestä tai muistuttamaan varovaisuudesta. Keksipä pojat työnnellä toisiaan kävelykärrissäkin!





Illasta piti keksiä Kevinin kanssa jotain tekemistä sisällä kun sää ei houkutellut ulkoiluun ja niinpä kehittelin pienen temppuradan meidän kotiin.
Ei kovin kummoinen aikuisen silmin, mutta lapselle riittävä ja mahtava!

Laitoin steppilautani korkeimmalle asennolle ja alle sinisen kaulahuivin ´´vedeksi`` johon ei saanut osua, piti siis kävellä lautaa pitkin. Kevin eläytyi täysin ja välillä ´´uitti`` varpaita veteen ja se oli olevinaan hurjan jännää!
Sitten sai hypätä jumppamatolle ja oli kuperkeikan teko.


Seuraavaksi piti kiivetä tuolin päälle ja siitä harpata toisen tuolin päälle, josta sai loikata alas. Tuolit oli sohvan selkänojan vieressä, että sohvasta sai tukea.
Sitten mentiin tunneliin, jonka tein keittiöntuoleista ja Kevinin pöydästä ja heitin vilttejä päälle ja sohvatyynyjä sivuille.
Tunneli johti keittiönpöydän alle majaan, missä odotti tuntoaisti kulhoja.




Eli laitoin eri pusseihin + kulhoon raakoja makaroneja, kylmää vettä, höyheniä ja lämmintä puuroa. Kipot oli peitetty niin ettei Kevin nähnyt mitä niissä oli vaan laittoi vaan kätensä pussiin/kulhoon huivin alle ja tunnusteli.
Näihinhän voisi kehittää vaikka mitä, mutta menin tällä kertaa näillä helpoimmilla.
Myös tuoksut olisi kivoja, mutta pitäisi olla isompi lapsi tai ainakin sellainen joka osaa puhua ja voisi jotenkin tunnistaa niitä tuoksuja.
Kevin oli mainio, kun puuron kohdalla totesi naama kurtussa ´´hyyyi kakkaa!!``

Sitten lähdettiin rata takaisinpäin ja lopuksi heitettiin palloa ämpäriin, jonka jälkeen Kevin sai mitalin! Tämän jälkeenkin Kevin jaksoi vielä riehua rataa eestaas hikitukassa! Eli kivaa oli!

Oletteko te tehneet lapselle/lapsille kotiin temppurataa? Millaisen?