28.1.2015

Ensikertaa jäällä

Me käytiin viikonloppuna ekaa kertaa Kevinin kanssa luistelemassa.
Hän sai joululahjaksi kummiltansa ekat luistimensa ja ollaan siitä asti odotettu, että tulee pysyviä pakkasia, että tuohon meidän viereen tehdään ulkojää. Viikolla ei ole juurikaan aikaa päästä ulkoilemaan koko porukalla, joten nyt oli pakko käyttää tilaisuus hyödyksi viimein!


Kevin oli tietenkin ihan ihmeissään ja melkoista räpiköintiähän se oli. Luistimet lähti erisuuntiin tai ristiin ja pieni ei alkuun millään tajunnut, että jos vaan pysyis paikallaan jalat suorina niin olisi helpointa - kaikille.
Jos alla oleva video ei toimi, niin tässä osoite/linkki:
https://www.youtube.com/watch?v=ZPLL3smrDsc
 

Mutta eipä siinä kauaa mennyt, kun hän pysyi jo pieniä hetkiä pystyssä paikoillaan ilman tukea ja oppi nousemaan pystyyn luistintensa kanssa tukea vasten.
Hoksasi viimenään myös sen, että hän voi pitää jalkansa paikallaan ja antaa isin vaan työntää tai vetää perässään.


Heti seuraavana päivä uudelleen mentiin taas jäälle ja otettiin mukaan kävelykärri, ajatuksena, että Kevin voisi sitä vasten harjoitella tasapainoa ja liikkumista. No, ei mennyt ihan niin. Oli se niin jännittävä uusi juttu koko luistelu, että pientä pelotti olla ilman äidin tai isin tukea ja lopulta kun kaikki muut jäällä osasi ja hän ei, niin toveri päätti heittäytyä kinokseen ja kieltäytyi yrittämästä enään. Eihän siinä, ei voi pakottaa, toisella kertaa sitten taas yritetään!

Luistellessa yksi karu fakta vaan iski vasten kasvoja; ei me pärjätä enään tolla viime talven haalarilla.
Tähän asti on vielä kitkuteltu, kun hanskat valikoi mahdollisimman pitkällä varrella ja laittaa lahkeiden lenksut kenkien alle + vetelee niitä vähänväliä alemmas, mutta ei se ollut kivaa katsottavaa kun reppana luisteli sukat vilkkuen. Terien alle kun ei oikein voi lenkuja laittaa..

Niinpä tilasin Ticket to Heaven:lta uuden haalarin, kokoa 98 ja toivon, että se menisi vielä seuraavanakin talvena edes alkutalven. 104 olisi ollut paras vaihtoehto ottaa, mutta sitä kokoa ei ollut haluamassani haalarissa (ei tietenkään..). Siinä vaihtoehdot oli 98 ja 110 ja jälkimmäinen kuulemma on varmaan liian iso ja taatusti ainakin nyt! Uskon, että me pärjätään nippanappa tuolla ysikasilla ensitalvenakin, tai sitten lopputalvena taas ostan alennuksesta isomman. Mutta nyt meillä on tosiaan ollut viimetalven 86 (vaikka sisävaatteissakin siirryttiin jo yli puolivuotta sitten kokoon 92..) käytössä ja ihan alkuun (marras-joulukuussa) se tuntui siltä, että kyllä me varmaan just ja just pärjätään, mutta yhtäkkiä alkoikin raajat vilkkua.
Esittelen uuden haalarin, kunhan se meille kotiutuu ja saan sen kuvailtua käytössä.
Tämäkin valmis postaus mun piti julkaista päivä-kaks sitten, mutta rehellisesti; en ole kerennyt edes ajatella asiaa. Ihan mieletön stressi kaikesta ja kaikkea pitäisi muistaa ja hoitaa ja järjestellä ja tehdä ja sopia ja.... no, kaikki aikanaan, pitää yrittää pitää mieli avoimena ja ajatella, että kyllä kaikki järjestyy!

24.1.2015

sairastelua ja muuttoa

Taas olisi viikon kuulumiset luvassa, vaikkei mitenkään ihmeellisiä kuulumisia olekaan.
Huomasin, etten ole kirjoitellut mitään maanantain jälkeen, kun kirjoitin pitkän pätkän Kevinin puheseen, kielijänteeseen ja puheterapiaan liittyen.

Mulla jäi treenit minitauolle juuri, kun oli hyvä skarppi päällä. Ärsyttävää, mutta minkäs teet kun tulee kipeäksi.
Viimeviikon lauantaina tuli ensin selkä tosi kipeäksi - joka helpotti lääkkellä. Illasta, kun vaikutus lakkasi, tuli kipu moninkertaisena takaisin, kaverina päänsärky ja kuume (en mitannut, mutta tärisin kylmästä paksu kerros vaatetta ja vilttiä päällä). Sama jatkui sunnuntaina ja sängystä en ylös päässyt ilman panacodia. Kaveriksi saapui myös nenän tukkoisuus.
Maanantaina ei enää kuumetta ollut, mutta olo oli kaikinpuolin muuten ihan hirveä, joten olin pois koulusta. Tiistaina ei enään ollut muuta, kuin tukkoisuus vaihtunut kauheaan yskään + keuhkoihin sattui/ahdisti pienikin hengästyminen ja hengästyin jo siitä, kun kävelin edes olkkarista vessaan. Toinen päivä kotona siis.

Keskiviikkona raahauduin kouluun ja kävely asemalle + toiselta asemalta kouluun oli ihan tuskaa.
Mutta pakko se oli, koska mulla + yhdellä toisella mun luokkalaisella oli rehtorikahvit, jonne oli pyydelty ilmeisesti 2.- ja 3. luokilta oppilaita kertomaan kokemuksia koulun toiminnasta ja opiskelusta samalla kun mutustettiin croisantteja ja juotiin kahvia.
Sen jälkeen oli meidän luokan järjestämä liikuntatuokio lähikoulun 1- ja 2-luokkalaisille.
Sieltä vielä turhaakin turhempaan lääkärintarkistukseen.

Kun hain Kevinin, tuli käsky, ettei häntä saa seuraavana päivänä viedä hoitoon, koska leuassa oleva rupi saattaa olla märkärupi. On se vaan niin mukavaa, kun päiväkodista saa kaikenmailman mätäpaiseet mukaansa. Kiinnostaisi vaan tietää mistä tollainen märkärupikin lähtee liikkeelle. Ärsyttävää kun nuo kaikki tietenkin on äärimmäisen herkästi tarttuvia ja siellä kun ne pienet pyörii sohvilla ja sängyissä kiinni toisissaan niin jippikajey!
No niin takaisin asiaan.. Varasin sitten heti ajan mehiläiseen ja käytiin näytillä. Lääkäri oli oikein miellyttävä ja ei oikein sata varmaksi sanonut onko märkärupi vai ei, mutta kun se hieman näytti siltä niin määräsi lääkettä. Myös sanoi, ettei suunkautta otettavaa antibiottia tarvi, kun ei ole kun tuo yksi pieni rupi eikä ole tässä kahdessa päivässä levinnyt mihinkään (ollut siis tuo jo maanantaista asti, mutta näytti ihan kaatumisen/hiertymisen aiheuttamalta ruhjeelta), mutta jos sattuisi leviämään niin sitten myös se lääke.
Nyt on siis kolme kertaa päivässä viikon ajan laitettava antibiottirasvaa, ihan kun se tollasella toheltajalla pysyisi, kun sitä ei saa peittää millään...
Ja onneksi ei tarvinut olla kuin se yksi päivä poissa, koska lääkkeen alotuksesta tartuntavaara menee ohi kuulemma päivässä.
Kaikki mahdolliset tekstiilit lähti pesuun, mitkä on ollut tuon ruven kanssa kosketuksissa.
Toivon todella, ettei tämä jää kierteeksi! Luin hirveitä tarinoita siitä, kuinka se vaan leviää ja saa olla jokapäivä pesemässä kaikkia leluja ja tekstiilejä ja antaa antibiotteeja eikä vaan lähde. Hyi yök.
Onneksi ainakin nyt näyttää jo siltä, että se koko ruhje alkaa parantumaan eikä mihinkään ole ilmaantunut uusia.



Eilinen päivä oli kaikin puolin niin syvältä sieltä ettei tosikaan.
Lisäksi selvisi, että mulla on vielä joku leiri näyttö suorittamatta, vaikka mulle sanottiin että kaikki opinnot on nyt ajantasalla. Vaihtoehdot on hankkia itse viikonlopun leiripaikka tai mennä opistolle kesälomalla jollekkin musiikkiviikolle ja olla siellä niin, että tulee 35h täyteen.
Ilmottauduin tietysti heti sinne, koska en oikein pysty olla yöleirillä, mutta päänvaivaa tuokin tuottaa, koska ei ole mitenkään varmaa, että Rasmus saisi kesälomansa juuri sille viikolle kun tarvitsee, päiväkoti on kiinni, ja Kevinillä olisi ollut silloin synttäritkin...
En pysty edes kuvailla mitenkään tätä ärsytyksen määrää!


Tänään olin kaverin muuttoapuna ja ihan kivastihan siinä hiki tuli ja 50minuutissa palo 291 kcal.
Oli ihan kivaa, en ole koskaan ennen ollut kenenkään muuttoapuna, hoitanut vain kaksi kertaa omaa muuttoa.
Nyt tuntuu olevan hirveästi energiaa, mutten tiedä mihin sen käyttäisin, ei oikein ole mitään tekemistä. Tai olisi siivottavaa ja ruuan laittoa, mutta jälkimmäisestä en tykkää yhtään ja ensimmäistä en pysty toteuttaa kun Kevin nukkuu päikkäreitä..

Mutta kyllä mä jotain keksin.
Yritän ensiviikolla olla ahkerampi bloginkin suhteen, mutta saa nähdä kuinka käy kun on kiireitä!
Hyvää viikonloppua kaikille!

19.1.2015

Puheterapia

Olen täällä aina kertoillut miten Kevinin puhe kehittyy  ja nyt on aika siirtyä seuraavalle tasolle tässä hommassa, nimittäin puheterapia.
Pohjustetaan vähän, jos joku ei ole ihan taakillaan.
Lisäksi laitan tähän pari videokoostetta havainnoillistamaan.

Ensimmäiset sanat Kevinillä tuli 9kk iässä.
Ja niitä tuli kokoaika silloin tällöin uusia eikä huomattu juuri mitään poikkeavaa. Kunnes tajuttiin, että hän unohtaa jo oppimiaan sanoja.
Sitten seuraavaksi tajuttiin, että L-, T- ja N-kirjaimet eivät onnistu.
Me vaan odotettiin silti, että kyllä kai hän kohta jo puhuu ja välillä huomattiin, että poika on paljon kiinnostuneempi taas opettelemaan ja oppimaan, mutta ikinä se homma ei vaan kunnolla lähtenyt kulkemaan.
2v. hammaslääkärissä lääkäri totesi, että kielen jänne on aivan liian kireä ja se olisi syytä leikata.
Silloin muistin, että kielen jänteestä sanottiin heti kun Kevin syntyi, mutta asialle ei kukaan mitään tehnyt vaikka oli imemis ongelmiakin.
Varattiin heti aika yksityiseltä leikkaukseen (koska kunnallinen ei suostunut edes katsoa, vaikka oli lähete neuvolalääkäriltä)
Koko tuosta kielijänne jutusta kirjoitin silloin leikkauksen jälkeen laajasti TÄÄLLÄ
Leikkauksen jälkeen on kieli toiminut normaalisti ja puuttuvat kirjaimet onnistuu.
2v. neuvolassa tuli puhumattomuus puheeksi ja neuvolan täti sanoi, että odotetaan vielä puolivuotta, jos ei vielä silloinkaan tule edes kahden sanan lauseita niin hän laittaa lähetteen puheterapiaan.

2-vuotiaana Kevin aloitti myös päiväkodissa.
Hoitajien kanssa puhuttiin usein tuosta puhumattomuudesta ja he pyysivät KELTO:n (konsultoiva/kiertävä erityislastentarhanopettaja, mikäli oikein tuon sanahirviön muistan) katsomaan Kevinin puhetaitoja. KELTO oli ehdottomasti sitä mieltä, että aivan älytöntä ihmetellä ja odotella jotain määräaikaa, vaan tietenkin pitää selvittää tämä asia mahdollisimman pian, että mahdollinen ongelma löytyy ja siihen saadaan apua. Hän siis käski varaamaan sitten ajan puheterapiaan.

Minähän soitin sitten heti joulukuussa ajanvaraukseen ja siinä jo minulta kyseltiin kaikki mahdollinen tieto. Saatiin aika tammikuulle. Postissa tuli esitietolomake, jossa kyseltiin taas kaikkea mahdollista, ihan hassuakin - näin ei-asiantuntijan mielestä, haha! Lomake käskettiin ottaa mukaan ensimmäiselle käynnille. Myös päiväkodista saatiin lomake, johon he olivat arvioineet Keviniä eri osa-alueilla.

Tämä video on kuvattu 19.12.14 ja vähän pätkii kun otin pois sieltä kaikki mun ´´hmmm...`` ´´öööö..`` ´´mitähän sä voisit sanoa...``
Ja tässä vielä linkki, jos video ei tässä toimi:
https://www.youtube.com/watch?v=1xoYbUPmX7w&feature=youtu.be

Tänään meillä oli tuo ensimmäinen käynti.
Kevin sai leikkiä automatolla ja terapeutti kyseli meiltä (minulta) kaikkea mahdollista ja seurasi samalla, kuinka kommunikoidaan lapsen kanssa.
Hän kehui useaan kertaan tyyliäni kommunikoida ja esim. sitä, kuinka pyysin Keviniä tuomaan lelukorista kukan.
Mulla on ollut alusta asti sellainen tyyli sanottaa, että esim. nähdään kukka ja sanon ´´siinä on kukka. Sano kukka`` ja Kevin toistaa perässä. Terapeutti sanoi, että useilla se ei toimi, vaan lapsi menee lukkoon siitä, että pyydetään toistamaan perässä, mutta meillä se selvästi toimii oikein hyvin, joten siitä ei ole mitään haitaa.
Hän myös huomasi, että Kevin on äärimmäisen tarkkaavainen, kun hän kysyi minulta, että oliko se joku kurkku- nenälääkäri, joka leikkasi kielijänteen, niin Kevin näytti heti omaa kurkkuaan ja sanoi ´´kurkku`` vaikka oli ihan omissa touhuissaan silloin.
Hän myös huomioi, että Kevin ottaa oikein hyvin kontaktia ja katsoo hyvin silmiin kun hänelle puhutaan.

Siinä kun oli jutusteltu jonkun aikaa, antoi hän Kevinille palapelin. Kevin laittoi muutaman palan, mutta sitten loppui kiinnostus. Kerroin, ettei hän kotonakaan jaksa tollaisia näpertely juttuja kauaa.
Sitten hän pyysi Kevinin istumaan ja käänsi heidän eteen ison peilin. Siinä he kokeilivat tehdä erilaisia liikkeitä kielellä ja terapeutti sanoi, että kieltä on hyvä jumpata muutenkin vaikka se hyvin toimiikin, koska mitä vetreämmin kieli liikkuu - sitä helpompi on muodostaa äänteitä/tavuja/sanoja.

Kielijumpan jälkeen terapeutti otti puppe -kirjan ja alkoi sieltä kysellä Keiviniltä kaikkea, esim. ´´missä on isäkoira?`` ´´Missä isäkoiran häntä?`` ja Kevin osoitti kaikki mitä kysyttiin, oikein.
Kirjassa oli sellaisia kurkistus luukkuja, joiden takaa löytyi aina joku eläin. Yhteen oveen terapeutti koputti, ja Kevin koputti perässä. Se olikin niin kiva juttu, että sen jälkeen Kevin koputti kaikkiin luukkuihin ja terapeutti sanoi, että oikein hyvin matkii.
Yhden luukun takaa löytyi pupu. Toisen luukun takaa löytyi kana ja terapuetti totesi, että ´´onko pupu?``  ´´Ei ole pupu`` ja pyöritti samalla päätään. Kevin teki perässä ´´pupu``*pyörittää päätään*
Tästä hän sanoi, että se on jo lause, vaikkei olekaan kokonaan sanoilla ilmaistu, mutta lapsi tarkoittaa sillä, että ei ole pupu.

Kevin sanoi paljon sanoja käynnin aikana, vaikkakin moni niistä oli sellaisia ´´ei täydellisiä`` ja osa jopa sellaisia, että terapeutti kysyi minulta, tarkoittaako sana jotain. Koko aika hän kirjasi asioita ylös.
Terapeutti sanoi, että Kevinillä on täydet valmiudet puhumiseen, hän ei näe mitään syytä miksi puhuminen ei onnistuisi. Hän myös antoi kaikkia ohjeita puheen tukemiseksi, mutta ne minulla onkin ollut jo käytössä, joten mitään uutta ei oikein tullut mukaan.
Kotitehtävänä on leikkiä prepositioilla (esim. ´´vie pallo pöydän alle`` ´´vie nalle sohvan taakse``) ja listata kaikki Kevinin osaamat sanat ylös + jos tulee jotain uusia sanoja niin ne eri sarakkeeseen + pvm.

Tämä video on äsken otettu (19.1.15)
Ja linkki, jos ei tässä toimi: https://www.youtube.com/watch?v=6SD5Y2qWbd4&feature=youtu.be

Nyt Kevinillä on ollut pari kuukautta selvä innostus kielelliseen puoleen ja uusia sanoja on tullut tosi paljon. Hän myös jaksaa toistaa useampia sanoja perässä, kun ennen sanoi sen pari sanaa ja lähti touhuamaan jotain ihan muuta. Myöskin sponttaani sanojen käyttäminen arjessa on hieman lisääntynyt, vaikka turhan heikkoa onkin edelleen.
Lohduttavaa kuitenkin kuulla ammattilaiselta, ettei mitään vikaa ole, hän vaan oppii omaa tahtiaan ♥

Tulen varmasti kertomaan meidän seuraavastakin käynnistä (ihan jo omaksi muistoksi + jos siellä sattuisi olemaan muita hitaasti puhumaan oppivien lasten vanhempia), joka on 3.2 ja muutenkin päivittelen edistymista aina välillä.

17.1.2015

kavereita ja pulkkamäkeä

Taas on vaikka mitä sekalaisia kuulumisia kirjoiteltavana. Oikeastaan ihan kivakin tehdä aina näin n.viikon välein kuulumis postauksia niin on kerralla enemmän kerrottavaa ja sisältöä.
Kaipaatteko te useammin pieniä kuulumisia, vai onko kiva näin harvemmin ja kerralla enemmin?

Viimeksi viikko sitten kirjoittelin siitä, että stressaa mistä opettaja on hankkinut seuraavan työjakson paikan, joka on aamu- ja iltapäivä toimintaa. Kerroin myös, että maaliskuussa alkavan alle 3-vuotiaiden harkkapaikan sain hankittua 650 metrin päästä. No, ei tämä seuraavakaan kaukana ole. Vajaa 2km matkaa koululle eli parikymmentä minuuttia menee ja siitä on lyhyt matka iltapäiväkerhon tiloihin, josta takaisin kotiin on ihan himpun verran pidempi matka, kuin koululle.
Ei paha siis yhtään, paitsi silloin kun sää on yhtä hirveä, kuin esim. eilen. Kauheaa loskaa, liukasta ja hirveä myrsky ja räntää sataa.
Tuo on kyllä oikein kiva matka kävellä x2/pv, saa vähän aerobistakin liikuntaa päiviin, vaikka eipä tuo siinä mielessä todellakaan tarpeeksi ole, mutta olen niin tosi huono edelleenkin lähtemään erikseen lenkille, joten on tuo tyhjää parempi!
Muuten treenit kulkee hyvällä motivaatiolla ja lihaksissa tuntuu aina että perille on mennyt.


Kerroin viimeksi myös miten makuuhuoneen uudistus edistyy ja nyt on tilanne se, että sieltä puuttuu enään sängynpääty ja siihin tulevat koristeet. Pieniä paloja olen uudesta makkarista vilautellut instagramissa (nimimerkillä Petra_Jasmin löytyy!)
Ja tarkoitus olisi, että Rasmus alkaisi ensikuussa tekemään päätyä.

Valittelin myöskin sitä, että en ole jaksanut raahata kameraa mukana ulkoillessamme, mutta sunnuntaina vihdoin otin kameran tarkoituksella mukaan, kun lähdettiin pulkkailemaan!
Kevin oli taas ihan innoissaan ja oppi tekemään myös lumienkelin!



Eilen meillä oli virailemassa Niina ja Niklas pitkästä aikaa. Piti ihan tarkistaa viesteistä ja järkyttyä, että ollaan tosiaan nähty viimeksi ihan syyskuun lopulla! Ollaan toki kaksi kertaa yritetty tässä välissä, mutta aina kun ehdittiin sopia niin ensin tuli Kevin kipeäksi ja sitten Niina. Ei siis ihme, että Niklaskin oli mun silmiin ihan eri poika - niiiin erinäköinen kun viimeksi! Ja muutenkin hurjasti kasvanut, viimeksi hän pysyi vielä paikoillaan, mutta eipä pysy enään! Olin ihan hämilläni kun toveri kävi konttaamaan ja istumaan. Kyllä nuo vaan kasvaa ihan liian äkkiä! ♥



Kevin oli taas innoissaan, mutta myös äärimmäisen huomionkipeä.
Piti myös Niklasta hetken sylissä ja pussaili niskaa :') ♥

Hyvää viikonloppua kaikille!

15.1.2015

kameralaukku

Mulla on ollut tuo Canon EOS 600D jo kaksi vuotta, mutta vasta nyt ohitettuna jouluna tajusin pyytää sille kuljetuslaukun.
Äiti olikin löytänyt aivan täydellisen kameralaukun, sinne mahtuu kaikki muu paitsi jalka, mutta se ei niin herkällä katoa tai hajoa esim. matkalaukussa.
Laukussa on kantokahva sekä säädettävä olkahihna ja takana vielä jotkut remmit (en ole hoksannut, mihin tarkoitukseen ovat..)
Se on näppärän kokoinen mutta ei yhtään liian pienikään, juuri sopiva siis!
Laukku myös kestää sadetta, mutta ei kuitenkaan ole mikään vedenpitävä, esim, lätäkössä varmaan menee vesi läpi..

Tarrallisen etuläpän alla on vetoketjullinen lokero, jossa on paikat täysille ja tyhjille akuille + yksi merkkaamaton. Itse pidän siellä täyttä akkua, kaukolaukaisinta, kuviensiirtopiuhaa ja leivinpaperia (kuulin  hyvän niksin millä pehmentää salamaa jos sitä on pakko käyttää).

Isossa lokerossa on kannessa paikat täysille muistikorteille ja vajaille muistikorteille, sekä yksi merkkaamaton pitkula lokero. Niissä mulla ei ole vielä mitään, koska omistan vain yhden muistikortin. Ja sitten tietysti lopputila itse kameraa varten. Lisäksi tuossa isossa tilassa oli kaksi tarroilla kiinnitettävää jakopalaa, joista toinen onkin käytössä niin sain fisulle oman lokeron.

Lisäksi on sivutaskut, joissa mulla on toisessa akunlaturi ja toisessa se toinen jakopala.
 

Olen hurjan tyytyväinen!

Millaisia kameralaukkuja teillä on?

11.1.2015

Terveellinen aamu- ja iltapala

Mulla on jo pitkään ollut aika vakkari aamu- ja iltapalat, mutta se ei haittaa, koska ne ovat terveelliset.

Aamupala:
paistettua kananmunaa (2 munaa + tilkkamaitoa, ripaus suolaa. Paistaessa ei ´´käännellä`` vaan tökitään tohjoksi) + raejuustoa + tomaattia paloina.
Kylkeen vielä smoothie.
Suosikkini on ehdottomasti maitorahka + banaani + mansikoita + tilkka maitoa, kaikki sekaisin blenderiin ja valmis!
Kahvia unohtamatta!
Aina ei viitsi samaa aamupalaa syödä päivästä toiseen, joten myös erilaiset puurot menee.

Iltapalana taas sitä rahkaa + ananasta tai
rahkaa + hedelmä coctail säilykepurkki (on muuten tosi täyttävä, aina en jaksa edes syödä kaikkea!)
Ja välillä jos on supernälkä niin heitän vielä banaaninkin sinne joukkoon.
Kaikki versiot oikein hyviä.
Aiemmin söin aina rahkan kanssa banaania ja persikkaa, mutta se rupesi tökkimään, samaten rahka + mustikkakeitto kombo.
Mitä te tykkäätte laittaa maitorahkan joukkoon?

9.1.2015

Vuoden ekat kuulumiset

Nyt taas luvassa kunnon sekalaiset kuulumiset.


Koulu jatkui kevyesti kahdella päivällä. Kevin palasi tarhaan innoissaan ja homma on jatkunut siellä yhtä loistavasti kuin ennen lomaakin. Vähän haikeaa oli taas olla yhtäkkiä erossa pienestä, mutta kun näkee toisen olevan innoissaan, niin omakin olo on hyvä.
Koulussa alkaa paljon taas erilaisia ammatillisia aineita, jotka pitäisi taputella alusta loppuun kuukauden aikana, koska sitten alkaakin taas työjakso.
Vähän jännittää, että mihin opettaja on mut laittanut. Me ei siis saatu/jouduttu hakea näitä paikkoja itse, koska niitä on vaikea saada, kun pitää hankkia koulupaikka sekä IP-kerho paikka ja soitella rehtorille yms.  Toivon vaan, ettei työmatkan kulkeminen ole taas yhtä vaikeaa kun viimeksi; tunnin välein kulkevan bussin kyttäämistä.
Olo on kuitenkin helpottunut, koska meidän piti/pitää tässä hankkia samalla itsekin paikkaa; alle 3-vuotiaden harkkaan. Tänään mulla on vapaa, koska en ole jättänyt yhtään tehtävää rästiin (ne joilla on, ovat koululla niitä tekemässä pois) ja käytin sen soittelemalla kaikkiin lähellä oleviin päiväkoteihin ja ryhmiksiin. Ja sainkin paikan, vaikka meinasi jo epätoivo iskeä.
Kaikki paikat tuntuu olevan täynnä, tai sitten heillä on ollut niin paljon harjoittelijoita, etteivät jaksa ottaa hetkeen enää yhtään.. Tämäkin mistä sain paikan, sanoi, että oli jo päättänyt ettei ota nyt pitkään aikaan enään yhtään, mutta tekee nyt poikkeuksen mun kohdallani. Mielettömän hyvä fiilis! Matkaa töihin on silloin huikeat 650 metriä! Eli kävelee helposti kymmenessä minuutissa, ellei allekin.


Vielä lomalla ollessa, maanantaina ja tiistaina nähtiin vielä kavereitakin. Maanantaina kävi Jenni ja Vili (1½v.) kylässä ja annoin Jennin masuasukille mukaan Kevinin vanhoja vauvan vaatteita. Voi juku ne oli pieniä!!
Ja Kevin oli ihana, ei edes puhuttu mitään vauvoista tai raskaudesta tms. niin Kevin tuli yhtäkkiä paijailemaan Jennin masua ja totesi, että ´´vaava!`` ♥
Onhan hän ennenkin raskaana olevan nähnyt, että muistaisiko ehkä siitä? En ymmärrä mistä muusta tuollainen nappula voisi tajuta tollaisen asian.
Tiistaina annettiin sitten isompaa kokoa (heillä kuulemma on jo paljon ihan niitä pienimpiä vaatteita) toisille kavereille, joille on tulossa ensimmäinen lapsi.
Hauskaa, kun viime vuonna mulla oli kaksi kaveria, ketkä sai vauvat samassa kuussa ja nyt on kaksi kaveria, joilla LA tasan kuukauden väleillä.
Vauvoja siellä, vauvoja täällä, ei auta mun vauvakuumetta nyt kyllä pätkääkään!

Aloitettiin myös makuuhuone remppa, josta olenkin kertoillut.
Suurinosa jutuista on jo ostettu, osa vielä tulossa ja yksi iso juttu pitää vielä valmistaa, mutta ensin pitäisi ostaa materiaalit ja keksiä jostain lisää aikaa vuorokauteen.. Joten makuuhuoneen postausta saatte vielä hetken odotella! Kesällä olisi myös edelleen tarkoitus tehdä katsaus koko asuntoon, joka on paljon tässä muuttunut, mutta josko me alettaisiin vihdoin olla tyytyväisiä tähän kokonaisuuteen!


Vihdoin myös skarppasin ja jatkoin kroppa-projektiani. Taisin vain alkaa rempoa näin alkuun turhan kovasti, kun ei taas ole paikat tottuneet, sillä nyt on jalat ihan tohjona. Ja juu, tiedän kyllä sen, kun lihakset kipeytyy ja se on ihan normaalia ja sen jopa jotenkuten kestää, mutta tämä on jotain ihan uskomatonta. Takareidet on niin jumissa, että jokaisella askeleella tuntuu, että lihas repeää. Jokainen pienikin liikahdus sattuu aivan mielettömän paljon. Lisäksi ne jänteet mitkä tuntuu polven takana, on myös todella kipeät ja kävellessä ne nuljuaa ja tuntuu ettei anna yhtään myöten. Polven koukistaminen/suoristaminen sattuu. Ei tätä tunnetta pysty edes kuvailla mitenkään järkevästi.
Onneksi muut normit lihasjumit on helpottanut aina siinä 1-2päivässä ja on päässyt jatkamaan ja nytkin teen kyllä sitten kaikkea mihin pystyn.
Myös ruokailuissa on taas skarpattu ja vähensin taas hiilarit ja sokerit ihan minimiin, sillä se auttoi viimeksikin vaikken edes liikkunut.
instagram: Petra_Jasmin
#afterworkout

Mitäs muuta...
Ollaan käyty pulkkailemassa kun tännekin taas hetkeksi lumet tuli. Ja nyt taas ärsyttää, etten jaksanut raahata kameraa mukaan, jotta olisin vihdoin saanut kunnon kuvia pulkkamäestä, sillä eipä ole taas enään lumia missä laskea..
Odotettiin myös kovasti jäätä tuohon viereiselle kentälle, kun oli pakkasia ja Kevinillä odottaa ensimmäiset luistimensa kaapissa. Joo, jäät ehdittiin tehdä, mutta pinta oli vielä niin huono, että ei olisi ollut toivoakaan siinä opetella pystyssä pysymistä ja nyt sitten ei ole niitä pakkasiakaan enään, joten se siitäkin sitten.


Saa nähdä miten pysyn kiinni ajassa ja saan kaiken tärkeän tehtyä, mutta yritän päivitellä tännekkin monipuolisesti ja mahdollisimman usein!
Palaan seuraavaksi joko ruokajutuilla tai kameralaukun esittelyllä!
Hyvää viikonloppua kaikille!

5.1.2015

valkosuklaa-limepiirakka

Kun olin työjaksolla, meillä oli yhtenä keskiviikkona lastenohjaajien kokous yhden työntekijän kotona. Hän oli tehnyt sinne kaikkea hyvää syötävää kahvin kanssa ja rakastuin yhteen herkulliseen piirakkaan ja pakkohan se oli ohje pyytää.
Nyt haluan jakaa tämän ohjeen teille.
Eli valkosuklaa-limepiirakka:

pohja:
• 1 paketti (175g) kaurakeksejä
• 75g voita (sulatettuna)

täyte:
• 2dl kuohukermaa
• 2 prk (400g) valkosuklaa-lime rahkaa
• ½dl sokeria
• 2 kananmunan keltuaista
• 1tl limen kuorta (raastettuna)
• ½ rkl limen mehua (1lime)

koristeeksi (työkaveri enkä minäkään tätä tehnyt, mutta laitan tämänkin jos joku haluaa tehdä)
• 1dl kuohukermaa (vaahdota)
• 1tl vaniljasokeria
• 1tl sokeria
• 1 lime ohuina viipaleina tai lohkoina tai raastettuna

valmistus:
1. murskaa keksit
2. lisää sulatettu voi
3. vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla
4. taputtele keksiseos pohjalle ja reunoille
5. esipaista pohjaa uunin alatasolla 175 asteessa 7min.

6. vaahdota kerma
7. sekoita (eriastiassa kuin kerma) rahka, sokeri ja keltuaiset
8. pese limet kuumalla vedellä ja kuivaa ne
9. raasta limen ohut pintakuori ja lisää 1tl raastetta täyteseokseen
10. purista mehu ja lisää sitä ½ rkl täyteseokseen
11. sekoita kermavaahto seokseen

12. kaada täyte esipaistetulle pohjalle
13. paista uunin alatasolla 175 asteessa n.25min. tai kunnes on kypsää
14. jäähdytä, irrota kakku varovasti veitsellä vuoan reunoista. Siirrä tarjoilualustalle.
15. koristele
      (jos tekee tuolla alkuperäisellä ohjeella, niin sekoittaa vaahdotetun kerman ja sokerit, levittää
       piirakan päälle ja sitten lopuksi ne lime viipaleet.)
Minä heittelin koristeeksi vain erivärisiä nomparellejä.

HUOM. valmista piirakka edellispäivänä ja anna olla yön yli jääkaapissa, silloin se on parhaimmillaan.


3.1.2015

Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat + atto-valinnainen

Harmittaa, kun aloitin blogin kirjoittamisen niin myöhään, joten ensimmäisestä opintovuodestani ei ole kovin yksityiskohtaista tietoa, ainut mitä olen ensimmäisenvuoden opiskelusta kirjoittanut, on TÄMÄ ja voin sanoa, että sieltä puuttuu aika paljon tavaraa..
Joten nyt päätin kirjoitella tästä toisesta opiskeluvuodesta enemmän ja paremmin, se kun tuntuu myös teitä kiinnostavan.
Seurakuntajaksosta kirjoitin jo TÄÄLLÄ

Ja nyt vuorossa ammattitaitoa täydentävät tutkinnonosat sekä atto-valinnaiseni.
Nämä kurssit oli heti lukuvuoden alussa, mutta ne on lojuneet luonnoksissa.

Äidinkieli 3
ykkös ja kakkos kurssi meillä oli ensimmäisenä vuotena ja nyt toisena opintovuonna kolmas ja neljäs kurssi.
Äidinkielen kursseista olen aina saanut kolmosen ja yläasteellakin kaikki kokeet oli 9 tai 10.
Joten paineet oli kovat.

kolmos kurssiin kuului Työelämän viestintätilanteet.
ELI: suullisia ja kirjallisia ilmaisuharjoituksia, mediakriittisyyden oppimista, tiedotteiden tekoa,  asiakirjamallien harjoittelua ja tekoa (monia erilaisia), kokoustaitojen opettelu ja kokouskutsun, esityslistan ja pöytäkirjan teko, työhakemuksen ja ansioluettelon tekeminen. Sekä portfolion harjoittelua, joka koottiin tämän äidinkielen kurssin asioista.
Kurssin lopussa oli koe, jossa piti osata yllämainitut asiat ja tehdä kokouksen pöytäkirja ulkomuistista.

kurssista tuli onneksi kolmonen. Kokeesta en tiedä, mutta ilmeisesti meni hyvin..

Englanti 2
Tästäkin ykkös kurssi käytiin ensimmäisenä vuotena.
Tällä kakkoskurssilla käytiin hyvinvointiin, terveyteen ja terveelliseen ruokaan liittyvää sanastoa, tehtiin ruokapäiväkirjaa, kehitettiin liikuntasuunnitelmia, suunniteltiin ruokalistoja erikoisruokavaliota noudattaville ja tehtiin erilaisia tehtäviä näihin liittyen.
Käytiin myös tutustumassa Keravalla sijaitsevaan Kiddy Houseen, eli kaksikieliseen päiväkotiin ja siellä piti kysellä kaikkea mitä mieleen tuli ja kirjoittaa muistiinpanoja. Tehtiin myös Europassi.

Kurssin arviointi koostui neljästä tehtävästä:
parityönä (mutta yksilöinä arvioitu) esitetty vuoropuhelu lasten erityisruokavalioon liittyen (toinen oli vanhempi jolla kaksi lasta ja molemmilla eri ruokavaliot, toinen oli päiväkodin työntekijä ja teki ruokalista ehdotelmia + muuta höpötystä siinä samalla) Tästä sain kolmosen.
Toinen tehtävä oli myös parityönä tehty, yksilöinä arvioitu vuorokeskustelu työhaastattelutilanteesta, tästäkin sain kolmosen.
Kolmas arvioitava oli se Europassi, josta sain kolmosen niinkuin varmaan jokainen, koska opettaja tarkasti, korjasi, palautti ja sitten vaan korjattiin ne jutut ja palautettiin uudelleen.
Neljäs arvioitava tehtävä oli käynti kaksikielisessä päiväkodissa, josta piti tehdä raportti, siitäkin sain kolmosen.

Opettaja laittoi minulle vielä s-postiakin, että kurssista ehdotoomasti puhdas kolmonen ja hän suosittelee minulle vaihto-ohjelmaa ja jatkoa amk:ssa. Tuosta viestistä olin kyllä todella häkeltynyt, mutta iloinen tietenkin!


Laitetaan tähän samaan nyt valinnainenkin, koska minulla niitä ei ollut suoritettavana, kuin yksi, koska sain hyväksilukuja omasta lapsesta ja ajokortista.
Eli Atto-valinnainen: Ruotsin tukikurssi
Valitsin sen, koska olen ruotsissa ihan todella surkea ihan vain siitä syystä, että se ei ole ikinä minua kiinnostanut yhtään, oikeastaan vihaan koko kieltä. Näin ollen en yläasteella tehnyt enkä opiskellut mitään ja rehellisesti, lunttasin kaikki kokeet ja siitä syystä peruskoulun todistuksessa ruotsi on 8, vaikka todellisuudessa se olisi 4. Nyt tiesin, että minun on opittava edes jotain, että voin sen ruotsin pääaineen päästä läpi.
Tukikurssi ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä oletin, vaan joka tunnilla opeteltiin liuta uusia juttuja ja jaettiin läjä paperia. Kaikki asiat käytiin hirveän nopeasti ja sitten lätkäistiinkin koe nokan eteen.
Näinpä kotiin jäi hirveästi luettavaa/opeteltavaa. Se kuitenkin kannatti, sillä kokeesta ja koko kurssista tuli kolmonen, jota en olisi ikinä uskonut!

Ekana vuonna minulla oli valinnaisina ilmaisutaito ja seksuaalikasvatus
ja atto-valinnaisissa psykologia ja puhu rohkeasti.

FYKE = Fysiikka & Kemia
Tämä oli tässä koulussa meidän ensimmäinen FYKE:n kurssi.
Tällä kurssilla meidät jaettiin ryhmiin ja annettiin lista asioita, joista kukin ryhmä sai valita minkä aiheen ottaa. Tuosta aiheesta piti krijoittaa tietopaketti ja pitää esitelmä luokalle. Ryhmät valitsivat meteoriitin, sateenkaaren, säteilyn, ukkosen, valon ja meidän ryhmällä oli luonnonilmiöt.
Näistä muodostui koe. Eli opettaja laittoi moodleen kaikkien ryhmien tuotoksen ja sieltä kukin kävi lueskelemassa.

Kurssin arvosana koostui tietysti siitä, miten tunnilla oli ollut, kokeen arvosanasta sekä ryhmätyöstä. Me saatiin ryhmätyöstä 2½ ja kokeesta sain 3, joten kurssin arvosanani oli 3.

YYT = yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto
Tämä oli näistä kaikista minulle ehkä vaikein, heti ruotsin jälkeen. Olen ollut aina koulussa tosi huono yhteiskuntaopissakin, koska a) se ei ole kiinnostanut pätkääkään ja b) opettajat on sattuneet aina olemaan sellaisia, ettei niistä ole ottanut mitään tolkkua.
No eipä meillä tässäkään kovin hyvä opettaja ollut, joten kokeeseen sai lukea aika urakalla.
Koe muodostui niin, että meidät jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä teki 4 koekysymystä, yhteensä niitä siis tuli 16kpl ja opettaja lisäsi itse 4 kysymystä. Näistä 20:stä kysymyksestä kokeeseen tuli 10 + 1 listan ulkopuolelta.

Tunneilla käytiin aika sekavasti kaikkea, enkä aina ihan ymmärtänyt että mistä puhutaan, joten luntatattava kurssilapusta sisältö: yhteiskunnan päätöksenteko (tähän taisi liittyä ne hyvinvointivaltio jutut, presidenttiin liittyvät ja valtioon liittyvät) , yksilö kuluttajana, yrittäjyys.

Kokeesta  ja koko kurssin arvosanaksi tuli 2, johon olen enemmän, kuin tyytyväinen, koska toivoin ykköstä, että pääsee edes läpi..


Seuraavat ammattitaitoa täydentävät on vasta juuri ennen kesälomaa, tulossa ainakin FYKE 2, Äidinkieli 4 ja  ruotsia. Ja ymmärtääkseni ne on sitten viimiset, eli kolmantena vuotena ei ole ollenkaan näitä aineita.
Semmoista.. Seuraavaksi jatkuu taas ammatilliset ja ensikuussa taas töihin.

1.1.2015

Onnellista uuttavuotta 2015!

Niin se taas vuosi vaihtui.
Me vietettiin sitä kutakuinkin samalla kaavalla, kuin vuosi sitten.
Oltiin meidän kolmihenkinen perhe + veljeni.
Olin tehnyt meille syömisiksi pitsaa (täytteinä tomaattimurskaa, jauhelihaa, ananasta, fetajuustoa, meetwurstia, juustoraastetta),
valkosuklaa-limepiirakkaa,
kaupasta nakkia + punajuurisalaattia ja perunasalaattia, kahta eri sipsiä ja dippiä + joulusta jääneitä suklaita.

Veljeni tuli meille viideltä ja ruvettiin heti syömään pitsaa, jälkkäriksi kahvin kanssa se valkosuklaa-limepiirakka. Herkut oli onnistuneet vaikka vähän jännitin, ja kaikille maistui hyvin!


Syömisten jälkeen katseltiin ja tanssittiin hetki fröbelinpalikoiden tahtiin ja kuuden jälkeen suunnattiin ulos paukkujen kanssa. Ei ostettu tänä vuonna montaa, koska a)rahat taivaantuuliin ja b)2½v. taaperoa ei kauaa paikoillaan pidetä.
Meillä oli siis vain 6kpl pakkaus pikkusuihkuja (siis ne tornit/vuoret mitkä vaan suihkuaa), yksi iso suihku ja yksi pata mistä lähti 18 paukkua taivaalle.
Otin siksi matalalla suihkuilevia, koska ajattelin, että Kevin ei osaa kuitenkaan taivaalle katsoa, mutta olin väärässä. Se viiminen taivaalle poksuva pata olikin paras.. No, vuoden päästä sitten vain raketteja!
Oltiin ulkona kuitenkin melkein tunti, kun käveltiin Kevinin tahtiin, joka pysähtyi vähänväliä ihmettelemään laukauksia.









Ulkoilun jälkeen olikin pienimmän puuroaika, jonka jälkeen miesväki suuntasi saunaan.
Kevin vietiin unille oikeaan aikaan 20.30 ja ajattelin ensin, että tästä tulee vuoden kovin nukkumaanmeno tappelu, kun ulkoa välkkyy pimeään huoneeseen ja paukkuu ja enokin on vielä paikalla. Mitä vielä, yhden kerran piti viedä reppana takaisin kun alkoikin jo tuhina!

Sitten me alettiin taas syömään; nakkia, perunasalaattia ja punajuurisalaattia.
Ruokailun jälkeen katseltiin elokuva bad neighbours, joka ei ollutkaan niin hyvä kun olin ajatellut, mutta ei ihan surkeakaan.. Tai ehkä sitä katsoi, kun edessä oli herkkupöytä..


Elokuvan jälkeen valettiin tietenkin tinat.
Kello oli vasta 23.30, joten pelattiin erä afrikantähteä.
Juuri ennen tasaa kaivettiin kuohuva, että päästiin juuri kellon lyömällä kilistämään.




Oli ihanaa juhlia vuoden vaihtuminen mun elämän kolmen tärkeimmän miehen kanssa

Tänään mulla starttaa vihdoin laihdutus/kiinteytys uuteen puhtiin! Enkä malta odottaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan ;)