28.2.2014

Tammi- ja helmikuun jumppailut

Koska mulla meni jo ihan sekaisin laihdutus viikot, kun en ollut aloittanut täysin alusta vuotta, eikä ne edes mennyt kalenteri viikkojen mukaisesti, aloitin tammikuusta uudet viikkolaskelmat, jotka menevät täysin kalenteri viikkojen mukaan.

Nyt luvassa kahden kuluneen kuukauden jumppailut.

VK 1
TO: Treeni: vatsat, kyljet, peppu, kädet
PE:
LA:
SU:
Treeni: jalat, peppu, vatsa

VK 2
MA:
TI:
KE:
TO:
Treeni: vatsat, kyljet & lenkki 1h
PE: Treeni: vatsat, pakarat
LA: Treeni: vatsat, jalat, pakarat & kävelyä 2h
SU:

VK 3
MA:
TI:
hikijumppa & Treeni: vatsat, pakarat, syvät vatsat
KE: syvät vatsat
TO: kävelyä 1h & syvät vatsat
PE: syvät vatsat
LA:
SU:
reipas lenkki 30min.

VK 4
MA: lenkki 45min.
TI:
KE:
lenkki 1h
TO:
PE:
lenkki 40min. & treeni: vatsat, kyljet, syvät vatsat
LA: aamu aerobinen: hikijumppa & syvät vatsat
SU: reipas lenkki 30min. & syvät vatsat

VK 5
MA: lenkki 40min. & syvät vatsat
TI:
KE:
hikijumppa & Treeni: jalat, pakarat, syvät vatsat
TO: kävelyä 1h
PE:
LA:
Treeni: kyljet, syvät vatsat
SU: Treeni: vatsat, syvät vatsat, kyljet

VK 6
MA: Treeni: jalat, pakarat
TI:
KE:
Treeni: selkä, kädet
TO:
PE:
LA:
Treeni: vatsa, kyljet, syvät vatsat
SU:


VK 7
MA: kävelyä 30min.
TI:
KE:
Treeni: vatsa, kyljet, syvät vatsat
TO: kävely 1h & syvät vatsat
PE: reipas lenkki 40min.
LA: lenkki 45min.
SU: Treeni: vatsat, kyljet, syvät vatsat

VK 8
MA: Treeni: selkä, kädet
TI: kävely 1h & treeni: jalat, pakarat
KE:
TO:
Kävely 1h & Treeni: vatsa, kyljet & syvät vatsat
PE:
LA:
Treeni: jalat, peppu & syvät vatsat
SU: Kävelyä 1h & reipas lenkki 30min. & Treeni: selkä, kädet

VK 9
MA: Treeni: vatsa, kyljet & syvät vatsat
TI:
KE:
Treeni: jalat, peppu
TO: Treeni: kädet, selkä & Treeni: vatsa & syvät vatsat & kävely 1h
PE: Treeni: jalat, peppu & syvät vatsat

Joo, olisihan noi taulukot voinut paremmaltakin näyttää, mutta olen alkukankeudesta selvästi skarpannut!
Tässä kahdessakuukaudessa olen huomannut uuden jutun itsessäni; nautin siitä, että lihakset on seuraavana päivänä kipeät. Nykyään siis remmon ihan äärirajoille ja jos vielä tuntuu, että lihakset eivät tule kiepytymään: remmon vähän lisää.
Ei kipuu - ei tehoo ;)
Nojoo eihän se noin mene, eiväthän ne lihakset aina kipeydy, kun tottuvat rasitukseen, silti sitä vaan jotenkin janoaa sitä kipua, koska silloin tietää ainakin varmasti että treeni on mennyt perille.

Tulossa (niin pian kuin kerkiän) juttua syömisistäni.
Kuvat eiliseltä.

26.2.2014

Toteutuiko talven top-5?

TÄÄLLÄ on tuo lista, jonka tein 1.11.2013
Ja aika keväiseltähän ulkona jo näyttää vaikka vasta helmikuu onkin, joten aika katsoa, sainko toteutettua mitään tavoite kohtaa. Rehellisesti: en edes muistanut noita tavoitteita, ennenkuin katsoin tuon linkin takana olevasta listasta, hups!

1. Käydä Kevinin kanssa pulkkamäessä
EI.
Ei pulkkaa, ei lunta, ei mäkeä = mahdoton toteutus.
Liukumäki korvasi pulkkamäkeä..

2. Kiinteytyä
KYLLÄ.
En ole läheskään tavoitteessa, mutta hyvin olen talven aikana kirinyt kohti kesäkuntoa!

3. Nauttia joulusta sekä syödä hyvin, mutta ilman lihomista.
KYLLÄ.
Saattoi siinä jouluna olla pari kiloa ylimääräistä, mutta onneksi ei oltu kotona, joten en päässyt vaa'alle, ja sitten kun pääsin oli paino ainakin samassa, kuin kotoa lähtiessä. Kuitenkin herkuttelin ihan olan takaa herkuilla ja ihanilla jouluruuilla. Voiko joulusta ja läheisistä olla nauttimatta? Oli aika helppo toteuttaa siis!

4. Viettää hyvät tuparit/Kevinin nimpparit ja onnistua tarjoiluissa.
KYLLÄ.
Olipas tuo ihana päivä. Moni kehui kuinka ihanaksi ollaan uusi koti sisustettu ja pintaremontoitu, myös tarjoiluja kehuttiin erittäin paljon! Kevin oli tietty päätähti ja kaikki viihtyivät, se on pääasia!


5. Saada hiustenlähtö loppumaan.
KYLLÄ ja EI
Se on vähentynyt, mutta hurjasti niitä vielä lähteekin.

Nyt en enään jaksa tehdä uutta tällaista, koska en tosiaan koskaan edes muista näitä kohtia sen jälkeen, kun olen ne julkaissut, joten olkoot.
Ikuinen tavoite on kuitenkin se KESÄKUNTO 2014!
Sitä kohti, hyvää kevättä!

25.2.2014

Yksinäisyys

Pää lyö tyhjää kun mietin tätä aihetta, mutta oikeastaan se tyhjyys onkin se mitä tunnen, se mitä päivät tuntuvat olevan.

Kaikki päivät menee samalla kaavalla. Päiviin kuuluu aina Kevinin kanssa leikkimistä, pari tv-sarjaa jotka katson päivittäin, ruokailut, jumppailut, nukkumiset.
Lisämaustetta elämään tuo kaupassakäynti kaksi kertaa viikossa ja veljeni viikoittaiset käynnit.
Välillä sitä miettii, että tässäkö tämä nyt on?

Luksusta on jos joku harvoista vierailevista kavereista tulee/pyytää kylään tai äiti matkustaa muutamaksi tunniksi meille.
Kouvolassa asuessa kuvittelin, että päivät on tylsiä. No silloin sentään näin kavereita usean kerran viikossa. Tänne muutettua olo on todella ollut yksinäinen.

Olen onnistunut jotenkin kummasti saamaan yhden uuden kaverin, joka on jopa mammakaveri! Siitä olen todella iloinen. Hänen lapsesta ei tosin vielä ole Kevinille hirveästi iloa, mutta vielä sekin aika koittaa. Hänen lisäksi on vain yksi mammakaveri, Mira, jota nään tuurilla kerran kahdessakuukaudessa, johtuen hankalasta ´´välimatkasta``.

On hirveän vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikki muut tuntee jo entuudestaan toisensa. On vanhoja kavereita ja saanut lapset samaan aikaan, heillä on omat inside läpät, yhteiset muistot, ja sitten minä, joka ei kuulu mihinkään ´´kuppikuntaan`` eikä tunne ketään, yrittäen löytää seuraa.

On turhauttavaa mennä edes perhekahviloihin, kun niissäkin on tuntunut olevan mammat aina ´´pareittain`` tai jopa ´´ryhminä``, kavereita keskenään. Mene siihin väliin nyt sitten höpisemään omiasi. No, kerran oli yksi mamma yksin lapsensa kanssa. Lapsi sattui olemaan jopa Kevinin kanssa saman ikäinen. No, tämä sitten olikin juuri siksi yksin, kun halusi olla yksin, joten mönkään meni sitten sekin yritys.
Käveltiin kerran meidän talon viereisellä tiellä ja tien vieressä oli taloja. Yhden talon pihalla leikki lapsi, suht samaa ikäluokkaa, kun Kevin. Oli siinä lapsen äitikin. Ohi päästyämme heitin Raselle: ´´pitäis vissiin mennä noiden ovelle kolkuttelemaan ja kysyy ´´haluuks leikkii mun kaa?`` niinkuin lapsena tehtiin``
Toisaalta, sekään tuskin ratkaisisi ongelmaa, ihmisethän pitäisi mua sen jälkeen aivan hulluna.

Yksinäisyys on todella ahdistavaa.
Jopa niin ahdistavaa, että vaikka en haluaisikaan Keviniä päivähoitoon ainakaan vuoteen, odotan jo innolla, että se alkaa kesällä, koska se tarkoittaa sitä, että minulla alkaa/jatkuu koulu.
Kevin saa kavereita ja minäkin hyvällä tuurilla, vaikka -97 syntyneiden luokkakavereiden joukosta on ehkä turha etsiä mammakaveria.

Ehkä mun pitäisi yrittää itse vielä aktiivisemmin ottaa kontaktia perhekahviloissa, ja no, lähtä niihin useammin. Faktahan se on, ettei kukaan mua tule kotoa hakemaan kahville.
Olisipa muuten mahtavaa, jos olisi sellaisia kahviloita, missä yksinäiset mammat voivat löytää toisensa! HAH, sinne minä rynnisin kyllä samantien!

Tässä kirjoituksessa ei tainnut olla hirveästi järkeä, mutta oli pakko kirjoittaa iheesta, kun se ahdistaa niin paljon itseä.
Onko siellä muita, jotka olisi ´´samassa veneessä`` ??

Tämä viikko onkin muuten aivan luksus, kun eilen oli mahtavia vieraita ja viikonloppuna tulee äiti, mutta kirjoittelen nuo kuulumiset taas viikonloppuna!

23.2.2014

Pari videota

Ei ole tapahtunut tälläviikolla juurikaan mitään, tai ainakaan mitään kertomisen arvoista, joten saatte näin sunnuntain kunniakse pari videota Kevinistä.

Kevinille on tullut tanssiliikkeisiin uusia lisiä, nimittäin tuo päännyökyttely ja sivuaskel on ihan uudet moovit!


Yhtenä päivänä Kevin ilmeisesti kosti mulle sitä, kun ollaan hellitelty ´´pikku vauvaa`` eli silitelty poskia yms. Niin Kevin sitten retuutti mun poskia ja väänteli nenää ja silmiäni, yritin saada tästä videota, mutta heti kun tuo höntti huomasi aikeeni, alkoi ilmeily :D


Ensiviikolla onkin taas ihan superkivaa puuhaa, alkaen jo huomisesta, kun ihanat Mira ja Nella tulee meillepäin ekaakertaa kyläilemään, joten ensiviikolla luvassa myös taas perus viikon kuulumiset.

22.2.2014

Sairaudet...

... Joita en toivo Kevinin perivän.

Kilpirauhasen vajaatoiminta
Erittäin ikävä vaiva, joka on minun mummilla, minulla itselläni ja sitä tutkitaan nyt myös äidiltäni ja epäillään vahvasti hänelläkin tämä olevan. Perinnöllinen juttu, toivottavasti jää meikäläisen sukupolveen.
Oireita tähän on monia ja kun eri listoja katselee, voisi jokainen diagnosoida itselleen tämän sairauden, on siellä sen verran tyhmiäkin vaivoja listalla, kuten laiskuus - jep!.
Osa oireista voi taas johtua aivan jostain muusta kuin tästä sairaudesta, vaikka tätä sairastaisikin, mutta yritän nyt koota mitä itselläni on merkittävinä oireina; väsymys (minun väsymys vain monin kertainen, koska siihen on toinenkin syy), hauraat ja ohuet sormen kynnet, hiustenlähtö, masennus, muistihäiriöt, painonnousu, turvotus...
Minulla kilpirauhasen vajaatoiminta puhkesi raskausaikana, mutta lääkärit sanoivat, että se olisi puhjennut todennäköisesti jokatapauksessa jossain vaiheessa, koska sitä on suvussa.
Epäillään myös, että runsas painonnousu ja turvotus raskaana ollessa tuli osittain tämän takia.
Nyt minulla on tähän lääkitys, jota joudun syömään lopunelämääni.
Koska sairastuin/sairastin tätä raskausaikana, piti Keviniltäkin mitata arvot heti, kun hän syntyi. Alkuun arvot heitti ja ehdin jo pelätä, että hänellä on tämä vaiva elämän alusta asti, mutta parissa päivässä arvot onneksi laskivat.
Jos joku epäilee itselleen kilpirauhas vaivaa, tämän voi todeta labrakokeilla, jotka otetaan verinäytteenä.

nivelrikko
Myöskin perinnöllinen. Mummillani tämä on, äidillä kuulemma alkaa myöskin näkymään jo oireita. Minulla ei vielä mitään, mutta yleensähän tämä taitaa tullakin vasta vanhemmalla iällä (?), joten aika näyttää puhkeaako tämä minullekin.
Oireita tässä sairaudessa on:
niveljäykkyys, nivelkipu, nivelten epämuodostumat, nivelten narskuminen tai naksuminen, nivelturvotus.

selkävaivat
Meidän suvussa on myös perinnöllisyys huonoon selkään. Minun mummilla, äidillä, enolla, sekä minulla on melkoisen rampa selkä. Minä en sentään joudu vielä popsimaan päivittäin lääkkeitä selkäkipuihini, välillä kyllä. Kuitenkin selkä tuntuu ikävälle kokoaika, mutta sen kanssa oppii elämään, kun on pakko.

huono näkö
Tulee hyvin monilla ihmisillä iän mukana, mutta noh, en koe itseäni vielä vanhukseksi.
Tämäkin kulkee suvussa. Pappa, mummi, eno, äiti sekä minä. Itse en vielä suostu menemään tutkimuksiin, koska en halua laseja ja pärjään viellä ihan hyvin. Kuitenkin koulussa on pakko istua eturivissä, jos tarvitsee taululta jotain lukea. Autoa ajaessa on vaikea suunnistaa opastekylttien mukaan, koska näen lukea ne vasta, kun olen aivan kohdalla. Tässä pari esimerkkiä näöstäni.
En myöskään lue kirjoja, koska heikon näön lisäksi minulla on todettu hahmottamis vaikeus.
Rivit pomppii niin perhanasti, jonka takia lukeminen kestää ja kestää ja kestää. Hahmottamis vaikeus on huomattavissa muutenkin, mutta ei siitä sen enempää, kun kyseessä on nyt näkökyky.


Lisäksi haluan kirjoittaa tähän perään toisesta, ajankohtaisesta aiheestaa, eli influenssarokotteet.
Minä en ota, enkä anna laittaa Kevinillekkään. Miksi?
Mulla on huonoja kokemuksia rokotteista oman sekä äitini kokemuksien kautta.
Äitini sai 10-vuotiaana Polio-rokotteesta kyseisen sairauden vaivoja lievänä. Rokotteen jälkeen äitini äiti huomasi, että hän ei enään mm. hyppinyt hyppynarua, josta on ennen tykännyt kovasti. Kun tätä alettiin ihmettelemään, valitteli äiti aina, kuinka selkään koskee ja lihakset oli heikkona.
Lääkärissä antoivat ilmeisesti jotain lääkettä, en ole tästä kysellyt tarkemmin.
Kun tuli aika, että rokote pitäisi uusia, kertoi äiti tästä tapahtumasta ja lääkäri totesi, että ei kannata yrittää uudelleen. Sitä ei ole selvinnyt, voiko äitini saada tämän tartunnan, vai onko hän immuuni tälle, kun on sen kertaalleen sairastanut lievänä.
Kuitenkin tuon sairastamisesta äidilläni on iänikuiset selkäkivut, joihin ei oikein auta mitkään lääkkeetkään.

Muutamia vuosia sitten äitini uusi jäykkäkouristusrokotteen, joka oli jälleen virhe. Jostain syystä elimistöön oli jäänyt vielä liikaa vasta-ainetta, jonka takia rokotteesta seurasi taas oireita. Onneksi äiti selvisi tuosta ihan vain lihasten pahalla jumilla, jotka helpottivat parissa päivässä. Äiti ei mennyt lääkäriin, koska kun hän kysyi veljeltään (meillä ei toiminut netti) että pitääkö mennä, niin hän vastasi, että sitten jos suu alkaa vaahdota. Kuitenkin seuraavalla kerralla on muistettava tarkistaa ensin verikokeella, onko vasta-ainetta taas kuitenkin vielä jäljellä, vaikka ei pitäisi olla.

Sitten minun ikävä kokemus sikainfluenssarokotteesta.
Sain sen muistaakseni seitsemännellä luokalla eli n.5v. sitten.
Rokotukset annettiin koulussa ja kaikki oli ihan ok, kunnes menin kotiin ja meinasin matkalla pyörtyä.
Kotona muistan, kun olin nostamassa dvd-levyä lattialta sillä kädellä mihin rokote pistettiin, samalla hetkellä, kun suoristin käden ja kurotin - lähti jalat altani.
Nuo ovat vain muistoja menneistä, kuitenkin yksi vaiva seuraa mukanani aina. Väsymys.
Tämä on onneksi lieventynyt jo jonkin verran, mutta ekat vuodet meni koulun osaltakin persiilleen, kun nukahtelin tunnille, nukahdin välitunnille, enkä herännyt aamulla herätyskelloon.
Niin, en herännyt edes siihin, että asuntolakaverini hakkasivat ja potkivat oveani ja huusivat. Minä vain nukuin, sikeästi, todella sikeästi.
Koulun jälkeen saatoin nukahtaa samantien ja nukkua montakin tuntia, herätä illalla vain syömään ja suihkuun jonka jälkeen vielä pitkät yöunet päälle.
Toinen juttu, kun ihminen normaalisti vaipuu pikkuhiljaa syvempään ja syvempään uneen, minä kun nukahdan, olen heti siinä syvimmässä unessa, kuin sormia napsauttamalla.
Ja vielä kolmas: nukuinpa todella paljon, vähän, en ollenkaan, ´´oikean`` määrän, olen AINA väsynyt, se ei poistu millään. Kuvitelkaa, että olette koko aika siinä tilassa, mitä olette normaalisti silloin, kun olette tosi väsyneinä käymässä yöunille, tai olette valvonut vuorokauden putkeen. Jep, ei kovin kivaa, mutta tämänkin kanssa elää, kun on pakko.
Kaikkea tätä tutkittiin pari vuotta eri lääkäreillä ja neurologeilla. Kukaan ei löytänyt mitään syytä. Kun alettiin puhumaan, että kaikki tämä alkoi sikainfluenssarokotteen jälkeen, kukaan ei enään halunnut tutkia. Ilmeisesti syy on se, että äitini mukaan joku taho (kaupunki, tai mikä lie) on joutunut maksamaan korvauksia ihmisille, ketkä on saanut esim. narkolepsian tuon rokotteen takia.

Vaikka tätä sikainfluenssarokotetta ei taidetakaan enään antaa, en uskalla luottaa perus influenssarokotteisiinkaan. Otan mielummin sen riskin, että minulle tai Kevinille iskee influenssa, kuin se, että pahimmassa tapauksessa aiheutan Kevinille vaikka tämän saman elinikäisen väsymyksen rokottamalla hänet. Toki, jos kuuluttaisiin riskiryhmään, ottaisin rokotteen pelokkaana, mutta nyt todella vaan toivon, että meihin ei tartu.
Kuitenkin perus rokotusohjelman mukaiset rokotteet on kaikki otettu Kevinille.
Onhan tuota poliotakin näin esimerkkinä ehditty vuosien mittaan kehittämään, enkä ole niistä kuullut aikoihin mitään ongelmia tulleen.

Oletteko te ottaneet influenssa rokotteen?

Tuntuipas orvolta tehdä postaus ilman yhenainokaista kuvaa, onneksi nämä on harvemmassa! Huomenna luvassa videota pitkästä aikaa, mutta ei ´´päivä videolla`` kuitenkaan viellä. Tuota olen kaavaillut hiukan ensikuun toiselle - kolmannelle viikolle ;)

Hyvää lauantai-iltaa kaikille!

20.2.2014

parit uudet vaatteet

Tällä kertaa sekaisin minun sekä Kevinin uutuudet, koska näitä ei paljoa ole.
Tein tilauksen H&M:stä

Itselleni tilasin kaksi aika perus paitaa.
Tuubitoppi pienellä kivalla näköä antavalla lisällä.



Sekä isoilla kainaloaukoilla varustettu, ohut toppi kesää odottamassa.


Kevinille kaksi ihan perus yksiväristä bodya, koska niille on tarvetta todella kirjavien housujen kaverina.
kokoa 92


Sekä kesää odottamassa kengät. Nyt vaan toivotaan, että ne ovat sopivat kesällä! Uskoisin kuitenkin niin, koska kengät ovat nyt himpunverran väljät, mutta niillä pystyisi kuitenkin nytkin kävellä.
Nämä ovat myös samaa kokoa, kuin nyt käytössä olevat 23 kokoset kuomat, jotka myöskin ilman villasukkaa väljät, sukan kanssa sopivat.


Laitetaan nyt samaan vielä Prismasta löytämäni yökkäri Kevinille, kokoa 92.
En jotenkin osaa vielä käyttää pojalla kaksiosaisia yöppejä, ehkä siksikin, kun pelkään, että hän riisuu jossaain vaiheessa housut ja vaipan ja sitten on lakanat pississä, ei olisi eka kerta kun näin käy..
Toki hän osaa haalarinkin riisua, mutta se ei ole ilmeisesti niin hauskaa, kun housujen repiminen.
Psst. sinä ano, joka epäilet minun vaatteidenpesu taitojani,
tämäkin näyttää siltä, kuin olisi pesty mustien kanssa, vaikka en ollut kuvaa ottaessa pessyt tätä kertaakaan ;)

Lisäksi tilasin nyt myös sadetakin ja -housut, mutta en jaksanut enään odottaa niiden saapumista, joten saatte nyt tyytyä H&M:n sivuilta nappaamiini kuviin näistä.
Mulla iski siis paniikki, kun meillä on vain talveksi toppahaalari ja asusteet ja kesäksi takkeja ja asusteita ja kenkiä, sekä välikausi haalari ja sadehaalari. Ongelma on se, että toppapuku ei noilla vesikeleillä pidä ja sadehaalari olisi liian kylmä tuonne +1 asteeseen, joten oli pakko ostaa nämä vaatteet, mitkä pitää veden ja saa vetäistyä toppapuvun päälle.


19.2.2014

Isojen poikien juttuja: Tuttipullosta luopuminen

Kevinhän on saanut maitoa tuttipullosta ihan sairaalalta asti, kun oma maitoni ei riittänyt täysimetykseen. kuukauden iässä loppui tissin imeminen kokonaan minulle määrättyjen lääkkeiden takia ja poika sai jatkossa vain korviketta - pullosta.
Enempää en jaksa muistella Kevinin ja pullon historiaa, koska se ei ole kovin olennaista.


Oltiin päätetty Rasmuksen kanssa, että meillä ei enään puolitoistavuotias käytä tuttipulloa ja tuttia ja yhtäkkiä tajusin Kevinin olevan ja 1v.5kk ja rupesi tulemaan kiire tuon suunnitelman toteutuksessa.

Aloitettiin todennäköisesti helpommasta, eli tuttipullosta, 6.1.14 maanantaina. Kevin oli siis tuolloin 1v. 5kk 2pv.
Kevin ei ollut aikoihin juonut tuttipulloa muulloin, kuin heti aamulla kun herätään ja illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Ja pariin kuukauteen ei oikein sitä iltamaitoakaan ollut tykännyt juoda. Aamupullo sen sijaan on ollut myös tämän äipän mieleen, sillä olen ihan tajuttoman huono heräämään aamuisin. On ollut niin ihanan helppoa nousta, kun tietää pääsevänsä sinne lämpöiseen sänkyyn vielä hetkeksi pienen tuhisijan kanssa.
Ikinä Kevin  ei ole saanut sänkyynsä pulloa, vaan se on aina juotu kainalossa/sylissä. Ei haluttu opettaa siihin, koska olen kuullut, että silloin lapsi yhdistää pullomaidon nukkumiseen ja siitä vierottaminen voi olla vaikeampaa. Olen myös kuullut, että makuullaan juominen voisi lisätä korvatulehdus riskiä, tiedä sitten. Kevinillä ei ole vielä ikinä ollut korvatulehdusta vaikka/koska on juonut pari kertaa täysin makuuasennossa.

Noh silloin sunnuntaina me sitten tehtiin se päätös, että ´´huomenna nämä pullot lentää roskiin!`` Ja näin tehtiin.
Herättiin Kevinin kanssa normaalisti 8.30, Rasmus oli tehnyt illalla tupla annoksen puuroa, jotta mun ei aamulla tarvitse kuin lämmittää se annos mikrossa.
Alkuun Kevin oli vähän hämillään, kun ei kämppä ollutkaan pimeänä eikä mentykään meidän sänkyyn maidon juontiin, vaan kaikki valot oli päällä ja tää joutui syöttötuoliin istumaan.
No, heti kun puuroa sai, oli murunen taas iloinen oma itsensä ja aika onnellinen tuosta aamupuurosta.
Illallakaan poitsu ei reagoinut mitenkään siihin, ettei iltamaitoa tullutkaan.

Kolme päivää sujui oikein mallikkaasti, jonka jälkeen Kevin taisi tajuta, että hitto, täähän onkin pysyvä ratkaisu eikä joku väliaikainen dementikko äidin unohdus. Poika nimittäin alkoi sitten kahtena peräkkäisenä iltana pienen huutokonsertin sängyssään, toisena iltana  nukahtaminen vei jopa parituntia, vaikkei toki sitä kokoaikaa huutanutkaan. Ei meidän siltikään tarvinut huoneeseen mennä, koska hän aina sillointällöin rauhottui ja lopulta myös nukahti.
Noiden iltojen jälkeen kaikki on taas sujunut oikein hyvin, mitä nyt uudet hampaat aiheuttanut kiukkua välillä.

Tehtiin myös nokkamukeihin muutoksia. Nokkamukejahan on sellaisia mitä pitää imeä ja sellaisia mistä tulee kaatamalla. Meillä on yksi kaatomuki ja toinen on sellainen, että siinä on tulppa, jota käytettäessä pitää imeä. No otettiin se tulppa pois, joten enään ei ole muutakuin kaatomukeja.

Tämän muutoksen myötä Kevin oppi ihan itestään juomaan myös normaaleista laseista. Osaa hörppiä ilman, että ´´huuli vuotaa`` ja osaa jopa itse pidellä lasia ja kaataa varovasti, eli on ymmärtänyt, että jos lasin kippaa heti kovin ylös, holahtaa kaikki päälle.

Olen niin iloinen, että tämä sujui näin helposti.

Seuraava isojen poikien juttuja -osa on todennäköisesti tutista lupuminen, joka on nyt viivästynyt syystä: hampaat. En ole raaskinut ottaa sitä vielä pois, kun se kuitenkin helpottaa päikkäreille nukahtamista kun ikeniä kutittaa.

Laitan tämän ´´sarjan`` postauksiin tunnisteeksi tuon, millä otsikkokin tulee jatkossakin alkamaan, eli: isojen poikien juttuja.
Näin kaikkien on jatkossakin helppo löytää tämän aiheen kirjoitukset!

Kuinka muilla on onnistunut tuttipullosta luopuminen?

18.2.2014

Kevinin luonne

Jokainen ihminen on yksilö ja myöskin lapsilla on hyvin erilaisia luonteita, nyt kerronkin tarkemmin Kevinin luonteesta, vaikka koko tekstin voisi kuitata vaan sanomalla: Todella vilkas.

Kevin ei oikein osaa leikkiä mitään kovin keskittymistä vaativia juttuja. Eli ei leiki samaa juttua, kuin sen max. pari minuuttia. ei osaa mm. kasata palapelejä kunnolla, koska ne vaativat keskittymistä enemmän kuin viisi sekuntia ja Kevinillä menee hermo ja kiinnostus heti jos ei samantien loksahda paikoilleen. Sensijaan hän osaa mm. pomppia tasajalkaa hienosti, vaikka se jostain syystä löytyy neuvolakortista vasta 2vuotiaiden kohdasta.
Kevin on todella menevä lapsi. Juoksee, pomppii, kiipeilee, riekkuu. Parhaat leikit on hippaa, kurkistus leikkejä ja pallopelejä. Kaikkein mälsimpiä on kaikki missä pitäisi olla paikoillaan.
Myöskin nukkuminen on ihan tylsää ja poikaa ei voikkaan jättää sänkyyn makoilemaan tai edes istumaan tai saadaan aikaan raivari, vaan hänen täytyy saada jäädä seisomaan, josta sitten itse jossain vaiheessa väsähtää ja laskeutuu makuulle.
Heräämisen kuulee siitä, kun sänky hakkaa seinää ja natisee. Jos ei häntä heti hae pois, alkaa kiukku, koska sängyssähän ei ole tilaa riehua eikä mitään tekemistä.

Kevin ei ole myöskään ikinä ujostellut ketään, siis ei yhtään ketään, ikinä. Vanhalla asunnolla piti aina ensin tarkistaa rappukäytävän tyhjyys, ennenkuin lähti pojan kanssa, koska poika olisi jäänyt kiertämään vieraat mummelit sylistä syliin. Leikkikentällä reipas saattaa mennä ja napata vieraan aikuisen sormesta kiinni ja yrittää saada mukaansa. Onhan tuo reippaus tosi hyvä, mutta yhden huonon puolen löydän: Jos täytyy lähteä/jatkaa matkaa eikä poika halua tulla, ei auta kun hakea ja kantaa, koska se ei todellakaan auta, että huikkaa ´´no jäät sitten yksin`` ja lähtäisi kävelemään, sinne hän jäis. Kokeiltu on.
Kerran tuo neropatti esitti tulevansa perässä, mutta heti kun katseen käänsin, oli poika jo juoksemassa takaisin leikkikentälle.

Vaikka vierastamista ei ole ikinä ollut ja poikaa ei selvästi pelota olla ´´yksin``, on eroahdistus kamala.
Jos olen edes illan pois kotoa, saan koko seuraavan päivän osakseni todellista mielenosoitusta.
Vessaan ei ole mitään toivoa mennä yksin, jos ollaan kahdestaan kotona, jos sen virheen teen, on täystuho samassa hetkessä tekemässä jotain mitä varmasti tietää ettei saa tehdä.

Tästä päästäänkin hyvin tuohon uhmaamiseen ja vahvaan omaan tahtoon.
Ensimmäinen uhma meillä tuli heti ekojen synttäreiden jälkeen. Silloin se tuntui maailman romahduttavalta, mutta nyt sille vaan nauraa, se ei ole mitään verrattuna nykyiseen.
Kevinin vakkareihin kuuluu pureminen, hakkaaminen, nipistely, rimpuilu, hiusten repiminen, ja täys raivoaminen niin kauan että oksentaa.
Kaikkein kamalinta on, kun ei ikinä tiedä milloin tämä puuska iskee. Saattaa olla parikin hyvää päivää ja yhtenä aamuna ei enään saakkaan pukea edes päälle, ainakaan ilman mustelmia.
Ruuat heitetään lattialle, kaikki kielletty käydään läpi, ei nukuta, kiusataan kissoja (vaikka normaalisti kohtelee niitä hyvin), huudetaan, huudetaan, huudetaan ja vielä vähän raivotaan.. sitten oksennetaan. Ja kas, yhtäkkiä meillä onkin oikea päivänsäde taas.
Olen huomannut, että minä saan osakseni tätä uhmaamista paljon enemmän, kuin Rasmus, mutta ihan ymmärrettävää, minähän se olen täällä kaikki päivät komentamassa ja kieltämässä ´´kivoja`` asioita.
Ensimmäisellä uhma kierroksella tämä näkyi vain koti oloissa ja omassa porukassa, mutta nykyään uhma ei katso aikaa, paikkaa eikä seuraa, vieraskoreuskin on siis kadonnut, jos poika vaan sille päälle sattuu.
Kuitenkin jos vierailta kysytään, on Kevin pääsääntöisesti kunnon hymypoika ja ilopilleri, sillä vieraat eivät näe sitä mitä minä näen olemalla kutakuinkin 24/7 tuon vintiön kanssa.

Kevin on myös kovin äkkipikainen, hmm äitiinsä tullut. Hän saattaa esimerkiksi syödä ihan nätisti, kunnes käykin niin, että lusikka ei asetu kivasti nyrkkiin ja kaikki heitetään lattialle karjunnan saattelemana. Eli hermo menee hyvin nopeasti, jos homma ei suju niinkuin poika tahtoo.
Pitänee pitää aina mielessä, että nämä uhmailut ja kiukyttelut on ohimeneviä juttuja.

Kevin osaa myös jekkuilun jalon taidon. Jos pitäisi mennä vaipan vaihtoon ja menen vessaan valmiiksi huhuilemaan poikaa, saattaa hän käydä nurkan takaa kurkkimassa ja lähtee sitten juoksemaan kikattaen karkuun. Myös verhojen taakse piiloutuminen on olevinaan hauskaa ja usein sinne pitää raahata pikkukissakin mukana. Rakas myös piilottelee tavaroita. Yhtenä päivänä hän piilotti pölyjen pyyhkimis rätin, seuraavana päivänä kun oltiin lähdössä ulos, hän löysi sen jemmastaan ja huomasin tämän vasta, kun oltiin ulkona, sillä neropatti oli jemmannut sen uudelleen pehvansa alle, etten huomaisi ylimääräistä matkatavaraa :D

Kaikesta kiukkuilusta ja jekkuilusta huolimatta Kevin on kovin rakastava, ihana, fiksu ja taitava poika. Saan päivien mittaan osakseni paljon anteeksipyyntö haleja, kiitos haleja ja haleja muuten vaan. Kuolaisia pusuja unohtamatta ♥


Millaisia luonteita teidän taaperoilla on?

17.2.2014

Projekti: parveke uusiksi!

Tarkoitus oli ensin aloittaa tämä parveke ´´remppa`` keväällä/kesällä, mutta Rasmus välttämättä halusi aloittaa aikaisemmin, joten uurastus alkoi 8.2.

Ensin Rasmus kävi ostamassa lattia tarpeet eli aluspuita, jotka ovat jotain sekapuuta sekä ne näkyvät laudat, jotka ovat painekyllästettyä terassipuuta, mäntyä ilmeisesti.
Puulattia on paljon kivempi, kuin kylmä, röpelöinen ja ruma betoni lattia.
ENNEN

JÄLKEEN
Ennen lattian teon aloitusta oli kuitenkin raivattava parvekkeelta kaikki ylimääräinen pois, siellä kun oli mm. mun pyörä odottamassa, että sen jaksaisi viedä pyörävarastoon.
Raivaus ja lattia saatiin valmiiksi kahdessa päivässä.
Tosin lattiaan tulee joku suojapäällyste vielä kesällä, kun puu on täysin kuivaa ja se myös tekee siitä hieman tasaisemman näköisen/värisen.
ENNEN
JÄLKEEN

Lattian jälkeen päästiin enempi sisustus puuhiin ja ensimmäisenä lähtikin kalusteet vaihtoon.
Oltiin pitkään haaveiltu rottinkikalusteista, mutta edelliselle parvekkeelle ei olisi millään mahtunut ja no, nehän ovat uutena suhteellisen kalliita. Löysin kuitenkin Huuto.netin kautta hyvän kalustuksen, johon kuului pöytä, kahden istuttava sohva ja kaksi tuolia ja maksoi vain 50€!
ENNEN
JÄLKEEN

Seuraavaksi ostettiin uusi iso matto, että on kylmillä keleillä vielä parempi kulkea ihan vaikka sukkasillaan. Matto on 160cm x 230cm ja ostettiin Anttilasta.
Vanha matto olikin jo aika elämänsä nähnyt ja muutenkin onnettoman pieni noin isolle parvekkeelle.
ENNEN
JÄLKEEN
Sitten oli ostoslistalla pimeitä iltoja ajatellen pihavaloja, joissa päädyttiin lattiaan upotettaviin versioihin. Paketissa oli 4 valaisinta ryhmitettynä, mahdollisuus ryhmittää jopa 10 kpl valaisimia, mutta tuo neljä riittää parvekkeelle, joka kulmaan yksi.
Nämä ostettiin clas ohlsonilta.
Paketissa mukana myös muuntaja sekä mikä mahtavinta: hämärätunnistin!
Lamput eivät sinällään valaise juuri yhtään, vaan ovat ennemminkin tunnelmavaloja, joka sopiikin parvekkeelle mainiosti!

Lisäksi vielä toiselle päätyseinälle hylly, jossa on hyvä säilyttää kaikkea pihalla tarvittavaa roinaa ja polttaa vaikka kynttilöitä.
Hylly IKEA:sta.
Pimeällä ihanan tunnelmallinen kynttilöineen ♥

Kesällä parveke on taas erinäköinen, kun tuonne ainoaan ´´vapaaseen`` nurkkaan tulee Kevinin pomppulinna ja mini uima-allas, jotta minä voin rauhassa ottaa aurinkoa ;)
Lisäksi kesällä parveketta tulee koristamaan myös kukkaset; tuohon tyhjälle rottinki telineelle ja kattoon pari amppelia. Hyllylle tulee kynttilöiden tilalle toiseen päätyyn köynnöskasvi, jonka kieputan valkoista putkea pitkin ja toiselle joku alaspäin kasvava kasvi.

Aiotaan asua tässä kuitenkin useampi vuosi ja seuraava asunto tuleekin sitten tulevaisuudessa olemaan itse suunniteltu ja tehty omakotitalo, mutta siihin asti halutaan viihtyä tässä vuokra kolmiossa, joten on tärkeää, että myös parveke on miellyttävä ja kotoisa.
Myöskään vuokranantajaa tämä pikku remppaaminen ei haittaa, sillä kun poismuuton aika koittaa, lähtee lattiakin pois. Lattia on nimenomaan rakennettu niin, että ei vaadi hirveää uurastusta purkamiseen ja sen jälkeen kukaan ei edes huomaa, että siinä on jotakin ollut.

Panostatteko te vain sisätiloihin, vai tykkäättekö laittaa myös pihaa/parveketta?

16.2.2014

Äiti törsää

Kirjoittelin eilen meidän ystävänpäivän vietosta TÄÄLLÄ
Ja kerroin, että äitini päätti ostella mulle ja Kevinille juttuja. Kevinin kirjat esittelinkin jo, mutta mitäs minulle löytyi?

Tarkoitus ei ollut shoppailla. Tarkoitus ei ollut pyytää äidiltä mitään. Niin siinä vaan kävi, että katseltiin Aleksi 13 ikkunasta kenkiä ja rakstuin Calvin Kleinin kiilakorkosiin lenkkareihin.
Yritettiin tihrustaa hintalappua ikkunasta ja olin näkevinään ysin olevan eka numero.
No äiti sitten sanoi, että mennään käymään sisällä. Ihastelin kenkiä ja katsoin hinnan ja totesin vain, että hiukan säästettävä vielä (koska en käytä meidän perheen yhteisiä rahoja omiin vaateostoksiin) Äitini käski sovittamaan. Tein työtä käskettyä, ja luoja miten kevyet kengät olivat vaikka näyttävät painaville!
Kokeilin kaksia erilaisia kenkiä, mutta toiset painoivat ikävästi tuohon nilkassa olevaan luuhun.
Nämä yksilöt oli täydelliset. Ja rakas äitini ne tarjoitui ostamaan.



Pyörittiin vielä hetken aikaa, kun äiskä yritti löytää itselleen kenkiä. Oltiin menossa maksamaan ja kysyin eikö laukkuja tarvitse katsoa (äitini on hirveä laukku friikki!). ´´ei tällä kertaa`` tuli vastaus, kunnes hän huomasi, että laukkujen vieressä olikin vielä kenkiä, jotka piti katsoa ja jotenkin kummasti ajauduttiinkin sitten sinne laukku osastolle. Silmiini pisti heti mielettömän kaunis valkoinen O.I.S:n laukku. Katsoin hinnan ja päätin ostaa sen. ´´Ongelma`` äidin kanssa shoppailessa vaan on, etten ikinä saa itse ostaa, vaan mamihan senkin maksoi, verukkeella ´´tarvit sitä rahaa kuitenkin johonkin, säästät sen nyt vaan``


Toistamiseen kassalla ollessamme myyjä heitti, että ´´noniin, voitte käydä viellä tuolla yläkerrassa, jos sieltä löytyisi vaikka valkoiset farkut`` Minullakun oli päälläni valkoinen takki ja kaulahuivi ja ostin valkoiset kengät ja laukun, hah!

15.2.2014

Ystävänpäivä

Kukaanhan ei varmaan tiedä mikä päivä eilen oli? Jep, juhannus tietenkin!

Meillä tuo romantiikan päivä meni täysin ohi. Siivottiin, remontoitiin parveketta ja vielä vähän siivottiin. Niin ja yritettiin koristella asuntoa sydämen muotoisilla ilmapalloilla, mutta ne olivat jotain vanhentunutta erää ja yli puolet hajosi... Eivätkä ne ihan sydämen muotoisiakaan olleet..
Tein myöskin tämänpäivän jälkkärin ja ruuan kastikkeen valmiiksi.




No sain mä Rasmukselta lahjan, suklaata, kukkia ja kortti ♥
Itse en ollut kerennyt löytää mitään, joten ´´lahjani`` oli se, että siivosin hänenkin osuuden ja Rasmus olikin tähän oikein tyytyväinen rankan työpäivän jälkeen.


Me tavallaan vietettiinkin tätä ystävänpäivää tänään, kun äitini ja veljeni tuli kylään.
Oli ihanaa olla Kevinin kanssa juna-asemalla vastassa, kun poikakin näki, että mummi tulee oikeasti junasta.
Meillä herkuteltiinkin samantien ruishamppareilla ja kaikille maistui oikein hyvin.
Olin myöskin koonnut ystävänpäiväteemaan sopivia karkkeja naposteltavaksi ja nekin hupeni yllättävän nopeaan.



Ennen Kevinin päikkäreitä veljeni lähti treeneihin ja pojan mentyä nukkumaan lähdin kierrätäämään äiskää ja näyttämään seutua. No minä + äiti kaupoilla niin eihän sieltä ikinä pääse tyhjinkäsin pois!
Ja äiskä vielä eilen marisi, kun ei ole kerennyt kaupoille ostamaan ´´tuliaisia``, no nyt hän saikin törsättyä minuun ja Keviniin sen parisataa hyvinkin nopeaan.. Minun löydöt esittelen myöhemmin, sillä olen niihin niin rakastunut, että ne vaativat oman postauksensa.
Kevinille löytyi kolme hauskaa kirjaa.
Kun kirja on kiinni, se pysyy neljällä renkaalla pystyssä


Tota koiraa pystyy heiluttaa sormineen kirjan takapuolelta

Kun päästiin takaisin meille, heräili Kevinkin jo uniltaan ja pääsi penkomaan omaa yllätyspussiaan.
Sitten päästiinkiin ihanan vaalenapunaisen jälkkärin kimppuun. Olin eilen tehnyt siis pitkästä aikaa mansikkarahkaa.



Neljän aikaan äiti sitten joutuikin jo taas lähtemään. Hän oli meillä sen 4½ tuntia, mutta tuntui, kuin olisi ollut vain kaksi tuntia. Itkuhan siinä taas pääsi, kun katsoin äiskän junan lähtevän liikkeelle.
Onneksi äiskällä on nyt nippu lippuja ja hän tuleekin taas kahden viikon päästä!
Ainiin, en saanut mihkään välikköön mahtumaan, mutta olihan meilläkin äiskälle pieni ylläri. Askartelin ystävänpäiväkortin. Sisällä on kaksi ihanaa runoa ja Kevinin piirrustus.
Lisäksi Kevinin valitsema pupu avaimenperä.


Illasta tiedossa rentoutumista saunan, kiuasmakkaran, herkkujen ja putouksen merkeissä!

Kuinka te vietitte ystävänpäivää?
Onko koko päivä turhaa jenkki huuhaata? Vaiko aivan ihana rakkauden hehkutus päivä?