31.1.2014

Päivärytmin muutos

Kevinin rytmi on ollut aikaisemmin tämä:

• Herätään klo: 8.30
 --> aamupuuro

• lämmin ruoka klo: 10
  --> päiväunille

• herännyt klo: 12-13
  --> välipala

• lämmin ruoka klo: 15.30
  --> päiväunille

• herännyt klo: 18
  --> välipala

• iltapuuro klo: 20

• yöunille klo: 21


Kevin ei enään aikoihin nukkunut ekoilla päiväunilla, vaan oleili vaan rauhakseen sängyssään, leikki unileluilla ja höpötteli.
24.1 alettiin sitten muuttamaan päivärytmiä. Mentiin ihan fiilispohjalta ja kirjailin ylös uniaikoja.
Fiilispohjalla tarkoitan sitä, että ei oltu ennalta mietitty tiettyä uniaikaa, vaan tarkkailtiin milloin Kevin vaikuttaa väsyneeltä, milloin liian väsyneeltä jne.

Alkuun oli tosi rankkaa, kun ei tiennyt välillä kiukkuaako poika väsyä vai jotain muuta, välillä kokeiltiin unia, mutta ei sitten väsyttänytkään ja hetkenpäästä oltiinkin jo ihan yliväsyneitä kuitenkin.
Ei pystynyt sopimaan mitään menoja tarkkaan, koska ei tiennyt milloin lapsi nukkuu.
Aika äkkiä kuitenkin alkoi tasaantumaan.
Alkuun unet alkoivat klo: 12-14 välillä ja kestivät n. tunnin. Joka on kyllä ihan liian vähän tuolle meidän hulivilille, jollekin lapsellehan voi ihan hyvin riittää tunnin unet päivässä, en väitä sitä. Mutta ainakin Kevin tarvitsee sen 2-3 tuntia.
Sitten aloitus välikkö pieneni klo: 12.30-13.30 välille ja unet kestivät tunnista puoleentoistatuntia.
Lopulliseksi univäliksi tasaantui klo: 13-15/15.30

Uusi päivärytmi onkin nyt siis aika samanlainen kuin edellinen, koska ruokailuja ei jouduttu juurikaan siirtelemään.

• Herätään klo: 8.30
  --> aamupuuro

• lämmin ruoka klo: 10.30-11 välillä

• välipala klo: 12.45

• päiväunet klo: 13-15/15.30

• lämminruoka klo: 15.30-16 välillä

• välipala klo: 18

• iltapuuro klo: 20

• yöunille klo: 21

Tämä on nyt hyvä näin ja toivottavasti tällä mennään sinne päiväkodin aloitukseen asti!
Vähän totuttelua tietysti minullekin, kun ennen on ollut suunnilleen viisi tuntia ´´vapaata aikaa`` eli siis Kevin nukkunut ja minä olen voinut katsoa rauhassa nauhotuksia telkusta, tehdä hommia koneella, siivoilla yms. Nyt ei olekaan kun se pari tuntia.
Hassua muutenkin, että Kevin nukkuu nyt juuri tässä välissä, missä yleensä on ollut pisin leikki- ja ulkoilu aika.

28.1.2014

Hyvää asiakaspalvelua

postauksen ulkoilukuvat ovat viimeviikonlopulta.

Viikko kuulumisten kirjoittaminen tuntuu nykyään hirveän raskailta, kun tuntuu, ettei ole muuta kuin valitettavaa.
Teenkin nyt kuitenkin niin, että kirjoitan tähän vain eilisen ja tämän kamalan päivän, josko saisin loppuviikosta kirjoittaa mukavia kuulumisia? Ainakin tiedossa on kivaa puuhaa muille päiville.

Eilen oli tosiaan aivan kamala päivä.
Kevinillä on uhma päällä, joka tuo tietysti lisä haastetta muutenkin epäonnistuneeseen päivään.
Aamusta mulla lohkesi takahampaasta kokonainen kulma. Ikinä ennen ei ole lohkeillut mitään ja menin ihan shokkiin. Alku järkytyksestä kun selvisin, soitin hammaslääkäriin varatakseni aikaa.
Eikös siellä vastaa joku viron ihme (anteeksi vain, mulla ei ole virolaisista asiakaspalvelijoista yhtään hyvää kokemusta..) Eikä ole siis vieläkään.
Kerroin hänelle että minulta lohkesi äsken hampaasta pala ja en voi syödä tai juoda mitään, kun siihin vihloo ja jomottaa. No hän sitten sanoi että voin heti tulla sinne tarkistukseen ja kerroin, että en tänään pääse mitenkään koska en saa lapselle näin äkkiä hoitajaa.
Nainen puhelimessa sitten alkoi tiuskimaan, että ei se hänen vika ole jos mulla on lapsi ja hammas lohjennut. Vastasin ettei tietenkään, mutta voisiko saada jonkun muun ajan, tämä päivä ei käy vaikka kuinka haluaisin.
Jotain hän sielä mumisi ja sanoi sitten keskiviikolle ajan johon heti vastasin myöntävästi.
Kappas vaan kun hetkenkuluttua sitä aikaa ei enään voitukkaan mulle varata.
Sitten hän käski minun soittaa seuraavana aamuna päivystykseen ja luulin asian olevan sillä ok.
No eipä kuitenkaan, kun hän alkoi sönkkäämään jotain maaliskuun loppupuolesta, johon minä keskeytin, että en todellakaan odota sinne asti syömättä ja juomatta kun hammastani todella vihloo ja jomottaa, se on saatava kuntoon.
Mitä tekee viron ihme? No alkaa huutamaan mulle täyttä päätä, suorastaan raivosi.
Kun vihdoin sain suun vuoroa sanoin ´´kuule äläppä varaile yhtään mitään, minä soitan huomen aamulla ja varaan sen ajan. Ja kuule, sinä olet ihan väärällä alalla!`` Tämän jälkeen en jäänyt enään kuuntelemaan yhtään mitään vaan katkaisin puhelun.
Perään sain tekstiviestin: ´´Hei Petra ********. Sinulle on varattu hammashoitoaika 24.3.2014 klo 16.30. Hammashoitola: ********* Lukion Hammashoitola *osoite*.``
Voi luoja mitä toimintaa, enkö juuri pyytänyt olla varaamatta mitään aikaa?!? Toisekseen, emme edes kerenneet puhua mistään kellonajasta, joten hänpäs sitten viisaana vetäisi arviolta jonkun ajan. nice.


Myöhemmin yritin soitella perhesuunnitteluneuvolasta mun labratestien tuloksia, niin numerosta, joka minulle annettiin, vastattiin: ´´valitsemanne numero ei ole käytössä``
MITÄ V***UA?!?
No onneksi tietoni on myös ihan terveyskeskuksessa, sinne on vaan aina ihan peestä jonotella.

Illasta olin jo niin loppu, että teki tuskaa lähteä ulos kylmään tarpomaan kauppaan, mutta pakkohan se oli ryhdistäytyä.





Tänään Heräsin puoli kahdeksan soittamaan uudelleen hammaslääkäriin ja varasin päivystys aikaa. Siellä vastasi vihdoin ystävällinen, rauhallinen nainen, joka ensin kysyi pääsenkö kahdeksalta, olin hetken hiljaa enkä kerennyt sanomaan mitään, kun hän jatkoi ´´vai, se taitaa mennä liian tiukille?``
Kerroin, että mies lähtee Espoosta ajamaan meille lapsen vahdiksi, joten en taida niin pian keretä. Sain sitten ajan 8.20 ja sinne kerkesinkin nipinnapin.
Hammaslääkäri oli ylläri ylläri taas virolainen ja pikkasen kummallinen tapaus hänkin. Ihan mukava kyllä, onneksi. Jälkeenpäin vaan pistää naurattamaan.
Hän ensin kysyi, miksi minulla on jo joku aika ja kerroin edellispäivän puhelustani, johon hän sitten voivotteli, kuinka oli tökeröä käytöstä ollut ja sitten höpötteli avustavan hoitajan kanssa, kuinka puhelimessa hoitajat ei yleensä jaksa odotella selvittääkseen kaiken vaan homma menee liukuhihna tyylillä.
Noh päästiin aloittamaa. Ensimmäinen outo asia: Lääkäri ei kysynyt mitään vaan ruuttasi kaksi puudutuspiikkiä. Ne oli jotain muuta ainetta, kuin ennen, koska maku oli niin hirveä, että meinasin oksentaa. Lääkäri sitten alkaa panikoituneena höösäämään, että ´´ei meillä ei saa sylkeä lattialle, se ei vain käy kuules`` -niin, eipä ollut aikomuskaan...
Sitten hän selitti, kuinka se on vain kestettävä jos puudutuksen haluaa, en saanut suun vuoroa, jotta olisin voinut huomauttaa, etten kyllä edes pyytänyt puudutusta. Toisekseen tiedän, että minulle olisi riittänyt se yksikin piikki.

Toinen mikä oli jokseenkin outoa. Minulla on tapana pitää käsiä tuossa pallean kohdalla ristissä, kun siinä tuolilla pötköttelen, siitä voin varovasti myös välillä korjailla suojalasien asentoa. No sepäs ei tälle lääkärille sopinut yhtään, vaan hän alkoi sitten paasaamaan, että ´´kuuleppas, laitetaan ne kädet ihan rennosti tänne näin *siirteli samalla käsiäni* kun minä tähän tämän tarjottimen laitan niin sinä sitten voisit heitellä kaikki välineet lattialle, voit nostaa kättä täällä sivussa näin *edelleen liikutti kättäni* jos iskee paniikki, niin sitten keskeytetään ja pidetään tauko``
Hymisin vain myöntävään sävyyn ja mietin mielessäni, että ei mulla kyllä mitään paniikkia tai hätää ole ja viimeisimpien havaintojeni mukaan näkönikin toimii yhtä, joten nään kyllä tarjottimen ja työvälineet siinä... No joo silmät siinä sitten valu kuin vesiputous kun lasit paino ripsiä silmiin, pari kertaa hoitaja yritti vaivihkaa korjailla lasieni asentoa, mutta ei se kovin pitkälle koskaan auttanut.

Puudutteet olivat tosiaan jotain ainetta joka ei minulle sovi, tai annostusta oli liikaa sen yhden piikin verran, koska kotimatkalla pelkäsin pyörtyväni. Olo oli kuin todella tukevassa humalassa. Mielessäni ajattelin vain yhtä asiaa, ´´kun mä vaan tonne kauppaan selviin, niin mulla ei oo mitään hätää, sieltä ne löytää mut talteen``
No en onnekis pyörtynyt ja tuo olo helpotti kun pääsi kaupan penkille istumaan hetkeksi.
Kotona huomasin makuaistini kadonneen tunnon mukana ja puoli naamaa roikkuu edelleen.

Noh, pääasia, että lääkäri ja hoitaja oli mukavia, jokseenkin lääkäri vähän huvittava, ja lohkeama saatiin paikattua. Päivystyksellä tosin tehdään aina väliaikaisia paikkailuja, joten pidämme sen eilen saamani ajan, ja siellä sitten tehdään tuo sama homma uudestaan, mutta kestävämmäksi.
Täytyy muistaa kertoa siellä sitten, että vain yksi piikki ja sitä ainetta mitä on ennen käytetty, ei tuota tämän kertaista.

Onko muilla kamalia asiakaspalvelu kokemuksia?

Loppuun vielä pikku note. Rasmus joutui ensimmäistä kertaa itse valikoimaan kaapista Kevinille vaatteet. Yleensä minä valkkaan valmiiksi sohvalle, josta Rasmus sitten vain pukee, mutta nyt tuli niin kiire lähtö, etten kerennyt. Rasmus selviytyi kuitenkin tehtävästä loistavasti!
Olin alkuun jo kerennyt pelätä, että vastassa on jotain todella sekavaa, joka lähtisi heti vaihtoon, mutta ei, oikein yhteensopivat ja siistit vaatteet oli löytynyt.
 
 
Palaan loppuviikosta iloisemmilla kuulumisilla -lupaan! ;)

26.1.2014

Mielipide: Tatuoinnit

Rumentaako tatuoinnit ihmistä?
Tähän on vaikea vastata Kyllä tai Ei, koska mielestäni hillitty määrä tatuointeja ei rumenna, mutta jos niitä on ihan hirveästi tai kasvoissa, niin se ei enään mielestäni ole nättiä.

Esim. Big Brotherissa kilpaillut Jouko olisi paljon paremman näköinen,
jos ei tatuointeja olisi näin paljon & kasvoissa
kuva googlesta


Millaiset tatuoinnit on kauniita?
Sellaiset joilla on jokin merkitys kuvan kantajalle, on kaikkein parhaimpia. Tämä jo siitäkin syystä, ettei sitten myöhemmin kaduta, että tulipas joskus otettua ruma kuva. Toki mieli tarkoituksellisistakin tatuoinneista voi muuttua, mutta niillä on silti aina se tarina olemassa, joka ei muutu.
On kuitenkin myös kauniita kuvia ilman tarkoitusta, mutta kauneus on katsojan silmissä.

Itse en pidä hahmoista, eläimistä tai esim. jos leimataan jonkun artistin/bändin nimi. Mutta en kuitenkaan vältä tällaisia ihmisiä kellä yllämainittuja löytyy, sillä heidän ihossaanhan ne on, joten ei hierrä mun takamusta, itse en näitä ottaisi.

Värilliset vs. värittömät
Värilliset tietysti joissain tapauksissa näyttää kivemmalle, eläväisemmälle, mutta joihinkin kuviin ne ei sovi. Väreissä on myös se haittapuoli, että ne haalistuvat ajankanssa ja niitä saa olla korjailemassa, jos haluaa niiden säilyvän hyvinä.
Toisaalta jotkut kuvat ilman värejä on sekavan näköisiä tai tylsiä.

Tatuoinnin paikka
Mielestäni parhaita paikkoja ovat sellaiset, mistä ne saa piiloon tarvittaessa. Jos kuva on kovin henkilökohtainen, kannattaa paikaksi varmaan valita sellainen, mistä se ei tule muille näkymään.
Itse suosin paikkoja joissa kuva näkyy tietyllä vaatetuksella, mutta saa peitettyä esim. paidalla.
Asiakaspalvelussa on varmasti myöskin suotavaa, että musteet saa piiloon. Toisaalta, sen ei pitäisi asiakkaille kuulua millään lailla, eikä tällaiselle asiakaspalvelijalle pitäisi tehdä mitään eroa sellaisen kanssa, jolla ei kuvia ole. Eihän se iho likainen ole, vaikka siinä jotain ´´ylimääräistä`` onkin. Kuitenkin esim. vanhushoidossa, vanhempi ikäpolvi saattaa katsoa pahalla ja leimattu hoitaja voi saada kuulla useita tarinoita, jotka alkaa ´´ei silloin meidän aikana...`` tai muuta vastaavaa.

Tatuoinnin teko
Ehdottomasti ammattilaiselle!
Hygieninen paikka, tekijänä ammattilainen ja kunnon vehkeet millä tehdään, hyvät hoito-ohjeet mukaan ja niiden noudattaminen!
Jos nämä asiat ei ole kunnossa, voi tulos olla mitä vain, en väitä että aina menisi pieleen, mutta suuren suuri riskihän siinä on, että esim. värit leviää tai alue tulehtuu yms.

Rehellisesti. Tiedän mistä puhun. Minäkin olen ollut suoraan sanoen idiootti nuori.
Hävettää edes kertoa tästä, mutta toivon, että jos tänne eksyy joitain nuoria, te/he tajuaisi olla tekemättä samaa virhettä.
Eli siis: saatiinpa kerran kaverin kanssa päähämme alkaa vääntämään itse mulle ´´tatuointeja``,
välineinä oli desinfiointi pullo, vanulappuja, neula ja jotain mustetta, olisiko ollut nestemäistä mustaa kajalia (?).
Juuri tehtynä, tähdestä ei ´´vanhaa`` kuvaa ole, mutta meni siis aivan arveksi

Kaveri taiteili olkapäähäni tähden, niskaani nuotit ja alaselkääni sydämen epämääräisillä liehukkeilla.
Alkuun ne olikin ihan jees. Mulla oli todella tuuria matkassa, sillä mikään ei tulehtunut.
Kuitenkin aika pian alaselästä lähti kaikki värit ja jäljelle jäi elinikäiset arvet, joista ei saa mitään selvää.
Tähdestäkin lähti värit ja hölmöinä uusittiin päälle kolme kertaa ja aina vain värit lähti pois. Tilalla tähden muotoinen arpi, josta sai myöhemmin kuulla kettuilua enemmän, kuin tarpeeksi.
Niskassa olevat nuotit onnistui, tiedä sitten miten se on mahdollista, mutta siellä ne ovat edelleen ja siistin näköisinä. SILTI: älkää menkö itse söhertämään mitään!



Sykerö juuri tehtynä

Sykerö tänäpäivänä.
Salama vähän hämää, joten tuo oikeanpuoleinen on lähempänä sitä miltä luonnossa näyttää

No Kevin syntyi ja olin aikoja sitten, joskus ala-asteella päättänyt jo, että kun saan lapsia, haluan ottaa ranteeseeni tassunjäljen, jonka sisään tulisi lapsen etunimen ensimmäinen kirjain.
Näin teinkin.
Ensimmäinen oikea tatuointini. Siinäkin kuitenkin kävi jotain, sillä jouduin uusia sen kertaalleen, koska siitä lähti paikoittain mustetta pois ja vieläkään en ole tyytyväinen. Noh, josko korjauttelen sitä sitten taas seuraavalla kerralla, ei se nyt niin pahasti haalistunut ole.
Juuri tehtynä, nykyään haaleampi

Toinen tatuointini olikin sitten aika pakko rako, koska en yksinkertaisesti kehdannut enään kulkea olkapää paljaana, josta loisti tähtiarpi.
Luojan kiitos, sen sai tosi hyvin piiloon oikealla tatuoinnilla, joka myöskin onnistui tosi hyvin, vaikka siinä on värejäkin.
Olin alun perin halunnut ottaa ´´usko toivo rakkaus`` kiinalaisilla merkeillä niskaan pystyyn, mutta Rasmus ilmoitti, että hänen exällään on niin, joten enpäs sitten viitsinytkään.
Näinpä yhdistin nuo sanat englannin kielellä tähän kuvaan.


Onko kuvillani merkitys?
Kyllä. Kaikilla paitsi sillä tähdellä ja epämääräisellä sykeröllä alaselässä.
Kukin varmasti ymmärtää tassun merkityksen ja kahta muuta en ala avaamaan sen enempää ;)
Muille ne on vaan kuvia, minulle niillä on merkitys ja hyvä niin.

Onko suunnitelmissa lisää kuvia?
Kyllä. Yksi isompi juttu, jolla myöskin tulee olemaan merkitys.
Paikkana kylki, ajankohta vielä epäselvä - sitten kun kaikki makkarat olen saanut pois.
Kuvaa en vielä paljasta, se jääköön yllätykseksi.


Paikat olen siis valinnut juurikin niin, että saan kuvat piiloon tarvittaessa. Olkapäähän on helppo, sellainen paita vain, missä on vähän hihaa. Kylkikin tulee olemaan helppo, eihän se paidan alta näy. Niskassa olevat nuotit eivät näy juuri minkään paidan kanssa ja lisäksi hiuksetkin roikkuu edessä. Ranne on vähän haastavampi, mutta siihin auttaa pitkähihainen, tai jos on liian kuuma sellaiselle, niin hätätilassa siihin saa sellaisen... hmm sanotaankohan niitä hikirannekkeiksi? Ennen ristiäisiä pidin siinä solmittavaa hiuspantaa (kankainen), koska paljastimme nimen vasta silloin, niin ei haluttu että edes kirjainta tiedetään.
Ranteessa hyviä hämääviä juttuja on esim. kello, jos kuvaa ei tarvitse saada täysin piiloon.

Jos joku miettii, sattuuko tatuoinnin ottaminen, niin tähän ei todellakaan voi sanoa juuta eikä jaata, koska se riippuu niin paljon ihmisen kipukynnyksestä sekä tatuoitavasta paikasta.
Itse en kuitenkaan lähtisi suosittelemaan mitään puudutuksia. Jotkut käyttävät esim. emlaa ennen tatuoimista, mutta mielipiteeni on se, että se on oma valinta ottaa se kuva ja silloin on myös kestettävä sen seuraus. Jotkut vertaavat synnytykseen, että otathan siinäkin kivunlievityksiä. Jasso. ihan eri asia!
No itseäni ei ole mitkään noista sattunut, vaikka ranteessa olevakin on luun päällä (joka yleensä kuulemma sattuu eniten). Mutta ihan vertailuna, niin kivuttomampaa tatuoiminen liikkeessä on, kuin kotikonstein kaiverrus.. tai no vaikka sitten se synnytys ;)

Nyt haluan kuulla teidän mielipiteitä näistä aiheista!
Millaisia tatuointeja teiltä löytyy ja mistä?

24.1.2014

Millaista elämäni olisi...

... jos Keviniä ei olisi?

Sitähän on vaikea varmuudella sanoa, mutta mitä luulisin?

Olisin opiskelemassa lapsi- ja perhetyön perustutkintoa kolmannella luokalla, valmistuisin kesällä.
Ilmeisesti tuskailisin nyt portfolion ja opinnäytetyön kanssa, mitä vanhojen luokkalaisteni puuhia seuraillut.
Asuisin varmaan edelleen opiston kampuksella asuntolassa viikot ja viikonloppuisin ravaisin Kouvolaan.

Koulupäivien jälkeen näkisin kavereita ja tekisin koulujuttuja.
Viikonloppuisin näkisin Kouvolassa olevia kavereita ja todennäköisesti kävisin baareissakin reippaasti useammin, kuin mitä nyt käyn.
Olisin vapaa menemään miten tykkään - ja varmaan menisinkin paljo kelloa katsomatta.

Tuskailisin mahamakkaran kanssa, jota ei edes oikeasti olisi, ainakin jos tähän nykyiseen vertaa..
Mulla olisi arveton vatsa, reidet, peppu.
En olisi vastuussa kenestäkään muusta, kuin itsestäni.
Perhekyselytietoihin kirjoittaisin edelleen vain äidin ja veljen.

Kuvittelisin olevani kovinkin vastuullinen ja aikuinen, koska ´´olenhan täysi-ikäinen``, vaikka todellisuudessa mulla ei olisi pienintä aavistustakaan mitä nuo käsitteet tulevat vielä olemaan!

Tätä blogia ei olisi olemassa, koska en tietäisi edes mistä kirjoittaa, tylsistä koulupäivistänikö? vai viikonlopun kännisekoiluista?
No väliäkö sillä, koska en varmaan edes tietäisi koko blogimaailmasta, jonne eksyin muiden äiti-ihmisten blogien kautta.

Olisinko edelleen Rasmuksen kanssa? Pakko sanoa, että en usko. En todellakaan meinaa, että me oltaisiin yhdessä vain lapsen takia, mutta oltaisiin varmaan huonoina hetkinä annettu jo periksi, jos ei olisi ollut jotain mikä pysäyttää miettimään mikä on tärkeintä.
En varmaan olisi vakituisessa suhteessa kenenkään kanssa. Ei mun pinna riittäisi, eihän se riittänyt ennen Rasmustakaan.

Tulevaisuudessa ei häämöttäisi muuta, kuin työntekoa lasten parissa ja varmasti pitäisin siitä työstä, edelleen ajatuksena ´´vaihdan ammattia sitten, kun kotonakin on tällaisia kiljukauloja``
Kävisin siis töissä, asuisin jossain yksiössä akselilla Helsinki-Vantaa-Espoo, seuranani ehkä joku häkkieläin. Haaveilisin varmasti aina välillä omasta pienestä perheestä, mutta nauttisin vapaudestani.

Vaikka välillä kaipaankin sitä vapautta, mikä minulla olisi ilman lasta, en silti vaihtaisi pois päivääkään, jonka saan viettää tuon maailman täydellisimmän ihmeen kanssa, uhmapuuskista huolimatta ♥
Loppujenlopuksi, multa puuttuisi maailman rakkain asia, joku joka pitää järjissä huonoina aikoina, joku joka rakastaa takaisin täysillä ja vilpittömästi, joku josta voin olla maailman onnellisin ja ylpein, joku joka antaa merkityksen olemassaololleni.
En olisi äiti - en olisi läheskään näin hyvä ja kokonainen, kuin nyt olen.



23.1.2014

Hässäkkää kuulumisissa

Nyt on luvassa jotain todella sekavaa, jonka aloitan nyt kolmatta kertaa alusta, koska ajatus ei liiku mihinkään suuntaan.
Blogipuolessa en ole saanut mitään aikasiksi. En ole saanut luettua muiden postauksia, vaikka se onkin lemppari ajanvietettäni, en ole saanut luonnosteltua omia kirjoituksia, saatika sitten kirjoittanut mitään.
Syy on yksinkertainen: Ei ole ollut aikaa.
Mulla on kasa luonnoksia, joita en ole saanut viimeisteltyä - jokaisesta puuttuu joko videota, kuvia tai tekstiä - enemmän tai vähemmän.
Nyt on kuitenkin pakko yrittää saada edes jotain aikasiksi ja kertoa miksi meillä on niin hässäkkää.

Syitä on kaksi:
Kevin siirtyi maanantaina pois pinnasängystä. Yöt ovat menneet täydellisesti mutta päivät, noh, ei niin hyvin.
Päiväuniin on vaikuttanut mm. se, että Kevinillä on menossa rytmin muutos. Ennen hän on nukkunut kahdet unet, klo: 10-13 ja klo: 16-18 eli yhteensä n.5h
Pitkään aikaan ei ole nuo ensimmäiset oikein sujunut, mutta olen pistänyt aina hampaiden tulon piikkiin. No nyt ei kyllä pitäisi hampaita olla tulossa, mutta silti ei ole nukuttanut. Yhtenä päivänä Kevin oli tarpeeksi väsy vasta kahden aikaan ja puoli kolme jo ihan liian väsy. Luulisinkin, että ollaan menossa siihin, että hän nukkuisi yhdet unet, jotka alkaisi siinä 13.30-14 välillä ja kestäisi 2-3h.
Nyt on kuitenkin ollut päivisin kaikkea puuhaa niin ei olla päästy oikein rytmiin kiinni.
(Sängyn vaihdostakin on tulossa juttua jossain vaiheessa)
Kevinin perus reaktio kun komennan jostain...

Tämä päivä on porskutettu erittäin kiukkuisissä tunnelmissa, 45 minuutin unilla.
Meillä oli vieraina Jenni ja Vili (7kk), mutta lapset olivat niin väsyjä, että saatiin todella huutaa, että saatiin edes jotain juteltua.
Jos lapset sattuivat vaikka hetkeksi rauhoittumaan, niin toinen kun aloitti taas itkun niin tietysti toinen ryhtyi perässä.
Vieraiden ollessa meillä Kevin ei tietysti malttanut nukkua ja sitten kun he lähtivät, oli Kevinin väsymys mennyt jo aivan yli.
Puki ihan itse mun paidan päälleen.

Toivon todella, että saataisiin pian tasaantumaan nämä päivät, sillä en saa mitään tehtyä, kun toinen vain kiukuttelee, lisäksi Dita aiheuttaa lisäpuuhaa päivittäin ja iltaisin ei Rasmuksestakaan paljon iloa ole, kun on niin pahallapäällä töiden takia, joten pyöritän tätä palettia aikapaljon yksin.
Näinpä en ole kerennyt yhtään jumppailemaankaan hetkeen ja se lisää ärsytystasoani vielä vähän lisää.
Pakko nostaa hattua yksinhuoltajille, ihan todella. Uhma lapsen kanssa sitä vaan alkaa miettimään, miten jaksaisi jos ei ihan oikeasti olisi ketään kelle voisi edes välillä nakittaa lapsen vahti vuoroa.

Loppuun vielä viimeisempiä ostoksia, koska en tiedä milloin seuraavaksi kirjoittelen kuulumisia, joihin nuo voisin liittää.
Kevin sai valita itse yhdellä kauppareissulla uuden pehmon (annoin kolme vaihtoehtoa) ja hän valitsi pikku seepran

Vatkainkin päätti hajota, joten oli ostettava uusi..

Todella kätevä saippua pumppu, kun ei tarvitse koskea siihin ollenkaan! Ihanan hygieninen keittiöön

Osui alennuksessa vastaan lego paketti missä oli nämä neljä elukkaa ja 8 palasta


- Yritän päästä tekemään loppuun keskeneräisiä postauksia mahdollisimman pian!

21.1.2014

Kevinin huone ´´remppa``

 
Mua on alusta asti inhottanut, kun Kevinin huoneen maalauskin jäi samantien kesken, kun viisas mies Rasmus maalikaupassa väitti, että ´´riittää riittää, ihan helposti!`` vaikka väitin vastaan niin sillä mentiin, no ei riittänyt ei, ´´hups, tää loppukin kesken``.
Uupumaan jäi siis yksi kokonainen iso seinä, sekä pienempi seinä katonrajasta, todella järkyttävän näköinen!
Noh sitten mua alkoi kyllästyttämään sekin, kun huoneessa ei ole mitään ´´teemaa`` siellä on vaan kaiken väristä roinaa sikin sokin. Näinpä keksin haluta huoneesta satumetsä aiheisen, Kevin kun ei vielä osaa mielipidettään kertoa.
Tästä koko ajatus lähti liikkeelle!


Kevinin kattolamppu


Ensimmäisenä suunnittelin huolella koko kokonaisuuden, vaihdoin järjestystä ja tein ostoslistaa & tilauksia.
Huoneessa paikkaa ei vaihtanut muu, kuin sänky ja seinällä olevat hylly, kello, lamppu ja enkeli. Yksi iso taulu lähti loppupeleissä kokonaan pois ja pikkutaulutkin sioteltiin uusiksi.
Tilasin netistä kaksi sisustus-/seinätarra pakkausta, toisessa on pöllöjä päällekkäin ja se on samalla pituusmitta ja toisessa on viidakon elukoita.
IKEA:n sivuilta löysin leluille fiksumman säilytys systeemin ja niitä ostaessani tarttui mukaan myös satumetsä teemaan loistavasti sopiva matto!

VANHA - UUSI lelujen järjestely


 
Seuraavana vuorossa olikin maalien osto, maalaus ja seinätarrojen kiinnitys. Tarrat sain onneksi heti kiinnitettyä, koska sitä seinää, johon ne tulivat, ei tarvinut enään maalata (muutakuin pienet ruuvien paikat)

 
Kun seinämaali oli kuivunut, päästiin hahmottelemaan maalattavaa puuta. Rasmus oli sen kertaalleen jo hahmoteltu ihan huvikseen, ennen maalausta, maalauksen jälkeen piti uudelleen, mutta tarkemmin, piirrellä ensin lyijykynällä ja sitten maaleilla päälle. Rasmus veti ensimmäisen kerroksen ja minä tein vahvituksen päälle, minä myöskin hoidin lehtien maalaamiset, sekä loppu silauksena tuhrujen peittelyn ja lyikkäri jälkien kumittelun.


Päätin myöskin tilailla uudet verhot huoneeseen, koska mua ärsytti, että huoneessa oli edelleen yksi juttu, joka ei ´´sopinut`` muihin väreihin: tummansininen sohva. Näinpä ajattelin, että tulee helpommaksi hankkia sinne jotain joka on samaa väriä, kuin etsiä uusi vuodesohva.
Tummansinistä kappaa en kuitenkaan onnistunut löytämään, mutta sitten tajusin, että edellinenkin ´´kappa`` oli oikeasti sivuverho, jonka olin taittanut kahtiin. Onneksi tummansiniset sivuverhot löytyivät ja otin ne pisimmässä mitassa mitä sai, joten yksi verho riittää kapaksi ja joskus tulevaisuudessa, kun Kevin ei enään kiinnostu repimään verhoja, voin käyttää niitä myös niin, niin kuin niitä ´´kuuluu``.
Lisäksi tilasin pojan sänkyyn vihdoin kunnon päiväpeiton, tähän mennessä sen virkaa on toimittanut tummansininen lammaskuvioinen viltti. Nyt sain väreiltään sopivan erittäin ihanan kunnollisen peiton ja viltti toimii päiväunilla peittona, niin sänky pysyy pedattuna kokoaika.
Nämä tilaukset tein ellokselta.
päiväpeitossa menee kohokuviolla köynnöstä ja puunlehtiä, ne ei vaan oikein kuvaan erotu, kun on samaa väriä koko peitto

Loppuun vielä kuvat kokonaisuudesta vanhalla sekä uudella järjestyksellä.
VANHA

VANHA
UUSI pinnasängyllä

UUSI pinnasängyllä

UUSI jatkettavalla sängyllä

Tykkään uudistuneesta huoneesta tosi tosi paljon! Mitäs te tykkäätte?

19.1.2014

HopLop

Käytiin eilen ensimmäistä kertaa HopLop:ssa.
En ala sen enempää jauhamaan, minkälainen paikka on, sillä moni varmastikin tietää, ja jos ei, niin HopLopin sivuilta löytyy kivasti tietoa.

Me jouduttiin menemään pakettiautolla ja Kevinistä oli hurjan jännää olla auton kyydissä, kun näki ulos niin hyvin!
Itseäni vähän hirvitti, en tiedä miksi, mutta hieman pelkään olla isojen autojen kyydissä enkä varmasti uskalla itse sellaista ajaa!

Olin puheiden perusteella ajatellut HopLopin ihan erilaiseksi paikaksi ja kaikki luuloni ja mielikuvani osoittautui täysin vääriksi heti kun päästiin eteisaulaan.
Naulakoita olisi saanut olla enemmän, ja näinpä mekin päädyttiin lopulta sullomaan vaatteemme lukolliseen kaappiin.
Riisumisen jälkeen päästiin jonottamaan pitkään ja hitaasti etenevään kahvilan jonoon, jotta päästiin maksamaan Kevinin leikkihetki. Ei kyllä todella ollut hinnalla pilattu reissu!
Jonotuksessa Kevinillä meni lievästi sanoen hermo, kun pieni näki niin paljon kaikkea jännää ja kivaa ja olisi heti halunnut päästä riekkumaan.


Aloitettiin pienten kiipeilyradalta, siellä oikeastaan temuttiinkin suurinosa ajasta.
Onneksi noihin sai aikuisetkin mennä, sillä tuo hurjapää olisi tullut monestakin paikkaa jo niskat taitoksillaan. Hän mm. yritti kiivetä kierreliukumäen kaiteen yli, loikata pääedeltä sellaiseen reikään ja vaikka mitä.
Ihan alkuun Kevin vähän ujosteli, että voiko sinne oikeasti mennä kiipeilemään, mutta parin kehoituksen jälkeen pikku miestä ei pysäyttänyt enään mikään!




Kaikkein hauskinta pojasta oli ihan vaan mennä paikasta toiseen radoilla sekä erilaiset liukumäet!
Tuolla Kevin itseasiassa saikin ensimmäistä kertaa laskea ihan itse sellaisen pikku mäen pallomereen, Rasmus lähetti ja minä otin alhaalla kopin, ja rakkaalla oli niin hurjan hauskaa!

Käytiin myös ihmettelemässä sellaista isompaa, isommille tarkoitettua rataa, mutta sielä oli niin kova vilinä isommista lapsista, että päätettiin jättää suosiolla se seikkailu väliin.
Olisi hyvä, jos tuollaisissa paikoissa olisi juoksu kielto...
Pikkuradan lisäksi sellaisia paikkoja missä oli hauska ja hyvä olla, oli ihan perus pomppulinna sekä sellainen mitä en ole koskaan ennen edes nähnyt. Se oli samaa pomppu materiaalia, mutta siellä oli myös portaat ylätasanteelle ja liukumäki. Se oli Kevinistä ehkä paras.




Loppupuolella Rasmus lähti jonottamaan välipalaa ja kahvia ja me jäätiin Kevinin kanssa johonkin aitaukseen mikä oli ilmeisesti ihan pienille tarkoitettu, kun siinä oli puuhamatto ja mini pallomeri ja joku mökki. No siinä riehui pari isompaa lasta ja minua ihan hirvitti, kun Kevin lähti niiden riekuntaa mukaan. Siellä he kiljui kilpaa ja juoksenteli ympäriinsä. Yhdessä vaiheessa Kevin taisi vähän ´´pilata`` toisten leikit menemällä sinne mökkiin, kun eräs poika alkoi tökkimään ja osoittelemaan Keviniä ja selitti toiselle tytölle jotain. Haastavan tilanteesta teki se, että lasten omat vanhemmat eivät olleet lähettyvillä ja lapset ei puhunut sanaakaan suomea. Huhuilin sitten Keviniä tulemaan luokseni - turhaan. No eipä siinä hyvin Kevin pärjäsi isompienkin leikeissä ja nyt jännittää taas astetta vähemmän puolenvuoden päästä alkava tarha.



Kahvihetkestä ei meinannut tulla mitään, kun Kevin ei olisi malttanut istua aloillaan.
Oli kyllä ihan hurjan kiva ilta vaikka aamu ja aamupäivä olikin todella haastavia taas.
Saatiin kulutettua HopLopissa kaksi tuntia, joka meni tosi nopeasti, pakko mennä pian uudestaan!
Kaikkein parasta oli nähdä, kuinka Kevin nautti ja sai purettua energiaa ♥



Oli ihan huippu ilta ja känkkäränkkäkin jäi pois kyydistä, vaikka vedettiin yhden tunnin unilla koko päivä!