30.9.2013

Tuleva asuntomme

On nyt löytynyt!
Olen pahoillani, etten eilen kirjoittanut mitään vaikka lupasin. Syy on yksinkertaisesti se, että tänään käytiin katsomassa asuntoa, joten en halunnut eilen tehdä asunnosta/sen etsinnästä turhaan mitään tynkäpostausta. Tästä nyt sitten taas tulikin kilometripostaus!

26.9 Sain viestin vvo:lta, että heillä on tarjota asuntoa meille.
Olin edellispäivänä laajentanut hakuun yhden kerrostalon, vaikka alkuun kerrostalon ei pitänyt tulla kysymykseenkään. Mutta tämä kerrostalo oli niin niin hyvältä paikalta, että olisi ollut idioottimaista olla lisäämättä sitä.
No tätä kerrostaloahan meille sitten tarjottiin.

Asunto on Vantaalta,
3H+K+S,  lasitettu iso parveke
70.5 neliötä
Kuten mainitsin, kerrostalo, kakkoskerros ja hissillä pääsee näppärästi, ilman, että tarvisi yhen yhtään porrasta mennä (niinkuin nykysessä asunnossa on aina vähintään nuo kahdet porraspätkät.)

Palvelut on aivan vieressä:
apteekki 0,5km
kioski 0,5km
linja-autoasema 0,3km
linja-autopysäkki 0,1km
lähikauppa 0,5km
ostoskeskus 0,5km
juna-asema 0,3km
terppa 0,5km
päiväkoti 0,1km (+pientä ekstraa, aiheesta alempana)
ja paljon muuta, siinä ne meille tärkeimmät.

Tykästyin heti asunnon pohjakuvaan, vaikka siinä häiritsikin kaksi asiaa.
Ensiksi, miksi hitossa parvekkeelle kuljetaan makkarin kautta?!?
Toiseksi, usein saunallisissa asunnoissa on pikku vessa sekä kylppärin yhteydessä vessa, tässä ei erillistä wc:tä ole.
Noh ollaan pärjätty tähänkin asti yhdellä pöntöllä, miksei pärjättäisi jatkossa, onpahan vähemmän siivottavaa!
Ja ehkäpä siihin parvekkeelle kulkuunkin tottuu.. Muistaa vaan pedata joka aamu sängyn, niin eipä ole vierailla sitten edes mitään nähtävää meidän makkarissa.

27.9 Tuli soitto vvo:lta, että milloin halutaan mennä katsomaan asuntoa, sanoin, että joko heti tänään tai viimeistään maanantaina heti aamupäivästä, sillä jos me se otetaan, niin meidän on kerittävä irtisanoa nykyinen asunto ennen ensimmäistä päivää.
Esittelijä oli ymmärtäväinen ja soitti asunnon nykyisille asukkaille.
Sen jälkeen hän soitti minulle uudestaan ja sanoi, että asukkailla on kyllä muutto sielä pahasti kesken mutta voidaan käydä maanantaina kymmeneltä.
Sovittiin tapaaminen rapun eteen.

30.9
Lähtö/matka
Minun mummi ja pappa tuli meille aamulla klo 8 vahtimaan Keviniä meidän reissun ajaksi.
Sinnepäin mentäessä olin unenpöpperössä näpytellyt navigaattoriin osoitteen pikkasen väärin, ja huomasin sen vasta sielä väärän osotteen parkkipaikalla. No onneksi sieltä ei ollut oikeaan osotteeseen, kun 12min. matka.
Tai siis, olisi ollut, jos ei olisi ollut tietöitä. Jouduttiin kiertelemään ihan ihme reittejä ja vielä, kun alue oli suhteellisen vierasta noin niinkun autolla ajettaen. Esittelijäkin soitti, että ollaanko tulossa (itse en voinut hänelle soittaa, kun ei ollut numeroa ja navigaattori kännykästä päällä) ja hän sitte neuvoi, kuinka päästään kiertämään se tietyö.
Päästiin perille parkkipaikalle ja alueella oli monta kerrostaloa. Lähdettiin tietty ihan vika suuntaan ja näinollen kierrettiinkin sitte kaikki raput. Oikea rappu olisikin ollut heti parkkiksen edessä.

Asunnon katsominen
Asunnosta ei tullut otettua kuvia, jotenkin vain unohtui siinä hässäkässä, vaikka varmasti poismuuttavat asukkaat olisi antanut kuvata, koska ei sielä juuri heidän tavaroitaankaan ollut, lähinnä enään siivoilivat.
Asunto oli ihana! Todella tilava ja avara.
Edelliset asukkaat kysyi, laittavatko he keittiön tasoon sen kaapin takaisin, vai tuleeko meiltä tiskikone, tosi hyvä niin ei tarvi meidän sitte alkaa taas purkamaan sitä, meiltä kun tosiaan tulee tiskikone.
Eteisessä oli tilavat/isot kaapit.
Kylpyhuone oli myös tilava, tilaa pesutornille, pyykkikaappi (kaappi, jossa on likapyykki korit),
pönttö, suihku ja sauna. Sauna oli pieni, mutta tarpeeksi iso meille.
Keittiö oli aivan ihana. kaapit oli kirkassävyistä ruskeaa puuta, iso jääkaappi ja pakastin päällekkäin, paljon taso- ja kaappi tilaa.
Olohuone oli valtava! En edes tiedä, millä me se koko tila saadaan täytettyä, kun ei meidän tv-tasot&vitriini, tietokonepöytä ja sohva niin paljoa tilaa vie. No ehkä kissan kiipeilypuun laajennus auttaa!
Molemmissa makuuhuoneissa oli myöskin tilavat kaapit. Sekä tasotilaa, että rekkitilaa.
´´Meidän makuuhuoneesta`` eli siis siitä pienemmästä, on tosiaan kulku parvekkeelle, joka oli hmm iso? En edes keksi sanaa kuvaamaan sitä kokoa, kun olohuonekin oli jo valtava...
Noh siis parveke oli lasitettu ja melkein samankokoinen kuin nykyinen olohuoneemme, että siitä voipi jokainen päätellä, hehe.
Yksi mahtavimpia asioita oli se, että olin varannut mittanauhat ja kaikki, että mittaan ikkunat, mutta eipä tarvinut! Sielä oli nimittäin ikkunoiden väliin asennetut kaihtimet, JES! Sen lisäksi sielä oli verhoja varten ne kiskot, mihin saa nipsut, mutta lisäksi oli vielä verhotangotkin!
Seinät oli joka huoneessa tosi hyvässä kunnossa, samaten lattiat. Kuitenkin hyödynnetään vvo:n ilmaset maalit ja maalataan ainakin keittiö, koska saisin sitten vihdoin sen himoitsemani ruskean keittiöseinän (mikäli niistä valikoimista löytyy jotain ruskean sävyä, mutta kuulemma pitäisi löytyä).

Muut tilat
Käytiin katsomassa kanahäkkivarasto, joka oli ihan sopivan kokoinen, samankokoinen, kuin nykysessä asunnossa.
Lisäksi talosta löytyy maksuton kuivaustupa, eli sinne on kätevä viedä kuivumaan isot lakanat ym.
Maksuton kerhohuone, jonka voi kuulemma vuokrata vaikka jotain juhlia varten. Siellä oli karaoke vempeleet, pingispöytä, jääkaappia, vissiin mikro, en ole varma, kolme pitkää ruokailuryhmää, sohva ja noh tietty tv.
Lisäksi viereisestä kerrostalosta löytyy niiden kerrostalojen asukkaille oma ilmanen kuntosali!! Arvatkaa vaan, alkoko mulla tossa kohtaa jo viimeistään kuola valua!?
Kirsikkana kakunpäällä: Siinä kerrostalossa, mihin me muutetaan, on alakerrassa päiväkoti!!
Se on ihan kunnallinen ja sen pääyksikkö on jossain muualla, että tuo on joku pienempi ryhmä, joku lisäyksikkö tai jotenkin niin.. mutta kumminkin, aijon heti muuton jälkeen lampsia sinne kyselemään vähän juttuja ;)
Olisi aika unelma, jos saisi Kevinin sinne ensi elokuussa, kouluun lähtiessä puottas pienen vaa siihin ja lähtisi jatkaa matkaa.

Neliöt on noin, mittoja, kun itse mittailin, mutta kyllä ne aika hyvin täsmää kun yht. summa on 70.3 ja asunnon pinta-ala on tietojen mukaan 70.5!
Tuohon unohin kirjoittaa makkareiden eteen jäävän tilan 1.5 neliötä
tein pienen sisustussuunnitelmankin jo

Takaisin tulo/mitä tämän jälkeen tehdään?
Takaisin tullessa Rasmus päätti ajaa ohi meidän risteyksestä isolla tiellä ja huomasi sen vasta, kun oltiin jo liian pitkällä, näinpä me ajeltiin pikkuteitä pitkin puolet matkasta ja kokonais kotimatka saikin pituutta ajallisesti 45min. ylimäärästä elikkä yht. reilu 2h!

Päästiin kouvolaan ja mentiin irtisanomaan nykyistä asuntoa. Olin valmiiksi täyttänyt paperin, joten siinä ei sitten kauaa mennytkään.

Nyt siis seuraavaksi laitamme vvo:lle meidän verotuksien erittelyosat sekä verotustodistukset, laitamme ne sähköisesti. Sen jälkeen vvo:lta tulee meille vahvistus viesti, jossa jatko-ohjeet (vaikka ne toki käytiin myös tänään läpi) ja takuuvuokra lasku. Maksamme laskun ja kun se näkyy heillä, voimme mennä tekemään vuokrasopimuksen ja saadaan avaimet ja samalla saamme sovittua sen maalipaketti homman. Kun sopimus on tehty pitää heti maksaa ekan kuun vuokra, joka on tosin nyt vain puolikas, koska sovittiin, että muutto olisi siinä puolenkuun paikkeilla, ehkä n. 15.10.
Nykyiseen asuntoon sopimus päättyy 31.10, jolloin viimeistään vietävä avaimet ja asunnon oltava tyhjä ja siivottu.

Inhottavaa, kun ei saanut nyt kuin tuon pohjakuvan ja ´´sisustus suunnitelma`` kuvan tähän kuvaksi tälle tekstille, mutta minkäs teet, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti!
Tulen kertoilemaan toki jatkossakin meidän muutto puuhien edistymisestä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

28.9.2013

vanhemmuus ja päihteet

Heti alkuun: esitän tässä postauksessa omia mielipiteitäni, kanssani saa olla erimieltä, mutta ketään ei tarvitse alkaa haukkumaan toisen mielipiteiden takia.
Mielelläni kuulen muidenkin mielipiteitä asiaan!!
Monet bloggaajat ovat, milloin kukakin, käsitelleet kyseistä aihetta ja nyt on minun vuoroni!

Huumeet
Ei. Lyhyt ja ytimekäs. En hyväksy huumeita missään tilanteessa. Olipa raskaana, jo lapsen saanut tai ihan vaikka lapseton, sama mulle, ei huumeita.
Mielestäni tätä ei nyt edes tarvitsisi edes perustella, mutta yleensä jos lähdetään mielipide linjoille, kuuluu tapoihin perustella oma kantansa.
No huumeista ei ole mitään hyötyä. Huumeet vain pilaavat ihmisten elämiä. Valitettavasti tuttavapiiriini kuuluu henkilö, jonka poika on jopa kuollut niiden takia. Olen nähnyt omin silmin mitä ne aiheuttavat ihmisille, mitä se riippuvuus aiheuttaa, kuinka pohjalle huumeet vetää.
Olen nähnyt senkin, että vaikka niistä pääsisi eroon, on elämä hetkittäin hyvin synkkää, ihan vain siksi, että joskus nuorena meni sortumaan niihin ja riippuvuus, se säilyy, vaikka siitä pääsisikin ottamaan yliotteen, heikko luonne voisi helposti repsahtaa uudelleen.
Tosin mielestäni se, että edes lähtee kokeilemaan jotain noin hyödytöntä, vaarallista, hölmöä, osoittaa ihmisen luonteen heikkouden!
Tietysti se, että eksyy pahasti vääriin piireihin, on jo puolimatkaa sortumiseen.
Nuori uskoo helposti ne tutut kavereiden puheet ´´kokeile vaan, tulee hyvä fiilis, et sä koukkuun kerrasta jää!`` Vaikka joku muu ei ehkä siitä kerran virheestä jäisikään koukkuun ja oppisi kerrasta, joku muu voi jäädä sillä hetkellä jumiin siihin paskaan, kun ensimmäisen kerran kokeilee.
Huumeet pitäisi saada poistettua maailmasta.

Nikotiinituotteet
Jokaisen oma asia, niin kauan, kun ei altista muita sille.
Eli en hyväksy missään nimessä raskaana tupakointia (enkä kyllä muitakaan nikotiinituotteita) ja mielestäni on täyttä paskaa ne puheet; ´´oon polttanu niin ja niin kauan, en mä nyt vaan voi`` ´´Jos mä lopetan niin mä stressaannun ja sitte vauva stressaantuu``
Ensiksikin, se on täysin itsestä kiinni onnistuuko lopettaminen vai ei, itsekuria! Kyllä mäkin olin aijemmin yrittänyt montakertaa lopettaa, mutta ei onnistunut, koska ei löytynyt tarpeeksi tahtoa, mutta kun plussasin, mulla oli vastuulla joku muukin ihminen, niin kyllähän se vaan loppu kuin seinään.
Toiseksi, kumpi on pahempi vauvalle, viikon- pari stressiä vai koko 9kk nikotiiniä&hapettomuutta aika-ajoin?
Oli mullakin tuttu, joka tupakoi koko raskausajan, en tätä hyväksynyt missään muodossa, mutta en siitä hänelle alkanut urveltamaankaan, koska asia ei minulle kuulu, silti sääli, että viaton lapsen alku joutui sen kärsimään.
Lisäksi on ihan selvästi huomattu juttu, että osastolla, raskaana tupakoivien vastasyntyneet lapset ovat paljon itkuisempia, kuin ei tupakoivien. Ihmekös tuo, kun vauva on jäänyt nikotiini koukkuun ja kun ei enään sitä saa, on vierotusoireet.



Voisin tähän höpöttää pitkän tarinan siitä, kuinka tupakoivien ihmisten pitäisi huomioide ne, ketä ei polta, tuola julkisilla alueilla, mutta koska aihe oli vanhemmuuteen liittyvä, jätetään se väliin ja mennään niihin tupakoiviin vanhempiin.
Okei, itse kuulun tähän sarjaan, ikävä kyllä.
Nyt joku miettii, että eikö se just sanonu lopettaneensa. Juu kyllä, en polttanut ollenkaan raskausaikana, en imetysaikana, mutta kun ne oli ohi, olin heikko ja repsahdin.

Mielestäni ihan sama tupakoiko vanhemmat, jos eivät tee sitä lasten läsnäollessa/altista lapsia sille savulle tai jätä niitä nikotiini tuotteita lapsen ulottuville.
Piilossa tupakointikin on toki paha vaihtoehto, sillä sehän vasta herättääkin lapsen mielenkiinnon.
Mielestäni paras vaihtoehto on olla rehellisiä asiasta, altistamatta lasta sille ja tietysti kun lapsi tulee tiettyyn ikään, on tehtävä kaikkensa, että hän ei lähde samalle tielle.

No sitten ne äidit, jotka eivät tupakoi.
He ovat pyhimyksiä, maailman parantajia, parhaita.
Itsekin olen kuullut kommentin ´´kyllä Kevin varmaan alkaa tupakoimaan, koska sä ja Rasmuskin poltatte`` Jahas, no miksi äitini tupakoi, vaikka mummi ja pappa ei ole ikinä koskenut kyseisiin tuotteisiin?
Ja oikeasti, kuka teini-ikäinen aloittaa tupakan polton, koska ´´no kun äitikin...`` ei kukaan, eiköhän teini-iässä aloittavat aloita suurimmaksi osaksi kaveriporukan mukana.

Alkoholi
Jälleen sama, kuin raskaana ollessa: Ei missään tapauksessa! Okei jos ottaa huikan, maistaakseen jotain uutta siideri makua, se tuskin ketään tappaa, mikäli jää oikeasti siihin yhteen maistiais huikkaan.
Muuten en hyväksy.

No alkomahoolihan on kovin haluttua tavaraa.
Kuitenkin tästä voi koitua melkein yhtä pahoja ongelmia, kuin huumeista.
Joo olisin voinut tupakankin kohdalla kertoa, kuinka se lisää syöpäriskiä ja syöpään voi kuolla, mutta kuitenkin ehkä pienempi paha, kuin huumeiden käyttö tai alkoholiongelmat.
Olen ollut näkemässä tämänkin tavaran varjopuolen. Kaukaa, vähän lähempää ja todella läheltä. Tästä syystä en pidä siitä, jos joku läheiseni juo usein. Kyllähän toki itsekin käyn silloin tällöin tuulettumassa ja alkon merkeissä, mutta no, ymmärsitte varmaan.


Mitäs sitten vanhempien alkoholin käyttö?
Monet aikuiset saattavat juoda lasillisen ruuan kanssa tai saunajuomana. Se on mulle ihan okei, mutta itse en ottaisi niitäkään pienten lasten nähden.
Tietysti sitten taas eriasia, kun lapsi on isompi, silloin voi olla hyväkin näyttää, että alkoholipitoisia juomio voi nauttia lasin-kaks sivistyneestikin.
Ensin olin aina ajatellut asian niin, että yksinkertaisesti ei tippaakaan lasten nähden, mutta muiden mielipiteitä kuunnelleena ja asiaa miettineenä, tulin siihin tulokseen, että sekin voi olla huono vaihtoehto, että alkoholista tehdään ´´kiellettyä`` ja ´´salaista`` sehän se vasta vähän isompia lapsia kiehtookin.
No sitten, jos kaikki lapset on nukkumassa, voin hyväksyä sen, että vanhemmat siinä iltasella ottaa, mutta mielestäni hyvänä rajana on pitää se, että on ajokykyinen. Nimittäin, mitäs jos lapsi herää? Mitäs jos käy jotain, että on päästävä autolla vaikka sairaalaan? Vanhemmat ovatkin ottaneet pikkasen liikaa.
Kyllä myönnän, että itsekin saatan nauttia herkkujen kanssa iltasella 1-2 mietoa juomaa, kun Kevin on jo sikeässä unessa, kuitenkin rajani menee siinä, että olen selkeästi lapsen hoito kykyinen ja pystyisin vaikkapa autolla ajamaan. Alkomittaria en omista, joten on toki olemassa riski, että puhallukseen joutuessa sen puolentoista miedon jälkeen voisi tärähtää yli 0,5, joka on se raja.


No mitäs sitten, se, että lapsi hoitoon ja viihteelle?
Usein nuorista vanhemmista ajatellaan heti, että nyt se lapsi on sitten isovanhemmilla kaikki viikonloput, koska teinivanhemmat tahtoo ryyppäämään. Okei, näitäkin tapauksia on, mutta niitä löytyy vanhemmistakin vanhemmista.
Mielestäni on ihan tervettäkin laitta lapsi/lapset hoitoon silloin tällöin ja lähteä itse tuulettumaan, olipa se alkoholin merkeissä tai ei.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että väänetään se lapsi maailmaan, ja sama meno jatkuu, kuin ennen lasta.

Tässä nyt oli hiukan minun mielipiteitäni näihin asioihin, enemmänkin tekstiä olisi tullut, mutta se olisi ollut jo tuskallista lukea niin kamalan pitkää mielipidettä! Kysykää, jos joku asia jäi mietityttämään tai jos en jotain asiaa maininnut. Kertokaa omia mielipiteitä näihin asioihin!

Näihin mietteisiin, hyvää viikonloppua ;)

27.9.2013

liikunta & syöminen

Tämän päivän aihe oli laihdutus juttuja, mutta kuten sanoin, ei se perinteinen laihdutus-postaus, vaan pohdin suhdettani liikuntaan ja syömiseen.
Samalla saan nolattua itseni, laittamalla ikivanhoja kuvia joukkoon, joissa näkyy kroppaa.

En ole koskaan ollut mikään liikunnallinen ihminen! Pienenä harrastin jotain jumppaa muutaman vuoden, sekä kävin kaikissa mahdollisissa uimakoulu jutuissa ja hengenpelastus kurssin kolmesti, tykkäsin uimisesta. Kesällä vietin n. 3vk mökillä ja en tehnyt muuta, kuin lilluin vedessä, välillä kävin syömässä ja nukkumassa.
Jotain 1-2 luokkalaisena aloitin Judon. Innostuin siitä, koska veljenikin oli sitä harrastanut. Aloitin valkoisella vyöllä, niinkuin kaikki, siihin sain kerättyä kolme merkkiä. Sitten kävin vyökokeessa ja sain keltaisen vyön, johon kerkesin kerätä kaksi merkkiä. Ryhmässä ei ollut lisäkseni muita, kuin poikia, ja se oli ihan kiva, koska vapaa-ajallakin ja koulussa leikin mieluiten poikien kanssa rajumpia leikkejä. Lopetin Judon vajaan kahden vuoden jälkeen niinkin typerästä syystä, kun siellä oli sellainen poika joka hikoili ihan älyttömän paljon ja jouduin aina hänen parikseen ja minua ällötti.
Judon jälkeen aloitin street dance ryhmässä, mutta se loppui, koska sen vetäjällä ei ollut varaa paikan vuokraan, se harmitti, koska se oli sellainen mistä tykkäsin tosi paljon.
Sen jälkeen etsin toisen tanssi ryhmän ja aloitin mix dancen.
Siihin innostus vain lopahti ja aloitinkin aerobicin.
Mutta enpä jaksanut sieläkään käydä. Siihin loppui mun liikunnat.
n. 5lk, paisuminen menossa poispäin..



6lk?


Lisäksi ennen raskautta (ja toki sen aikanakin...hups hups) olen syönyt ihan mitä sattuu, karkkejakin monta kertaa viikossa.
En siis ole liikkunut, mutta syönyt kyllä. Silti en koskaan lihonut. Päinvastoin, olin johonkin kolmos luokkaan asti tosi hoikka. Nelos-vitos luokalla tapahtui jotain ja paisuin, kutosluokalla paisuminen jatkui, kun alotin e-pillerit. En kuitenkaan ikinä ylittänyt 60kiloa. Ja hetken päästä paisuminen tasaantui ja hellitti ja olin taas normaali kokoinen/hoikka.
8lk

8lk

Raskausaikana huoletta jatkoin samaarataa, koska en tajunnut, että toki kroppa muuttuu raskauden myötä, vaikka olisin ennen voinut syödä karkkikaupan tyhjäksi lihomatta, se ei välttämättä toimi enää jatkossa niin... Eikä toiminutkaan. Paino nousi, söin kolmen ihmisen edestä normiruokaakin ja luotin sokeasti siihin, että kaikki lähtee, kunhan vauva syntyy. Joo ei toiminut ihan niinkään.
Raskausaikana pamahti lukemat yli 80kilon ja vaan naureskelin asialle.
Synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden kuluttua oli edelleen lukemat yli 70kilon. Tajusin, että ei ne taidakaan lähteä itsestään.
Tuudittauduin peruteluihin ´´mutta mä oon vasta synnytänyt`` . Oli mennyt jo reilusti yli puolivuotta synnytyksestä ja karu tottus iski vasten naamaa. Olin edelleen reilusti liian lihava, enkä voinut enään vedota synnytykseenkään. Asialle oli tehtävä jotain.
´´juuri synnyttänyt`` .....

Kotijumpat. Joo ihan hyvä ideana, toteutus vähän heikko. Jaksoin ehkä kertaviikkoon heittäytyä olohuoneen lattialle tekemään vatsoja, eipä ollut paljon hyötyä siitä.
Sitten näin super dieetin mainoksen ja päätin tarttua siihin.
Se oli hyvä startti laihdutukselle. Jaksoin tietysti sitäkin vain puolet ajasta, eli 3vk, mutta se antoi hieman intoa jatkaa, koska paino tippui ja tuloksia tuli. Se ruokapuoli ei vaan ollut yhtään mua.
Tietysti se auttoi laihtumisen alkamisen lisäksi siinä, että vatsalaukku pieneni, kun ei saanut syödä kun hiiren annoksia, entiseen verrattuna, joten lopetettuakaan ei enään ollut nälkä kokoaika. Toki siitä sai hyviä ruokailu ohjeita ja liikuntaohjeita mukaan matkalle.




9lk
2011 ennen raskautta


Vähän ennen super dieettiä löysin sen oman liikuntamuotoni: pumppi trimmi. Se on sellainen mistä oikeasti tykkään, ja jossa jaksan käydä. Toivon löytäväni äkkiä Vantaan suunnilta jonkun samanlaisen! Sali ei ole yhtään mun juttu, ahdistaa pelkkä ajatuskin. Lenkille en saa itsenä raahattua, koska kuten aijemmin kerroin, olen hiton saamaton ihminen. Kotijumppa on jo todettu hyödyttömäksi vaihtoehdoksi. Tanssi on toinen mistä tykkään, mutta ei ihan hirveästi inspaa lähteä hitkuttamaan tätä hulavannetta minnekään, joten se ajatus muhii vielä hetken.


2013

Pystyisin olla erossa herkuista, jos Rasmus ei raahaisi vähänväliä kotiin jotain sipsiä tai jäätelöä, kai sitä nyt repsahtaa, jos suoraan nenän eteen tuodaan. Täytyy siis saada itsensä lisäksi pidettyä toinenkin erossa nameista.
Muu ruokailu on hyvin säännöllisen epäsäännöllistä. Annoskokoni ei ole suuria. Joskus syön kaksi kertaa päivässä kunnon ruuan ja joskus en syö ollenkaan. Joskun on ihan hirmunen nälkä, niin hirmunen, ettei enää edes jaksa tehdä ruokaa ja joskus on päiviä, kun ei ole nälän tunnetta ollenkaan.
Vaihtelee tosi paljon.
Loppuun vielä tämän päiväinen kroppakuva..

tänään 27.9.13

Ja matka jatkuu!

26.9.2013

blogi 1v.

Ensimmäinen blogi-vuosi tuli tänään täyteen.
Olenpa ehtinyt vaihtaa blogiakin tässä välissä.

Diary of my life -blogin tilastoja ennen muutosta:
seuraajat bloggerin kautta: 40kpl
blogilistalla lukijoita viikossa: 30
facebookissa seuraajia oli 28
bloglovinin kautta seuraajia löytyi 16kpl
Myös instassa on voitu meitä seurata 28 henkilöä on näin tehnytkin.

Tälle parempia yhdes ku eriksee -blogille, en ole saanut vielä bloglovinia tehtyä, mutta blogilistalla ollaan TÄÄLLÄ sekä instagramissa edelleen nimellä Petra_Jasmin
Ja ihanaksi yllätykseksi melkein kaikki bloggerissa seuraajat pysyivät muutoksen yli mukana!

Miksi kirjoitan blogia?
Ensinnäkin pidän kirjoittamisesta. Toiseksi on kiva saada erilaiset muistot talteen enkä perus päiväkirjaa jaksa koskaan kirjoittaa viikkoa kauempaa, joten tämä on vähän niinkuin päiväkirja, vaikka tänne tulevat asiat kulkeekin pienen suodattimen kautta.

Parasta bloggaamisessa?
Yllämainitun lisäksi olen ollut teistä jokaisesta uudesta lukijasta aina äärettömän innoissani. Kuten tilastot kertoo, ei teitä vakituisia lukijoita paljoa ole, mutta minulle nuokin lukemat ovat suuria, sillä alunperin en uskonut saavani viittä lukijaa enempää. Toinen mikä jaksaa ilahduttaa joka kerta, on, kun joku teistä jaksaa jättää kommentin, niitä kommenttejakin kyllä huolittaisiin enemmänkin, vink vink!

Huonoa bloggaamisessa?
Mitään muuta huonoa en osaa sanoa, muuta kuin ilkeilevät anonyymit.
Näitä ilkeitä anoja liikkuu jokaikisessä blogissa ja jaksaa aina naurattaa kun lueskelee jotain älytöntä kuraa mitä he jättävät jälkeensä toisten blogeihin, lisäksi toki ärsyttää heidän puolestaan kenen blogiin ne sitten onkin aina eksynyt. Mutta silloin, kun ne osuukin omaan blogiin, se ei enää olekkaan niin hauskaa, sillä huvittuneisuuden kaveriksi tulee suunnaton ärsytys.
        Ärsyttää, kuinka jotkut ihmiset jaksavat olla vaan niin lapsellisia, että yrittää ihan tosissaan pilata toisten hyvän mielen ja keksimällä keksiä jotain pahaa sanottavaa. Mitä he saavat siitä, että pahoittaa toisen mielen?
Toki kritiikki on aina tervetullutta ja mielipiteet saa ilmaista, mutta sen kyllä erottaa, onko kommentti hyvässä hengessä kirjoitettua kritiikkiä/mielipidettä vai silkkaa ilkeilyä. Hirveästi en ole oikeastaan edes jaksanut julkaista niitä selkeitä ilkeily kommentteja, miksi pitäisikään?
      Tässä päästäänkin sopivasti toiseen aiheseen eli
Tuttavat, jotka lukevat blogiani
On ihan mahtavaa, että blogin kautta kaverini ja sukulaiseni ovat pystyneet seurata meidän elämää ja Kevinin kasvua ja kehitystä, sillä ei sitä tule joka päivä soitettua luetteloa läpi ja kerrottua mitä on tehty. Mutta, jälleen päästään anoihin. Hetki sitten selvisi, että osa ilkeilevistä anoista on vanhoja tuttujani tai tutun tuttuja. Eivät siis kavereita, ei tietenkään, vaan joko jotain entisiä ´´kavereita``, Rasmuksen kavereita kenestä en niin piittaa, tai jotain kaverin tuttuja jne.
Se oli oikeastaan se syy, miksi poistin vanhan blogin.
Olin edellisen blogin linkkaillut omaan henkilökohtaiseen facebookkiin, josta nämä tietyt henkilöt sen poimivat, tätä virhettä en enään tee.

´´uuden`` blogin tulevaisuus?
Tarkoitukseni oli ´´kadota``, eli antaa tiettyjen ihmisten ymmärtää, etten enään kirjoita tai että ainakaan he eivät sitä pääse lukemaan. Ja näinhän se on mennytkin. Olin hyvin tarkka ketä laskin lukijoiksi, pari ihmistä estinkin, sillä he olivat juurikin näitä ´´tutun tuttuja``. Vasta, kun olin varma, ettei teistä lukijoista löydy ihmisiä, ketä en toivo tänne, uskalsin kertoa sen, että tämäkin blogi palaa vielä julkiseksi.
Nyt on tullut vahva tunne, että jaksan taas sen, että tänne tosiaan voi eksyä kuka tahansa, mutta olen myöskin melko varma, että anonyymi kommentointia en enään salli.
Kuitenkin toivon, että kaikki ketkä ovat kiinnostuneita lukemaan tekstejäni, jaksaisivat edes sillointällöin jättää jotain jälkeensäkin!

Mitä itse luen?
Niin kauan, kuin olen itse kirjoittanut, eli vuoden, olen myöskin haalinut itselleni jotain luettavaa muista blogeista ja ajattelinkin nyt kertoa teille suosikki blogini, joita aktiivisesti seuraan!

• Moni varmasti tietääkin seuraavan hyvin tunnetun blogin, eli Iinan kirjoittama but i'm a human not a sandwich -blogi. Sekä tietysti samaisen henkilön hää-blogi.
Iina kirjoittaa ihanan ammattilaismaisesti ja selkeästi. Hän kirjoittaa mielenkiintoisia mielipide juttuja erilaisista aiheista, mutta kaikkein ihaninta on seurata blogin kautta heidän elämää, johon kuuluu Iinan lisäksi hänen tuleva aviomies sekä kaksi ihanaa tytärtä.

•Karon karostardust -blogi, joka myöskin melko tunnettu. Jälleen selkeää tekstiä, jota mukava lukea.
Karo myöskin lisäilee aina paljon ihania, laadukkaita, kauniita kuvia! Tähän blogiin kuuluu Karon lisäksi hänen poikaystävä, sekä heidän ihanat lapset Sofia ja Benjamin.

Mutsis on -blogi, jota kirjoittaa Emilia kaksplussalla, jälleen hyvin tunnettu.
Käsitykseni mukaan Emilia on kertonut aijemmin blogissaan muista vähän surullisemmista aiheista, mutta itse löysin blogin vähän ennenkuin hän kertoi olevansa toistamiseen raskaana. Blogissa siis Emilian lisäksi hänen poikaystävänsä ja heidän kaksi lastaan, Ava ja Noah-Michel
Innolla myöskin odotan erilaiset äidit -ohjelman jaksoa, jossa on Emilian perhe.
Suosittelen myös kaikille kiinnostuneille, ostamaan uusimman kaksplussan lehden, siinä hyvin kattava ja mielettömän hyvä juttu Emiliasta!

Kiljuva pikkunälkä -blogi, jota kirjoittaa ikäiseni naisen alku kaksplussalla, kertoen elämästään Viima-pojan ja kihlattunsa kanssa. Kiinnostuin blogista alunperin ihan puhtaasti siitä syystä, että Demi on samana vuonna syntynyt, kuin minä ja meidän pojilla on vain tasan kuukauden ikäero.

miranda's little life on blogi, josta olen todella kiitollinen, syystä, että ilman sitä, mulla olisi mennyt uusi ihana tuttavuus täysin ohi! Blogia kirjoittaa siis Mira ja pääosassa blogissa seikkailee ihana Nella-tyttö, joka on vain 4päivää nuorempi, kuin Kevin! En malttaisi odottaa muuttoamme siitäkään syystä, sillä sitten meilläkin on viimein mahdollisuus tutustua ihan tosielämässäkin!

Unelma vauvasta kertoo kaksosten odotuksesta. Sitä kirjoittaa Kaisa, jonka olen tuntenut nyt ömm 11-vuotta?
Välissä Kaisa asui kauempana, eikä nähty, mutta onneksi hän muutti takaisin vähän ennen Kevinin syntymää. Nyt harmittaa, kun vuorostaan minä muutan kauemmakis, mutta onneksi pystytään kätevästi blogien kautta lukemaan toistemme kuulumiset!

•Luen monia muitakin ihania blogeja, mutta tästä tulisi kilometri postaus, jos tähän kaikki ahtaisin!

Suosikkini omasta blogistani?
Näitä on paljon joten jaetaan edes kahteen osaan, ensin postaukset, joita te lukijat olette toivoneet ja sitten kaikki muut vähän mielenkiintoisemmat, kuin ne perus mitä meille kuuluu -postaukset.

toivepostaukset

Aika ennen Keviniä

opiskeluni & tuleva ammattini

Mitä Kevin on perinyt?

Synnytys

• ´´Kysy Rasmukselta`` : Rasmuksen vastaukset

Unelmieni matka

Elämäni miehet

Kesä juttuja

Kuinka kaverini suhtautuu minuun äitinä?

Vaatteemme


muut

Unelma-asunto

Mielipidettä nuoren äidin silmin

Minä vanhempana

perinteet/tavat/uskomukset

Tältä tulevaisuus näyttää tällä hetkellä

home sweet home JA siihin liittyen Suuria muutoksia kodissamme

kuka minä olen?

• päiväkuvina: ensimmäinen Toinen ja Kevinin

Panisin-lista

• Kevinin kehitys -postaukset, uusimmassa linkit edellisiin 1v.1kk3vk


Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, jotka jaksoitte pysyä matkassa myös blogin vaihdoksen aikana!

Nyt toivoisin teidän vaivautuvan sen verran, kun kerta jaksoitte loppuun asti lukea; kertokaapa mulle:

Mikä on hyvää tässä blogissa? Entä huonoa?
Miten/mitä voisin parantaa/muuttaa?
Ja kertokaa myös postaus toive sunnuntaille!

Kaikki kehitys ideat sekä kriittikki on tervetullutta, jotta saataisiin seuraavasta blogivuodesta vielä antoisampi!

25.9.2013

Kevinin kuulumiset

Tein Kevinistä kuukausi -postauksia 7kk-1v. Nyt olin ajatellut tehdä aina 3kk välein samantapaisen jutun, mutta tähän väliin tulikin tämä blogin 1v. viikko ja ajattelin sen kunniaksi tehdä tämän jo nyt.
Kevinillä siis ikää tällä hetkellä: 1v. 1kk 3vk
Jos olet missannut jonkun kk -postauksen, pääset linkeistä niihin käsiksi:
7kk
8kk
9kk
10kk
11kk
1v.

Kevin on jo kunnon taapero. Kevin kävelee kovaa vauhtia ja melkein jo juoksee, perässä pysyminen vaatii jo välillä tosissaan työtä ja silmiä myös selkään. Mini mies osaa näyttää tahtonsa hyvin selkeästi ja olenkin täälläkin kertonut meillä olevan jo uhmaa. Uhma näkyy meillä mm. kiukutteluna ihan typeristä asioista, rajojen rankalla kokeilulla, nukkumattomuudella, kieltojen sivuuttamisella, ottamalla kaikki konstit käyttöön (yrittää potkia, purra, lyödä..), vieraskoreus on kadonnut, oma tahto on saatava kuuluviin keinolla millä hyvänsä..
Välillä Kevin järjestää niin kammottavan sotkun, ihan vaan kokeillakseen huomaanko minä, jos hän nykäsee puurohiutaleet alas kaapista tai huomaanko, kun hän nykäsee verhot alas. Ne on niitä hetkiä, kun suljen silmäni hetkeksi, vedän syvään henkeen ja ajattelen mielessäni; kun mä silmäni avaan, kaikki on taas ennallaan.
Onneksi hän on myös kova auttamaan. Hän auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä, mielellään auttaisi myös silloin, kun kone tulisi täyttää.. Hän auttaa ostosten kantamisessa, imuroinnissa, pölyjen pyyhkimisessä ja roskien viennissä. Usein kyllä selviytyisin kaikista noista asioista puolet nopeammin ilman apulaista, mutta eipä se mitään silloin, kun ei mihkään ole kiire.
Voi kunpa tuo siivousinnostus kestäisi seuraavat 17-vuotta!
Aina hän ei kyllä ymmärrä sitä siivouksen ideaa. Jos pitäisi lelut kerätä pois, niin samaanaikaan, kun minä vien tavaraa laatikkoon, Kevin purkaa niitä poispäin.


Kevin on myös kova kiipeilemään, sohvalle on osattu kiivetä jo piiitkän aikaan ja oppi silloin heti myöskin, kuinka tullaan alas. Eilen hän sitten oppi myöskin normaalille ruokailutuolille kipuamisen, eihän siinä muuten mitään, mutta kun oppisi myös ymmärtämään, että siinä pitää istua nätisti eikä pelleillä! Onneks meidän sänky on niin korkea, ettei tuo tule sinne pääsemään pitkään aikaan itse.
No tykkää hän kiipeillä muuallekkin, minne ei niin mielellään tarvis kyllä mennä.. Saa olla aina pelkopersiissä, että millon se tulee jostain pääeeltä alas.
Meillähän ei kotona ole missään portaita, muutakuin rappukäytävässä, Kevin yleensä kulkee portaat käsikädessä kävellen, mutta parikertaa olen laittanut siihin kontilleen, niin kylläpä on osannut kivuta ne portaat niinkin, vaikkei ole edes harjoitellut.


Kevin on oppinut myös riisumaan kaikki vaatekappaleet edes osittain itse.
Kokonaan itse osataan ottaa pipo, hanskat, kengät, sukat, vaippa, housut, kauluri. Muut vaatii pientä apua, esim. paidassa minä pidän hihan suista kiinni, niin hän saa vedettyä kätensä pois hihoista ja sen jälkeen osaakin itse vetää paidan päänyli. Väärinpäinhän ne aina menee, mutta ihmekkös se, kun ainakin meidän taloudessa mene aikusella miehelläkin vaatteet nurinpäin pyykkikoriin...
Yöpuku on joka aamu joko kokonaan pois päältä, 1-2 hihaa pois paikoiltaan tai yöppi on pelkkä lannevaate.
Pukeminen ei luonnistu mitenkään, oikeastaan minkään vaatekappaleen kohdalla! Nyt kyllä onneksi antaa minun jo taas pukea hänelle, kun n. ½kk sitten oli vielä se, että tuli kamala hepuli, jos yrittikään laittaa housuja hänelle jalkaan.

Olen niin onnellinen, ettei Kevinille ole tullut (vielä) sitä vaihetta, kun ei suostuta syömään. Olen nimittäin kuullut monilta tuosta syömättömyydestä. Meillä korkeintaan yrittää parikertaa pyörittää päätään ruualle, mutta lopulta syö kuitenkin. Itse syömistäkin harjoitellaan välillä niin, että hänel on lusikka ja minä ohjaan. Sormiruokailua toki on harrastettu jo monta kuukautta. Ajattelin aloittaa kunnolla syömäharjoittelun itse vasta sitten, kun oppii sen idean mun avustuksella ja kun menee ohi tuo vaihe, että jos joku ei onnistu heti niin heitetään homma ihan lekkeriksi.


Pottailut alotettiin puolivuotiaana, kuten olenkin kertonut. Alkuun se meni ihan hyvin, vaikka harvoin mitään pottaan saatiin. Sitten tuli flunssa ja potta tauko ja sen jälkeen se ei ollutkaan herrasta yhtään kiva juttu. Meillä oli potta suunnilleen kirosana n. 3kk, n. 11kk iässä se alkoi taas sujua ja nyt ei enään tule vaippaan muuta kuin pissa. Toki jos jossain ollaan niin ei ole mahdollisuutta pottaan niin silloinhan se on vaippaan laitettava, mutta kotioloissa vahinkoja käy hyvin harvoin, yleensä vain silloin jos on vatsa sekaisin. Pieni ei osaa kertoa/ilmaista hätäänsä vielä mitenkään, mutta viedään aina jokasen ruokailun jälkeen ja hän on oppinu sen rytmin. Jos alkaa vääntö vaikka kesken ruuan, hän ymmärtää, kun sanotaan, että pitää hetki pidättää, syödään ensin, sitten potalle.
Vaipoissa käytetään päivisin edelleen lidlin toujours housuvaippojen  pienin koko, 4.
Öisin käytetään teippejä, kokoa ´´liian isoa``, koska muuten fuskaa.
Vaatekokona edelleen 86-92, suurimmassa osassa 86 vielä, riippuu aina ihan vaatteesta ja merkistä.



Hampaita suussa edelleenkin nolla kappaletta, mutta kovasti on nyt vaikuttanut pidemmän aikaan, että ikenien alla jotain tapahtuu! Onhan se niin, että kun tuo hampaiden tulo on mennyt näin myöhäseksi, on ienkin paksuuntunut, jolloin hampaan läpitulo vie pidemmän aikaa.
Sanavarasto on tällä hetkellä vielä aika suppea ja sanoja unohtuu ja sitten taas välillä muistuu mieleen. 'sinnepäin' sanoja on paljon, mutta tässä lista oikein sanotuista sanoista tähän mennessä: vaava, mamma, pappa, mopo, äiti, ottaa, joo, lamppu, loppu, kukka, tyttö.
Kuitenkin Kevin ymmärtää ihan hirmusesti asioita, sitä on vaikea itse edes ymmärtää, miten noin pieni voi ymmärtää niin valtavasti asioita/puhetta, vaikkei itse osaakkaan kertoa juttuja, ainenkaan niin, että muutkin ne jutut ymmärtäisi!


Kempsun lempi puuhia on kaikki kielletty, tanssiminen, erilaisten asioiden ihmettely ja tutkiskelu, ulkoilu, kissan kanssa leikkiminen, kaikki tyhjenä - täytä -tyhjennä -leikit, höpöttely, kiipeily, epämääräinen mölinä, siivoomisessa ´´auttaminen``, kylpeminen, leikkiminen äidin tai isin kanssa tietysti, peilailu, edelleenkin muiden hiusten repiminen kun siihin tilaisuus tulee ja vaikka mitä, mutta tuossa ne suurimmat suosikit!



Kevin on aika sopeutuvainen, niinkuin lapset yleensäkin eikä hänen inhokki lista kovin pitkä ole.
Mutta asioita joista hän ei pidä on se, kun kielletään jokin asia, kun ei saa tahtoa läpi, autossa istuminen pidempään, kuin 15min. , pukeutuminen, nenän sierainten tyhjentäminen, kynsien leikkuu (koska mieluiten tutkisi saksia itse).
Muuta en oikein keksi..

Sellainen on meidän taapero tällähetkellä. Maailman ihanin ja rakkain kiukkupylly ♥

Millaisia muiden päälle 1v.:t ovat/ovat olleet?

23.9.2013

Blogin 1v. viikko! + kuka minä olen?

Tämän viikon torstaina olen kirjoittanut blogia tasan vuoden.
Näinpä tällä viikolla on tulossa jokaisena päivänä erilainen postaus.
Luvassa on mielipide kirjoitus, Panisin-lista, Kevinille omistettu juttu, laihdutus postaus vaikkakaan ei se perinteinen. Sekä minun postaus, jo siitäkin syystä, että tänään keräsin tarpeeksi rohkeutta ja päättäväisyyttä ja pistin blogin takaisin julkiseksi. Ja torstaina tietenkin juttu blogin kirjoittamisesta.
Muistakaa, että kaipaan kommentteja, risuja ja ruusuja, vaikka anonyymi kommentointi mahdollisuutta ei olekaan!
Tältä viikolta puuttuu vielä yksi postaus, jotta saan joka päivälle jonkin jutun
Ja nyt saattekin kertoa mulle, mistä aiheesta haluatte, että kirjoitan tällä viikolla?

Nyt tämän päivän tekstiin!

Kuka minä olen?
Varmastikin jokainen tämän blogin lukija tietää ne tärkeimmät asiat, että olen Erkki-Petteri 30v.
Joten. Minkälainen olen? Mistä pidän -tai en pidä? Miten kulutan päiväni?

Olen laiska, okei tosi laiska ja saamaton ihminen. Tietysti hoidan ne pakolliset hommat, mutta vasta sitten, kun on ihan pakko. Kuitenkin mua ärsyttää suunnattomasti, jos muut laiskottelee, esim. Rasmus ei saa aikasiksi viedä vaatteitaan paikoilleen ym. Noh siisteys asioissa, Kevinin asioissa tms. saan kuitenkin hommat hoidettua, mutta auta armias jos pitäisi vaikka lenkille lähteä. Ei tule mitää, ellei joku oikeasti pakota.
Kuitenkin joinain päivinä mulla on jotain ihme pirteyspuuskia. Saatan siivota koko kämpän, tehä ruuan ja vielä leipoakin, järjestellä paikkoja mitä ei edes tarvitsisi, kirjoittaa blogia, lukea blogeja, käydä ulkoilemassa, jumpassa ja hoidan vielä Kevininkin. Huh, voi kun jokainen päivä olisi yhtä pirteä.

Kuinkas tälläinen laiskamato kuluttaa päivät? No tekemällä ne pakolliset kotityöt, leikkimällä lapsen kanssa, mutta mitäs sitten, kun lapsi nukkuu sen 5 tuntia päivässä? No silloin lemppari puuhaani on pörrätä blogi maailmassa, tietysti.
Iltaisin katson myös telkkaria. Sarjoja, jotka on pakko nähdä, vaikka sitten nauhalta jälkikäteen katsottuna ovat: Salatut elämät, Client list, Kokeilussa perhe-elämä, erilaiset äidit, teiniäidit (sitte kun taas alkaa), Big Brother, Lemmen viemää, Eastenders.
Huh, mä oon kokoaika valittannut, kun telkkarista ei tule mitään, mutta herranjumala mä tuijotan töllöä paljon! Apua!
Mitä te muut seuraatte?
Olen siinä(kin) mielessä vielä aika lapsi, että rakastan Sims:ä, sitä tietokone versiota, kolmosta. Tai no en niinkään sitä ole koskaan pelannut, vaan lähinnä rakennellut taloja ja sisustellut. Haluaisinkin sisustussuunnittelijaksi tai joksikin arkkitehdiksi tms. Mutta ei musta olisi semmoiseen lukemiseen ja pänttäämiseen mitä niihin vaadittaisi. No mutta, kuitenkin pointti nyt se, että en kerkiä pelata sitä enää koskaan. Aina, kun Kevin käy nukkumaan, otan pelikoneen esille, mutta en saa sitä edes avattua, kun häärrän blogissa tai katson nauhotteita ja yhtäkkiä huomaankin kauhuissani, että kolme tuntia on jo mennyt enkä ole saanut mitään fiksua aikasiksi!

Tykkään lämmöstä ja valoisuudesta, inhoan synkkyyttä ja kylmyyttä. Syksy ja talvi on kamalaa aikaa ja selviän niiden yli vain rakkaudella, saunalla, kynttilöillä ja peiton alle käpertymällä!

Luonteeltani olen ennenkaikkea äkkipikainen. Teen joitain päätöksiä hyvin nopeaan, suutun hyvin äkkiä, kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, mutta myöskin lepyn ja rauhoitun yhtä nopeaan. Lasken suustani sammakoita, joita kadun jälkeenpäin. Suutuksissani loukkaan ihmisiä sanoilla, joita en tarkoita. Mutta onneksi minulle tärkeimmät ihmiset tietävätkin nämä piirteeni ja ovat tottuneet niihin!
Osaan kuitenkin olla hyvin lempeä, ystävällinen ja auttavainen.

Rakastan maailmassa eniten pientä ihanaa poikaani sekä maailman parasta isoveikkaa! Tietysti äitikin menee niihin tärkeimpiin ihmisiin. Ja rakastan myös Rasmusta, mutta se on erilaista rakkautta, koska ei ole sukulaissidetä.
Inhoan ilkeitä ihmisiä, siis niitä joilla ei ole mitään muuta tekemistä, kuin puuttua muiden asioihin ja keksimällä keksiä jotain pahaa sanottavaa tai jotain millä pahoittaa toisen mieli. Inhoan valehtelua ja kieroilua.


Ulkonäöllisistä seikoista sen verran, että mulla on oikeasti tosi vaaleat hiukset, mutta tämä punainen on se ´´mun väri``, ihan niinkuin äitinikin. Silmäni ovat jossain valossa tumman vihreät, mutta useimmiten olen sinisilmäinen. Olen paatintappi, jotain 163cm. Lävistyksiä mulla on navassa, kielessä ja korvissa yht. 9kpl.
Tatuointeja on tällähetkellä 3kpl. Olkapäässä, niskassa/hartialla sekä ranteessa.
Käytän aina kihlasormustani ja jos poistun kotoa, rannettani koristaa Guessin kello.

En tiedä, mitä te haluatte minusta tietää, joten KYSYKÄÄ!

22.9.2013

mihin viikot katoaa?

Maanantaina Noora tuli aamupäivästä ja lahjoitti meille ilmapatjansa, siis sen sellaisen joka laitetaan seinään ja se täyttyy ja tyhjentyy sitten itsestään. Se on ihan älyttömän hyvä, koska varmasti tulee tilanne, että meillä on sielä uudessa kodissa useampi yövieras kuin vain yksi.

Rasmus kävi töiden jälkeen ostamassa Sotkasta yöpöydät ja tietokoneentuolin. Pöydät meni tietysti tilaukseen ja ne saa haettua lauantaina.

Illasta, Kevinin toisten päikkäreiden jälkeen lähdettiin vaunuillen robinhoodiin metsästämään puuttuvia juttuja. Kävelyyn meni yhteen suuntaan 25min, eli koko reissuun tuhraantui 1½h.
Onneksi ei ollut hukkareissu!
Löysin Kevinille yhden kypärämyssyn, varuille taulukehyksiä (ennenkuin löytää uudelta paikkakunnalta tuollaisen paikan missä on kaikenlaista hilpetööriä), tulostuspaperia, etsimäni talouspaperin seinäpidike, pieni uunivuoka, 4kpl koristetyynyjä. Lisäksi piti ostaa itselle vielä uudet korvaläpät, koska mulla on niin tolkuttoman arat korvat, että alkoi jo kauppaan päin mennessä vihlomaan korviin. Ihmiset voi rauhassa naureskella, kuinka minä käytän korvaläppiä/pipoa vaikkei ole edes talvi, mutta mielummin niin, kuin, että korvani koskevat.

nuo takana olevat ruskeat tyynyt on aivan ihanan pehmoiset!

Tiistaina pääsin reilun kahden viikon tauon jälkeen vihdoin pumppitrimmiin ja kyllä selkä kiitti sen jälkeen! Luojan kiitos on olemassa kylmägeeli ja piikkimatto! Niiden avulla nukahdin hyvin nopsaan illalla. Yöllä herätessäni selkä oli todella kipeä, ollu viimeksi niin kipeä synnytyksen jäljiltä kun jouduin kunnon kipupiikki- ja lääkekuurille. En meinannu päästä ylös sekä uudelleen nukahtaminen oli yhtä tuskaa, mutta lopulta kun nukahdin, heräsin aamulla ja kipu oli pelkkä ikävä muisto mielessä!

Keskiviikkona näin pitkästä aikaa Kaisaa. Hänel on ollu tosi huonot olot raskaudesta johtuen, joten ollu vähä kortilla nää tapaamiset, mutta voi että kui ihana pallomasu oli! Tuli ikävä omaa raskaus aikaa.. Ja olin varannu kaks tuntii ja hölmönä kuvitellu sen riittävän, joopa! tuntu, että kerkesin just istumaa ku pitiki jo lähtä..
Avasin myöskin meidän kynttiläkauden!
Mä rakastan pimeissä illoissa, kun voi polttaa kynttilöitä. Ne tuo tunnelmaa ja lämmön tunnetta. Nyt on vaan hirmusen tarkkaa mietittävä mihin niitä siottelee, kun on taapero sekä kissa... Ajattelinkin ostaa muutaman seinää tulevan kynttilätelineen.

Torstaina vierähti päivä kameran kanssa, kun tein TÄMÄN.

voi mä huolisin niiiiin mieluusti luonnostaan tummat kulmakarvat, aina ei vaan jaksa piirrellä!

Perjantaina perus siivoilua ja kaupassa käyntiä.
Ja jälleen tuli huomattua, kuinka tarkka Kevin on. Hän oli nukkumassa päikkyjä, kun vaihtoin kahdella hyllyllä koristeiden paikkoja. Kevin kun heräsi, hän osotteli hylyjjä kulmat kurtussa ´´töh!!``

Lauantaina meni kaikki ihan pieleen!
Ekaksi Rasmus tuli liian myöhään aamulla töistä, joten en kerennyt jumppaan. Sitte kun oltiin Kevinin ja kisun kanssa lähdössä mun äidille, huomasin, että rakkaani ei ole vieläkään löysännyt Kevinin istuimen vöitä vaikka oli sanonut sen tekevänsä.
Ensin kokeilin, että Kevin olisi ollut siinä pihalla touhuumassa mun vieressä, kun oli kerta kurahaalari päällä, mutta ei tietenkään. Poika lähti juoksentelemaan kauemmas, ja pelkäsin, että joku ajaa pihaa kovaa vauhtia eikä ehdi huomata lasta.
Nostin Kevinin autoon takapenkille istumaan ja katsomaan, kun väänsin istuimen kanssa.
Kissa huusi etupenkillä kopassaan.
Kun vihdoin sain istuimen irti auton vöistä, alkoi Kevin kiljumaan -oli vetänyt käden hihasta ja jäänyt jumiin. Siitä penkin yli kurottelin auttamaan pikkusen pulasta, hiki virraten.
Seuraava ongelma olikin tajuta, kuinka valjaiden löystääminen toimii. Lopulta, kun se onnistui, tuntin itseni hyvin tyhmäksi: koko istuinta ei olisi tarvinut repiä irti, sillä se tarvittava nappula on penkin edessä.... JES!
No siinä seuraavaksi muistelin, kuinka penkki oli autossa kiinni ollut, sillä Rasmushan nuo hommat on aina hoitanut.
Vihdoin valmis, ei muuta, kun laps kiinni ja hikivaluen matkaan!

Tähän valitus listaan välikommentti: Äiskä oli ostanut Kevinille ihanan puhi tarjottimen ja palikka lelun, joissa on kaikkea pientä näprättävää jokasessa ja palat saa irralleen tai mihin järjestykseen vain päällekkäin. Niin ja Kevinin Raija-kummikin tuli käymään sielä.


No mikäs seuraavaksi meneekään pieleen...
Kevin kävi päikkäreille sinne. En ollut ottanut Kevinille vara vaatteita (IDIOOTTI!!) mukaan, koska ´´ei semmosia ole tarvittu pitkiin aikoihin``. Nojuu, nytpä olisi tarvinnut! Kevin heräsi ihan liian aikaisin unilta, ja kun menin hakemaan, meinasin oksentaa siitä hajusta, joka huoneessa oli!
Rassukka oli tehnyt kuuluisat niskaripulit.
En siis ensin edes huomannut tätä, ajattelin vain, että vaipassa kakka ja haisee that's it.
Nostin syliin ja ihmettelin, kun käteeni osui märkää.
Kevin halusi alas ja näin, kuinka vaippa tursuili.
Huusin äiskälle ja samaanaikaan huomasin ´´pienet`` ripuli vauhtiviirut paidallani.
Ei muuta, kun poika pesulle, molempien paidat pyykkiin, samaten sängyssä olleet jutut.
AAaaaa se haju, miksi mulla pitääkin olla näin herkkä hajuaisti.
Ja miksi näin käy juuri silloin, kun ei varavaatteita ole?!? Ja miten se ripuli yhtäkkii tuli, nyt mä toivon todella, että ei oo reppana vatsatautia itselleen kaapannut!



Kynttilät ♥

Eilen vielä paikkailtiin reikiä seinistä ja tänään olisi tarkoitus järjestellä varastoja ja kaappeja ja nähdä Roopea!

Hyvää sunnuntaita kaikille!