18.5.2018

RV 24+0 & Lääkäri & Mitkä nimeksi Tiuhtille ja Viuhtille?

Tänään 24 raskausviikkoa täynnä ja vuorossa ruutini tarkastus Jorvin lääkärillä.
Kaksi viikkoa sitten kävin lääkärillä pitkän vaivalistan takia joista suurin huoli oli paineentunne alavatsalla. Silloin kaikki näytti hyvälle, mutta lääkäri laittoi sairaslomaa tähän lääkärikäyntiin asti vaivojen takia.
Sairasloma teki kyllä tosi hyvää niin fyysisesti, kuin henkisestikin!
Selkä voi koko 2viikkoa tosi hyvin = ei ollut kertaakaan kipeä, myöskään paineentunnetta ei tullut kuin silloin jos käveli vähän pidempään esim. lähikauppaan.
Jalat tietysti kipeytyi samalla tavalla, mutta ainakin pystyi heti tarvittaessa käydä sohvalle makaamaan ja nostaa jalat ylös.
Ja se mikä oli positiivisinta, että mulla on ollut paljon parempi mieli, kun ennen saikkua olin joka päivä ihan loppu, väsynyt ja siksi todella kiukkuinenkin. Mieskin sanoi, että kivaa kun mulle uskaltaa taas puhua :D

Oireina pysynyt edellä mainittujen lisäksi närästys, raajojen puutuminen - mutta enää vain öisin, edelleen ihan ihmeellisiä unia ja paljon painajaisia eri aiheista ja nyt alkanut huimaamaankin, se tulee yleensä jos joudun olemaan jotenkin hankalassa asennossa (huom. lattialla istuminen luokitellaan tässä kohtaa hankalaksi) tai jos pitää päätä alaspäin tai nousee lattialta ylös. Jano, hiki ja väsy on myös jokapäiväisiä kavereita.
Ja herkkyys on säilynyt! Ihan joku perus lehtiartikkeli saattaa saada mut vollottamaan.
Magnesium on onneksi auttanut eikä ole enää tullut suonenvetoja, toivottavasti pysyykin poissa!

Viimeksi mulla oli ihan valitus postaus, mutta nyt tuntuu että kaikki on vaan ihanaa!
Masu on kovin ihana, masuasukit ja heidän joka päivä voimistuvat potkuttelut vasta ihania ovatkin, ihanaa kun on kesä (vaikka onkin pirun kuuma), Kevin on ihana ja maailman söpöin ja jopa tortillat meinasi saada kyyneleet silmiin kun oli niin hyvää.
Nyt onkin sitten taas tullut se hirveä ahdistus siitä, että raskaus on jo näinkin pitkällä ja se loppuu pian, en halua luopua tästä kovinkin raskaasta mutta niin ihanasta vauvamasusta!

Jännä miten paidat kutistuu joka suunnasta :D

Ainiin, viimeksi valitin, että meidän lapset jää nimettömiksi tai sijaishuoltajan nimeämiksi, mutta mieskin on vihdoin vähän skarpannut ja toivoa vielä on, että saadaan nimettyä Tiuhti ja Viuhti ajoissa :D
Mitään päätöksiä ei kuitenkaan olla vielä tehty ja joltain tuli pyyntö kysellä teiltä nimiä, joten antaa palaa:
laita alas kommenttia nimiehdotuksista meidän tiuhtille ja viuhtille!
Tarkoitus olisi löytää molempia miellyttävä nimi, joka olisi samankaltainen kuin esikoisen nimi Kevin, eli:
- kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla (eli ei käy ´´Karoliina C:llä``),
- ei tulisi ihan joka toisella vastaan
- eikä mitään perus supi suomalaista nimeä, mutta joka kuitenkin sopii suomalaiseen suuhun,
- Ei myöskään haluta mitään nimiväännöstä (esim. ´´Sofia on niin yleinen niin laitetaan Sofialiina``)
Nimien ei todellakaan tarvitse alkaa K:lla eikä niissä tarvitse olla tiettyä määrää kirjaimia eikä nimien tarvitse rimmata yhteen.
Katsotaan keksiikö joku teistä sen the nimen, joka pääsee käyttöön!


Tänään lääkärillä siis oli se tarkastus. Ensin ultrattiin vatsan päältä pikkutyyppejä. Tyttö on edelleen A (eli marssijärjestyksessä tulossa ekana) ja raivotarjonta pysynyt, painoa neidillä 637g ja kaikki niin kuin pitääkin. B poika oli päättänyt kääntyä ympäri ja olikin näin ollen perätilassa, painoa hänellä vähän enemmän 725g ja kaikki hyvin.
Sitten lääkäri ultrasi kanavan tilannetta alakautta, sielläkin kaikki hyvin.
Jatkettava samaan malliin, kuin tähän asti eli saikulla ja muuten toimin omaa vointia kuunnellen.

Nyt kenttä on teidän, heittäkäähän niitä nimiä tulemaan!
Niin ja ihanaa kesää kaikille ♥️

14.5.2018

Viimeinen äitienpäivä yhden lapsen äitinä

Meillä oli ihanan rento ja lämmin viikonloppu Kouvolassa.
Lähdettiin perjantaina, kun porukoiden laiva Tallinnasta saapui satamaan ja ajeltiin sitten peräkanaa perille.



Lauantaina nautittiin ihanasta kesäisestä säästä, nähtiin yhtä Kevinin kummeista ja käytiin kaupoilla kun kävin ostamassa kaverille pienen yllätyksen ja ostin sitten samalla taas vauvoille vaatteita, nuo little sister ja little bro bodyt on vaan niin liikkikset, vaikka aiemmin vannoin, etten ikinä pukisi tuon tyyppisiä vaatteita enkä varsinkaan samanlaisia vaatteita :D






Illalla katsottiin äitini kanssa euroviisut, vaikka pettymyshän ne oli, vain pari hyvää esitystä/laulua. Oli myös todella vaikeaa pysyä hereillä, joten en edes yrittänyt katsoa pisteiden antoa, kun arvasin ettei suomi pärjää kuitenkaan.



Eilen oltiin taas koko päivä ulkona, syötiin välipalakin auringossa.
Vielä ennen lähtöä miesväki keksi, että lähdetään läheiselle uimarannalle viilentymään. Olin ihan varma, että Kevin ei sinne mene, kun on sen verran kylmää vettä eikä ole aiempina kesinä mökilläkään suostunut uimaan edes loppukesästä kun vesi on jo lämmennyt. Mutta niin se vaan pieni sintti yllätti ja alaleuka väpättäen polskutteli onnessaan.






Eilen oli myös mun viimeinen äitienpäivä yhden lapsen äitinä, ensivuonna onkin syli täynnä rakkautta ja koti täynnä vilinää ❤️❤️❤️

Aamulla Kevin oli hiippaillut mummin viereen mua herättämättä, joten heräsinkin vasta 9.30. Keittiössä odotti kakku ja Kevin kipitti hirveää vauhtia lahjakassin kanssa vastaan ja toivotti hyvää äitienpäivää halien ja pusujen kera.
Äitini oli ostanut pienen yllätyksen, jonka poika sai antaa ja lisäksi oli Kevinin tarhassa askartelema kortti.
Meilläkin oli tietysti mummille yllätyskassi.

Kaikin puolin mukava päivä ja koko viikonloppu.










7.5.2018

RV 20-22

Täällä revitään stressiä edelleen asunnon löytymisestä, kun jo kaksi hyvää kämppää mennyt nenän edestä. Alkaa olla vähän toivoton ja turhautunut olo...
Lisäksi alan saada harmaita hiuksia nimistä, joita ei siis tosiaan lapsille ole. Itse haluaisin jo että ne päätetään näin hyvissä ajoin, niin kuin Kevininkin nimi aikanaan oli päätettynä jo tässä kohtaa. Mutta miestä ei asia stressaa lainkaan eikä hän asiaa edes mieti, lisäksi mikään mitä ehdotan - ei käy. Olen jo sanonut, että näistä taitaa tulla joko sossujen sijaishuoltajan nimeämät tyypit tai Irma ja Jorma - eipä tulisi montaa saman nimistä samasta ikäluokasta vastaan... Ärsyttää (varsinkin näissä hormoneissa) kun toinen ottaa kaiken turhankin rennosti eikä ymmärrä, että minä taas näen joka yö painajaisiakin asiasta enkä saa iltaisin unta.
Onneksi kummit sentään on valittuna ja pyydettynä. Molemmille tyypeille on kolme omaa kummia. Ja olen kyllä jo nyt ihan fiiliksissä siitä miten huippu porukka saatiin kasattua, mulla on heihin kaikkiin suuri luotto että tulevat hoitamaan hommansa hyvin ja pysymään muksujen elämässä 💗

Myös lapsivakuutukset on otettuna nyt molemmille, että on voimassa heti kun pienet syntyvät.
Valokuvaus asiatkin on hoidettuna, sillä Kevinin kummi on lupautunut ottamaan masukuvia jossain vaiheessa sekä tulemaan kuvaamaan kaksosten ristiäisiin ja newborn kuvaukset myös varattuna ammattikuvaajan kanssa.
Hankinnatkin hyvällä mallilla, kun enää puuttuu tuplien rintareppu ja rattaat härpäkkeineen.
Eli sinänsä kyllä ihan levollisin mielin voi tässä olla ja odotella.



Tänään oli neuvolakäynti, josta sain raskaustodistuksen kelaa varten ja lähetteen synnytyspelkopolille.
Paino noussut jo 10kg, mutta ei ollut siitä huolissaan niin kuin ei kohdunpohjankorkeudestakaan, joka huitelee kaikkien käyrien yli; 25cm
Hemoglobiini oli romahtanut 107, joten raudan syönti aloitettava, mutta tämä ei kyllä yllättänyt ollenkaan, kun sama homma oli Keviniä odottaessa.
Kuunneltiin sykkeet: 145 ja 155.
Seuraava käynti onkin vasta heinäkuussa rv 30 ja silloin mun oma ihana neuvolatäti on vielä lomalla, joten joudun jollekin toiselle ja sen jälkeen seuraava neuvola olisi vasta taas rv 38, joten sanoi, että no katsellaan millä kokoonpanolla nähdään seuraavaksi :D




Lisäksi mulla oli tänään ylimääräinen lääkäri sairaalalla, koska soittelin viime perjantaina ja kerroin kovasta paineen tunteesta alavatsalla, niin piti käydä tarkistamassa tilanne.
Vastassa olikin mieslääkäri ja mulla meni pasmat ihan sekaisin, kun en ollut ajatellut sen edes olevan vaihtoehto. Hän teki sisätutkimuksen sormin sekä puikkoultralla ja lopuksi vielä vilkaisi ultralla mahan päältä vauvojen vointia.
Ihan oli asianosaava ja loppujenlopuksi käynti ei eronnut alku shokkia lukuun ottamatta mitenkään verrattuna naislääkärillä käynnistä.
Erinäiset vaivat ei onneksi ollut aiheuttanut kohdunkaulalla eikä -suulla mitään mikä viittaisi ennenaikaiseen synnytykseen ja tyypeilläkin oli kaikki oikein hyvin. Olivat tällä kertaa molemmat raivotarjonnassa vierekkäin (paras mahdollinen asetelma ja niin toivon, että pysyisivät niin loppuun asti!!) toisella painoa 502g ja toisella 554g eli reilu kilon verran vauvaa kyydissä nyt 😍
Kuitenkin lääkäri kirjoitti sairaslomaa seuraavaan lääkäriin asti eli 2viikkoa, mun voinnin ja ammatin (lastenhoitaja) takia. Muuten saan onneksi vielä elää ja liikkua ihan normaalisti omaa vointia kuunnellen ja lepäillen.




Oireita nyt siis tosiaan ollut närästys, joka on varsinkin iltaisin ja öisin ihan järkyttävää ja jopa herään siihen ja oksennus käy usein kurkussa. Lisäksi selkä alkoi taas heti oireilla loman jälkeen töihin palattuani, samoin öiset suonenvedot pohkeessa palasi, siihen nyt kokeilen magnesiumia josko loppuisi. Ja uutena vaivana käsien ja jalkojen puutuminen varsinkin öisin, mutta myös päivisin havahdun siihen, että tunto alkaa häviämään ja tuo mainittu paineen tunne alavatsalla - joka helpottaa makuuasennossa.
Sitten tietysti tämä yleinen tukala olo kun joka paikkaa kolottelee, turvottaa ja ei taivu ja maha on tiellä ja kiristää ja väsyttää, kun ei saa öisin nukuttua/heräilee vähän väliä.

Toisaalta hyvä, että tämä raskausaika ei olekaan nyt sitä ihanaa hehkumista, niin ehkä ei sitten tule niin kova ikävä raskaana oloa, vaikka masua varmasti tuleekin ikävä. On kiva kun masukit on jo ihan mukana mun puuhissa; Antti Tuiskun keikalla alkoi ihan hillitön mylläys, samoin lääkärissä kun joku vauva itki, eli selvästi reagoivat koviin ääniin. Myös jonkunlaista rytmiä on heillä havaittavissa milloin nukkuvat ja milloin on potkutteluaika.




6.5.2018

Kypros - Ayia Napa

Oltiin kuun lopulla viikko Kyproksella. Mulla ei sinne mitään varsinaista himoa ollut päästä, mutta halusin johonkin lämpimään vielä ennen kaksosten syntymää ja lentomatka piti olla mahdollisimman lyhyt ja siksi valittiin tuo Kypros, jota kehutaan aurinkovarmaksi ja lentoaikakin vain 4tuntia.
Meille ehkä osui vähän sitten huono viikko, koska meidän viikkoon mahtui kaksi pilvistä päivää ja yhtenä iltana tuli jopa sadekuuro, joka tosin oli vain tihkusadetta ja kesti vain muutaman minuutin.
Mutta lämmintä oli 24-30 astetta joka päivä ja kyllä me sitä aurinkoakin saatiin ihan tarpeeksi.






Muuten en Kyprosta voi oman kokemuksen perusteella suositella kenellekään muulle, kuin sellaiselle, joka ei halua lomaltaan muuta kuin hiekkarannalla löhöämistä tai joka katsoo vain parhaat palvelut omaavan hotellin ja pysyy siellä. Eli hirveästi nähtävää siellä ei ole ja nekin harvat paikat mitä on, ovat todella kaukana toisistaan eli yhteen kohteeseen on varattava koko päivä ja lapsen kanssa se on jo vähän hankalaa.
Meille sattui myös huonot matkaoppaat, jotka eivät osanneet kunnolla kertoa eri paikoista ja kuinka niihin pääsee. Mentiin nimittäin oppaan ohjeilla luonnonsuojelualueelle Cape Grecolle, jossa piti olla meriluolia ja ranta ja metsikköä yms.
Mutta kun mentiin bussilla oppaan ohjeilla päädyimme keskelle jotain erämaata, jossa olisi tarvinnut jonkun menopelin alle ja josta oli kylttien mukaan vielä 2km rannalle ja toiseen suuntaan 2km ensimmäisille luolille huonoa ryteikköä pitkin...

Kivan oloisia laivamatkoja satamasta lähtee ja halpojakin jopa, mutta eipä nekään oikein lapsen kanssa pelitä, tai ainakaan Kevin ei olisi viihtynyt kun aikuiset hyppii uimaan ja snorklailemaan ja itse joutuu vaan kökkimään paikallaan olevassa paatissa.
Mutta kuten ylempänä viittasin, on Kyproksella hyvät rannat ja niitä on paljon!
Me ei hirveästi tykätä hiekassa makoilusta, joten käytiin katsomassa vain suosituin Nissi Beach joka sijaitsee Ayia Napalla. Ranta oli todella upea, puhdas ja vesi jopa pelottavan kirkasta! Rannalta löytyy myös paljon erilaisia ravintoloita, vessat, suihkut, pukukopit ja vesiaktiviteettejä sekä kiva pieni vuori, jonka päälle kannattaa kiivetä katsomaan maisemia!











Kulkeminen Kyproksella on ehdottomasti kätevintä vuokratulla autolla tai vaikka kirpulla/mönkijällä, mutta haastetta siihenkin tuo kaahailevat paikalliset sekä vasemmanpuoleinen liikenne. Itselle tuo väärällä puolella kulkeminen ei hahmottunut edes jalan, joten en hypännyt auton rattiin. Jos kuljettava matka on vähän lyhyempi on tarjolla myös erilaisia pyöriä vuokrattavaksi.
Taxit ovat suhtkoht saman hintaisia, kuin suomessa, joten niitä me ei käytetty kuin pakon edessä vaan liikuttiin paikallisilla busseilla.
Bussitkin tosin olivat vähintään mielenkiintoisia:
niitä on ensinnäkin eri hintaisia, perus bussit on 1,50€ per matka ja intercity bussit 5€ matka. Ilmeisesti nuo intercity bussit eivät pysähdy kaikilla pysäkeillä = matka on nopeampi.
Jotkut kuskit huutaa pysäkkien nimet, tai osan pysäkeistä ja jotkut eivät.
Kaikissa busseissa ei ole STOP-painikkeita tai ne eivät välttämättä toimi.
Ja lisäksi kaikista busseista ei edes näe ulos, kun ikkunoihin on vedetty jotkut teippaukset. Siinähän sitten arvot missä jäisi pois.
Huomattiin myös että bussit ajelee välillä vähän omia reittejä, sillä käytettiin samaa bussilinjaa hyvin paljon ja kerran, kun oltaisiinkin haluttu jäädä Protarakseen, ei bussi mennytkään sen kautta vaikka aiemmin oli mennyt suoraan läpi.
Ei kannata myöskään ihmetellä, jos kuski ajelee välillä vähän väärällä kaistalla tai lähellä ojaa, sillä heillä on tapana rassata kännykkää, lukea jotain tai jopa kirjoittaa kirjeitä ajaessaan.



Kulkukissoja kaduilla näkyy surullisen paljon ja oppaat kertoi, ettei niihin kannata koskea, sillä niissä on myös paljon mm. kirppuja. Yhdestä pusikosta me löydettiin kissojen oman ruokintapaikan ja luulen että niitä on ympäriinsä enemmänkin.



Luin netistä, että Kyproksella on myös hyviä ostospaikkoja, mutta enpä nyt sanoisi ihan niinkään. Toki kaikkia kaupunkeja me ei kierretty, mutta Ayia Napa, Larnaca, Paralim ja Protaras ainakin on lähinnä pullollaan matkamuisto kauppoja, rantavaatetta, leluja ja ´´cyprus`` tekstillä varustettuja paitoja. Parhaiten perus vaatteita löytyi pienille lapsille niistä parista liikkeestä mitä löytyi. Toki mm. Larnacasta löytyy sitten pari kansainvälistä liikettä esim. Zara ja Guess.
Paralimistä löydettiin pieni Mark & Spencer liike, jossa oli hyvissä alennuksissa vaatteita.





Ravintoloita sen sijaan on joka puolella erilaisia, mutta Kyproksella on aika mautonta ruokaa. Ja se on siis oikeasti mautonta, koska minä en itse muutenkaan käytä juurikaan mausteita ja edes minun suuhun ruuat ei maistunut miltään. Ja hintataso on paikasta riippuen samaa kuin suomessa tai ihan himpun vain halvempaa.
Margarita pitsaa suosittelen maistamaan, se oli paras ruoka mitä reissussa syötiin, ei paljonkaan täytteitä mutta mielettömän hyvää.



Yhtenä päivänä tehtiin retki Camel Parkiin. Sinne ei mene bussia, joten lähdettiin Ayia Napasta bussilla Larnacaan ja siitä jatkettiin taxilla.
Kamelipuistossa saa ratsastaa kamelilla, aasilla ja ponilla. Tosin raskaana olevia he eivät päästä minkään näiden kyytiin. Lisäksi puistossa on muitakin eläimiä nähtävillä sekä lapsille leikkipaikka, kioski, ravintola, pelikoneita ja uima-allas alue. Me ei uimaan eikä syömään siellä menty ja silti saatiin 2tuntia kulumaan.











Meillä oli hotellina Sunwing Sandy Bay Beach, joka on ilmeisesti tjäreborgin oma lapsiperheille suunnattu hotelli.
Me tykättiin tuosta hotellista, siellä oli kaikki tarpeellinen: paljon erilaisia uima-altaita, ravintoloita, hyvä huonepalvelu, mukavat huoneet ja eritoten sängyt oli oikein mukavat, lapsille leikkipaikka, lollo & Bernie clubi, minimarket, lääkäri, spa ja kuntoilupaikka... Hotellin respassa oli jopa yksi suomalainen työntekijä, joten jos olisi tullut joku asia, jota ei saa englanniksi hoidettua niin olisi vain odottanut, että tuo suomalainen on työvuorossa.
Lääkäriäkin jouduttiin reissun aikana kokeilemaan, kun Kevinille puhkesi korvatulehdus, lääkäri oli ihan ok - hoiti hommansa ja hänen kanssaan asiointi sujui ongelmitta.







Mulla alkaa postauksia kasaantumaan luonnoksiin, kun en ole löytänyt mistään aikaa saada niitä valmiiksi, kun en haluaisi vain jotain pientä pikaiseen räkästä. Nyt halusin kuitenkin tämän saada alta pois, josko ensiviikolla saisin kirjoiteltua taas raskauskuulumisia ja ainakin hankinnoista vauvoille on tulossa postausta.